Totisempaa tarinaa.
Esillä enimmäkseen tuoreimmat.
Pula naudan jauhelihasta helposti ratkaistavissa
Niin kuin Suomessa usein, asiat tuppaavat menemään liiallisuuksiin. Urputus naudan jauhelihan heikosta saatavuudesta täyttää nämä kriteerit. Ensinnäkin korvaavia tuotteita löytyy. Mutta pula kyseisestä sortista on myös helposti ratkaistavissa. Laittamalla naudanlihan arvokkaampia osia lihamyllyyn tarjonta paranee oleellisesti. Tätä voi perustella metsäteollisuuden käytännöllä, joka uhraa tukkeja surutta sellukattilaan niukkuuden vallitessa.
2.5.2025 Matti
Virhettä haetaan tutkitusta tiedosta, jotta voisi kaataa ja nostaa pilvin pimein
Kummallinen maa tämä Suomi, kun omasta takaa tutkittu tieto ei kelpaa. Sen sijaan muissa maissa, kuten lähilänsinaapurissa tai Virossa tehtyihin tutkimuksiin suhtaudutaan hunajamaisesti. Milloin metsänhakkuu, milloin turpeennosto, milloin mikäkin. Mitään rajoitteita ei hyväksyttäisi, koska tuhlaava kuluttelu vanhaan malliin on taloudellisesti kivaa. Lyhytnäköinen ajettelumalli mielestäni metsien hiilinieluista puhuttaessa on se, että tulot putoavat, mikäli hakkuita rajoitetaan. Varmasti laskee, juu. Mutta, onko mahdollisesti juolahtanut mieleen sellainen seikka, että jos aikansa kaadetaan metsää vain talous edellä, jossain vaiheessa tulee pää vetävän käteen ja pidempi paussi etenkin päätehakkuille. Se on tietysti sen ajan murhe, mutta kumminkin. Tosin metsäteollisuus sun muut ahneet varmaan keksivät siihen mennessä selityksiä tapahtuneelle. Menee yli ymmärryksen julkinen möly, jossa kissojen ja koirien kanssa haetaan mitä erikoisempaa vippaskonstia päästä pälkähästä ilmastoasioissa. Tapetille ovat nousseet esimerkiksi "leppäkeihästä vuosia heittäneet", joista annetaan ymmärtää tulleen yhtäkkiä metsäalan tutkimusosaavia. Totta kai heihin uskotaan kuin vuoreen, onhan kyseessä julkkikset. Näitähän riittää. Muistaakseni viime syksyn raakkuskandaalihakkuun jälkilöylytyksen yhteydessä entinen lumiurheilija seisoi lehtikuvassa raivaussaha kädessä pusikon edessä ja lateli oikeita metsänhoito-ohjeita eetteriin. Minkä takia toisessa maassa tutkittuun tietoon ja toteutettuihin toimiin luotetaan sokeasti, mutta Suomessa tehtyyn ei missään nimessä? Joku siinä hiertää, tietäisi vaan mikä. Esimerkiksi Ruotsi-kiima asiassa kuin asiassa on suorastaan älytöntä. MiIloin mikäkin heppu saa kiksejä ruotsalaisista. Jätän kuitenkin luettelon heistä aloittamatta, vaikka kielenpäätä kuumottaa. Nyt Virossakin tiedetään kapitalistisen iltapäivälehden tuoreimman pääsiäisjuorun mukaan kaikki turpeennoston kestävästä tasosta. Voi suokuokka tätä omaa päättömyyttä ja hekumallista kopiointi-intoa muualta.
22.4.2025 Matti
"Maalaispäättäjien maisemanhoitoäly huipussaan, hautausmaa pelloksi"
Puuviha, yksi käsittämättömin vihan muoto. Punkalaitumen maalaispitäjän keskustan pääkadun näkyvät kohteet antavat tästä oivan kuvan. Torilla ja yhtään sen kummallisemmin entisen huoltoaseman tontille pykätyllä Pietarinaukiolla eivät puut tai pensaat liiallisuudellaan kukoista. "Seurakunnan vastuulliseksi kermaksi valitut henkilöt ovat kunnostautuneet kuitenkin ylivoimaisesti eniten maisemanhoidosta päätettäessä." Niin kutsuttua ylähautausmaata käsitellään kuin mitä tahansa talousmetsää raivaamalla aluetta karuksi aukeaksi. Kirkon tienoo hautausmaineen helposti muokattavaksi pelloksi, sellaiseksi puuhaksi tämän itsekkään älynväläyksen olen mieltänyt. Fakta, että maisema näyttää nykyisellään tyhjältä ja rumalta. Viimeksi avokätinen hakkailu tapahtui tänä vuonna, mutta ei ollut suinkaan ainut laatuaan ja ensimmäinen kerta. Toki ymmärrettävää, että puun elämänkaari voi joskus tulla tiensä päähän ja se saatetaan kaataa. Mutta sitä en pysty kuuna päivänä tajuamaan, miksi uusia istutuksia ei tehdä vanhojen tilalle maisemallisesti tärkeällä paikalla. Se että puista tippuu maahan lehtiä, oksia, siemeniä, käpyjä tai muuta luonnollista kuulostaa hyvin omituiselta seltykseltä. Lisäksi myös se ihmetyttää, että mikäli uusia istutuksia tehtäisiin, niiden eteen ylimääräisen, fyysisen vaivan näkeminen koetaan kauhuskenaariona. Rivien välistä paistaa jälleen nykyaika, kuten: laiskuus, mukavuudenhalu, ruudulla olo ja tietenkin säästäminen. Minkä vuoksi nimenomaan puita jotkut vihaavat yli kaiken? Ne ovat yksi osa luonnon kiertokulkua. Antavat suojaa tuulelta, torjuvat kuumuutta, piristävät maisemaa ja niin edespäin. Tämän maan väestön sekä luontosuhteen oleellisuuden älyämisessä, että myös roskaamiskulttuurin älyttömyyden korjaamisessa on vielä paljon opittavaa. Olen tämänkin alkuvuoden aikana siivonnut asuinpaikkani lähiseudun tienvarsilta jonkun muun viskomia: juomatölkkejä, lasipulloja, muovipusseja, pahvia, massatuubin, muovilistan, mainosteippiä ja peltiämpärin kannen esimerkiksi. Ne ovat mielestäni oikeita roskia, joiden paikka on kierrätyksessä eikä ojanpohjalla. En ymmärrä sitäkään, miksi päättäjäksi pyrkivät kehtaavat jakaa vaaliehdokkuutensa yhteydessä muun muassa puuntaimia äänivyöryä kalastellakseen, kun käytännön konkretia ympäristön hoitoon suhtautumisessa näkyy kaikkien pällisteltävänä joka päivä jo julkisilla paikoilla. Voi voi, onneksi tuollaiseen sakkiin ei ole velvollisuus sekaantua äänestyslippuun numeroita raapustaessaan vaalikopissa missään vaaleissa. Sitä paitsi, nyt jos koskaan "suhde" seurakunnan ja minun välillä on koetuksella. Joka kerta kun vain ajaa hautausmaan ohitse petetyksi tulemisesta muistutetaan. Pahimmillaan välienselvittely johtaa kahteen tulosvaroitukseen, jonka seurauksena toisen osapuolen tulos huononee ja taas toisen paranee. Saas nähdä.
5.4.2025 Matti
Miksi järjen annetaan ymmärtää pesiytyneen vain tietynlaisille?
Aina sama laulu: Kun oikeistoaktiivi ehdottaa jotain, tarkoittaa tämä käytännössä usein pieni- ja keskituloiselle suhteellisesti enemmän heikennyksiä. "Viime viikolla osui silmiini yhden kotimaisen reservin porvarin avaus, miten EU:n tulevaa tapposysteemiä voitaisiin rahoittaa." Hänen mielestään tietysti muun muassa eläkkeistä ja sosiaaliturvasta leikkaamalla. Mitä muuta nyt olisi voinut odottaakaan. Sellaisesta kuin vaikkapa hyväosaisten talkoot ei olla valmiita edes keskustelemaan. Joka ylösalaisin veivattuna meinaa sitä, että veroja eikä mitään muitakaan ylimääräisiä maksuja hyväksytä. Sen sijaan harmaa talous, veronkierto ja -helpotukset kiinnostavat Juuri parastaikaa välttely vasta helppoa onkin. Soittaa vaan pääministerille ja veroja perutaan. Iltalehden mukaan näin toimittiin Fazerilla. Saattaa olla pian puheluita jonossa pääministerille.
"Tippaiitojakin" koskettava uudistus on paljonpuhuva todiste siitä, että syntipukin rooli sälytetään mieluummin toisaalle kuin omiin tekemisiin. Ja huom.! ikidementikot, kutakuinkin 15 vuotta uudistusta erilaisilla poliittisten puolueiden kokoonpanoilla haettiin. Mutta lopputuleman toteutus oli kuulemma vain yhden ihmisen enemmistön, Sanna Marinin vika. Jopa välillisesti alan maksuista riippuvaiselta henkilöltä tällaisia kommentteja kuulee. Hiekkalaatikkotason juttuja aikuiselta. Se on sitten tavallisen kumma piirre ihmisissä nykyaikana, kun asioista ei oikeastaan ollenkaan pystytä keskustelemaan, jollei mukaan kurnuteta jotain poliittista sammakkoa. Ja maalla tietää jokainen, minkä painotteinen kurnutus suusta yleensä saa tulla aiheesta kuin aiheesta, on vaalit edessä, menossa tai takana. On lukuisia tilanteita, jossa pakkomielteistä poliittista jankutusta iskostetaan päänuppiin tänäkin päivänä. En ymmärrä esimerkiksi sellaista alkuunkaan, että jonkun koneen vieressä aletaan ykskaks yllättäen puhua melko nuorta kieltä – persua. Järjestyykö yhteiskunnan asiat muka silloin automaattisesti optimaalisemmin? Epäilen.
No, kun kerran ennen oli paljon paremmin, miksi sotea ja kaikkea muuta pelkkää hyvää vointia edistävää ei toteutettu takavuosien typensitojakasvi–ruiskukka–reunaoikeisto-Sipilän hallituksen aikana? Tällöin mielikuviin luotiin poliittisen troikan huipentuma. Voi herra paratkoon sitä utopistista ajanjaksoa Punkalaitumellakin. Väkiluvun kasvun piti tulla kotiin esitteitä ynnä muuta houkutusta jakamalla sinne sun minne. Lisäksi maatalouden kriisipaketin kohdentuminenkin äärikuivan kesän 2018 jälkimainingeissa valikoitiin silloinen hallituksen kokoonpano huomioiden eriarvoisesti ikään kuin etukäteen tietäen mitä ideologiaa kukin maajussi edustaa. Vai oliko se noin? No ainakin selkeästi epätasa-arvoisemmin kuin 2019–2023 vuosina istuneen hallituksen toiminnan aikana vastaavan kaltaisissa tilanteissa. Asenne-erot paistavat kirkkaasti lävitse, vaikka kyseisten tukipakettien taloudellinen merkitys pienehkö onkin. Kuinka sitten lopulta kaikessa viisaudessa Sipilän hallitukselle kävikään. Se kaatui ennen aikojaan lahovikaisen puun tyyliin luonnollisesti murskaantuen, osin kaksikin kertaa persureaktorin kuumennuttua välillä liikaa ja jäsenten sinkoillessa eri suuntiin vielä vuosia jälkeenkin. Ei tullut sotea. Eikä Punkalaidun muuttunut kasvukeskukseksi. Sen sijaan tyhjien asuntojen noususuhdanne jatkui. Huippua ei ole välttämättä tällä hetkelläkään pitäjällä nähty. Hallitustuhosta tuli oikeistollekin hetkeksi orpo olo. Ilmankos, mätäneminen antaa huonon kuvan markkinataloudessa. Epäonnistumisesta on oltu hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Politiikassa jos muutenkin muisti kuitenkin pätkii ja "vanhat meriitit" unohtuvat äkkiä. Sama meno sai taas kotvan kuluttua jatkua. Sillä ennen nykyisen hallituksen syntyä vaalipuheissa ja -kirjoituksissa äänestäjien ajatuksia muovattiin taas "oikealle reitille kipittämällä kiva-aatteisten poliitikkojen perässä". Ei enempää voisi ärsyttää tuollainen sumutus. Vaalien ja hallituksen muodostamisen jälkeen alkoi bisneksen teko. Muun muassa hyvinvointialueilta rahat vähempään, tulos tai ulos. Mitä ikääntyvän väestön palvelemisella väliä on, hoitopaikat ja hoitajat minimiin, digitaalinen etähoitotabletti ja sen semmoiset korvikkeet lääkkeeksi – kannattavuus ratkaisee. Ja vaikka muuten tukiaisia innokkaasti saksitaan, tässä tilanteessa rahaa riittää piilososiaalitukena yksityiselle terveyssektorille Kela-korvauksia näppärästi kikkailemalla. Totta kai tällainen jekutus sallitaan, ovathan yksityiset toimijat nykyisen hallituksen tavaramerkki. Ja luvassa on jopa omalääkäri ja vielä mallikin, vau. Mihin mahtaa perustua ajatuksenjuoksu, että kaikki minkä sopivaksi mielletyn järjen omaavat nostavat esiin muuttuu aina ongelmasta kullaksi? Ei mene sivustaseuraajan kaaliin.
16.3.2025 Matti
Syötäväksi joutuvien eläinten kokemasta voitava puhua
Kun on kyse sosiaali- ja terveysalaan liittyvistä kiemuroista, lähes kaikki uskaltavat avata suunsa. Mutta kun siirrytään arempiin asioihin etupäässä vain isommat mediat pystyvät nostamaan kiperiä kysymyksiä esille. Epäkohtia riittää, vaikka kuinka koittaisi peitellä. Hiljattain Yle julkaisi "lypsykuunnelman" sekä kirjolohien kasvatuksesta kertovan dokumentin. Ensimmäisestä nousi meteli maatalousvastaisena, joka vaimeni tv-dokumentissa esitettyihin karmeisiin kuviin evien puremista kaloista ja altaassa kelluvista kuolleista kaloista sekä linnuista. Mikä mahtaa olla vialla, kun tuotantoeläinten hoidosta ja kokemasta ei voida puhua ääneen? Mielestäni ainakin kolme syytä, miksi aiheesta pitää kertoa: lopputuote syödään, tuotantoa tuetaan taloudellisesti tavalla tai toisella ja lisäksi on noudatettava eläinsuojelulakia. Tästä on jo useita vuosia aikaa, jolloin etenkin sikaloista tehtiin salakuvauksia. Eikö niistäkään mitään opittu? Vaikka kuinka kääntäisi kuvien "löydökset" päälaelleen provosoituina, silti niin sanottuja pesänlikaajia otoksista paljastuu. Ja vaikka omin lupinensa kuvaaminen ei ole fiksuin tapa tuoda huithapelia toimintaa julki, niin toisaalta enemmän tai vähemmän yllätys esimerkiksi valvovan viranomaisen käynnin on oltava epäkohtien paljastumiseksi. Eihän ennakolta tarkoin ilmoitettu poliisiratsiakaan toimi. Suurin osa varmaan hoitaa eläimensä vastuuntuntoisesti yrittäen parhaansa. Eroja on kuitenkin aina. Ammattitaito kaikkine kommervenkkeineen ei tule itsestään ja jokaiselle sattuu myös virheitä. Lisäksi kun eri henkilöt puuhailevat tulos ei ole koskaan prikulleen samanlainen. Vielä joku sana tuotantoyksiköistä. Eläinten hoitoon rohkenen ottaa kantaa pitkällä kokemuksella possuista. Tosin sekin uurastus päättyi kymmenen vuotta sitten havahduttuani viimein todellisuuteen, ettei laitoksesta ole enää kuin suuremman tuulikaapiksi. Vai oliko possuilla jo tienannut tarpeeksi? Vai kyllästyinkö lietelantaan? Oli miten oli, se homma on taakse jäänyttä. No, kumminkin vaatimusten kasvettua olot missä eläimet viettävät elämänsä ovat parantuneet paljon vuosien varrella. Tuskin kuitenkaan liikaa. Ja on ollut syytäkin. Aikaisemminkin eläinten viihtyvyyttä pystyi ihan omatoimisesti lisäämään. Yleensä taloudelliset panostukset ja hyvä hoito palkitsivat. Mutta vastarannan kiiskien maassa tarvitaan viime kädessä aina pakkokeino, jotta kehitystä positiiviseen suuntaan tapahtuisi. Sitä voi vain miettiä herättelynä, että jos ihmiset joutuisivat olemaan koko ikänsä 24/7 paljaalla betonilattialla tai sontaritilällä minkälainen someraivo siitä syntyisi.
2.3.2025 Matti
EU:ssa on jo puututtu muun muassa muovipussien käyttöön ja pullonkorkkeihin. Mutta koska keksitään tylsä parannuskeino peltisille säilyketölkeille, joita käsitellessä voi tällä haavaa tapahtua vaikka mitä. Ihme, kun ei ole vielä ikärajaa laitettu niiden aukaisulle.
16.2.2024 Matti
Suomi jyrää seuraavat maataloustuet nuijan kopautuksella?
Kolmas vuosi Cap-kaudesta 2023–2027 alkamassa, mutta muun muassa MT, maa- ja metsätalousministeri, MTK, Valio tai milloin kukakin antaa lausuntoa mitä jatkossa tuleman pitää. Valitettavasti lobbaus tiettyyn suuntaan paistaa kirkkaana. Eniten ainakin minua näissä avauksissa ihmetyttää se, miten Suomi muka yhtäkkiä päättää yksin EU:n maatalouspolitiikasta. Edellinenkin tukikausi venyi kaksi vuotta suunniteltua pidemmäksi, koska yhteisymmärrystä ei saatu alkuperäisen aikataulun puitteissa solmittua. Miten neuvottelut voisivat olla läpihuutojuttu jatkossa? Ja päätetäänkö tukien kohdentaminen jossain meijerillä ihan vaan perinteiden vaalimisen vuoksi, kun kyseistä tuotantosuuntaa on aina palvottu muiden kustannuksella? Totuttu strategia näyttää näillä näkymin jatkuvan, vaikka kaikki ei muuten ole niin kuin ennen vanhaan.
Sen lisäksi että EU:n mahdollinen laajentuminen Ukrainaan uhkaa EU:n sisämarkkinoita sekä maatalousrahojen riittävyyttä, samat ongelmat jatkuvat. Yksi heiluttavimmista on ilmastonmuutos vaikutuksineen. Ilmastonmuutos ei edes talvikuukausina kuole sukupuuttoon, vaikka olisi mimmoinen hallituksen marssijärjestys tai viimeisin muistissa oleva hiihto vastatuuleen. Tänä talvena ilmastonmuutoksen kieltävät .....t oho anteeksi meinasi sananvapaus lähteä lapasesta ovat olleet säyseämpiä. Vanhan kertausta, mutta pienen väkiluvun Suomessa markkinoiden täyttyminen omasta takaa massaelintarvikkeista on ollut riesana kauan. Nyt pohjoisilla leveysasteilla halutaan vallata maailma tuottamalla lisää ruokaa. Ensiksi loputkin ketkuttelijat (joita kuuleman mukaan on) vedetään pois muurinpankolta tuottamaan ruokaa joka neliösentillä joka vuosi. Kokonaisuudella ei ole enää merkitystä. Toisin sanoen viljelykierto, maan rakenteen hoito ja parantaminen sekä luonto- ja ympäristötoimet kuopataan vallan. Uusi toimintamalli tarkoittanee myös sitä, että esimerkiksi hevostilan täytyy myydä tuottamansa heinät ja kaurat toisille ja ostaa muualta apetta oman tallin hevosille. Näin ollen kirjanpidollinen kriteeri ruuan tuottamisesta täyttyy ja tiedotusvälineetkin ovat vähän tyytyväisempiä. Toisena käytännön kummajaisena "uudelleen keksitty linjaus" tarkoittaa taas paluuta 1970–1980-luvuille massatavaran suurempina ylijääminä. Vaikka uusia näkökulmia tuottamiseen onkin, osa viljelijöistä katsoo niitä kieroon ja vieroksuu. Varmuuden vuoksi menneessä pysytään, kun uskallukseen ei niin sanotusti munaa löydy. "Niin ja mitä ihmisetkin sanovat", sekin vielä. Kuka peijooni on keksinyt, että korkeamman tuotantokustannusten maasta viedään tulevina vuosina entistä enemmän massatuotettuja elintarvikkeita ulkomaille. Ja kilpailukykyisin hinnoin tuotannon kannattavuuskin huomioiden. Onko nyt kyse siitä paljon hehkutetusta maalaisjärjestä, jota jotkut kovin mielellään "viljelevät"? Tukea siitä ei ainakaan makseta. Jotain outoa tässä maatalouspoliittisessa hosumisessa tällä hetkellä on. Poliitikot hokevat alvariinsa huoltovarmuutta, sen sijaan ylijäämistä he visusti vaikenevat. Tänä vuonna huoltovarmuutta jälleen puretaan, jotta inflaatio pysyy viljan hintojen suhteen aisoissa. Vetoaminen pelkkään kotimaisuuteen lähinnä huvittaa. Tuotanto ei ilman maan rajojen ulkopuolelta rahdattavia lisukkeita pyöri ollenkaan ja riippuvuutta on paljon enemmän kuin osataan edes kuvitella. Mikä vekotin tai elintarvike nykyään on täysin kotimainen alusta loppuun hommat räknättynä? Aika vähissä ne taitavat olla.
27.1.2025 Matti
Uusimmat kommentit
31.08 | 12:15
Mielenkiintoisia kirjoituksia ja hauskoja piirroksia.
01.02 | 06:29
Kiitos positiivisista kommenteista.
30.01 | 16:36
Olen lukenut oivaltavia sonomisia ja kivoja kuvituksia PunkalSanomista, täytyhän lehdenluvun ääreltä katsoa nettiosoitteeseen.
Jaa tämä sivu
Vai on ruoka politiikkaa nyt – aina se on jollakin tavalla ollut
Kuten tavallista kun johonkin puututaan, homma menee joillakin örveltämiseksi. Ihmisten ruokintasuositukset saivat kummallisia piirteitä. Osa suhtautuu niihin tunnepohjalta kuuleviin korviinsa ottamatta ja väittäen niitä politikoinniksi. Eli ollaan edelleen perusongelman äärellä. Lihan ja makkaran syönti sekä perinnegurmee juomineen ovat jo asenteissa (usein miesten ja metsästäjien) etusijalla ja kalaan sekä kasvikunnan tuotteisiin suhtaudutaan yhä alempiarvoisesti. Ja mitä hemmetin tekemistä syömisen kanssa on sillä, kuinka monta maidontuottajaa jossain Mouhijärvellä on nyt, ja kuinka monta niitä on siellä joskus ollut. Turhamaista kitinää. Silloin oli silloin, ja nyt on nyt. Maailma vaan muuttuu. Pitäisikö ruokakauppaostokset tehdä siihen nojaten, että meilläkin pihalla seisoo kivinavetta vuodelta 1906, jossa lehmiä on ollut viimeksi 1970-luvulla? Voi pyhä maitopurkki. No, muistamattomuus on monessa kohtaa yleisin vaiva. Kovin paljon vuoden 2014 suosituksista ei nyt päivitetyissä ohjeissa kiritty. Mutta sellainen tietohan on pyyhkiytynyt pois suurimman osan päänupista. On myös aiheellista palauttaa mieliin, että esimerkiksi punaisen lihan ja sokerin kulutus on noussut sotien jälkeisten vuosikymmenten aikana jyrkästi. Moni muukin on noussut, kuten napostelu, diabetes ja keskivartalon ympärysmitta. Mitäänhän ei ole edelleenkään kielletty, mutta liikaa epäterveellistä on liikaa. Sitä paitsi vaihtoehtoja nykyään on. Miksi ne ovat osalle niin vastenmielisiä? Makuaistin kehityksessä ehkä vikaa. Ruokaa voi laittaa syötävin seurauksin myös kuka vain, jopa tavallinen mies. Ei kannata aliarvioida ketään. Tämäkin taitaa olla vielä joillekin kaavoihin kangistuneille myytti. Todellakin näin, onnistuneessa ruuanlaitossa ei vaadita välttämättä mediassa ja somessa palvottua julkkista, maatalousnaisaktivistia tai marttakerhoon kuuluvaa.
Pitkät pätkät ruualla on tehty politiikkaa jollakin tavalla. Tyyli vaihtelee. Tuottamiseen on liittynyt vuosikymmenet voimakkaasti aluepolitiikka erimoisine tukineen. Sitä ovat Suomessa pönkittäneet välillä härskistikin keskustapuolue ja MTK. Kärkevimmin tämä tapahtui ehkä EU:n jäsenyysväännössä, joissa Etelä-Suomen maataloudelle neuvoteltiin muuta Suomea epäedullisemmat ehdot. Tosin näissä keskusteluissa myös Kokoomuksella oli jokin rooli, istuihan sekin puolue Ahon hallituksessa. Silti kaikki viat ovat jälkeenpäin aina vihreiden ja vasemmiston syytä, aina. Tällainen on ilmapiiri maatalouden yleisissä asenteissa, vaikka totuus oli toinen. "Lempilapsi" maatalouden edunajossa on ollut nauta näihin päiviin asti. Väitän osin kokemusteni perusteella, että koskaan sikoihin, siipikarjaan ja kaikista vähiten kasvikunnan tuotteiden tuottamiseen ei ole edunvalvonnassa paneuduttu samalla vakavuudella kuin maitoon tai naudanlihaan. Kun viljan hinta esimerkiksi tässä pari vuotta sitten kohosi yli 400:n euron tonnilta niin johan syntyi älämölö eläinpiireissä ja etujärjestössä. "Nyt kelpaa", kun viljan hnta on vajonnut alas. Ennen EU:ta Suomen suljettuja markkinoita rasitti usein myöskin ylituotanto. Tuotantoa rajoitettiin ajankohdasta riippuen muun muassa laittamalla peltoja pakettiin määräajaksi, velvoitekesannoimalla ja keskeyttämällä korvausta vastaan kotieläintuotanto viideksi vuodeksi. Lisäksi veronmaksajien rahapussilla käynnin ohella perittiin tuottajilta markkinointimaksuja ylijäämävuorien purkamiseksi. Löysin joskus nurkkia siivotessani tästä todisteen. Se ei ollut minulle mikään yllätys. Summatkaan eivät olleet mitättömiä. Paperi edelleen tallella. Nykypäivän nuori polvi ei tiedä niistä tirin taria. Naureskellaan silti tämän päivän hömpän viljelyä, vaikka ylituotanto-ongelmat ja alan huono kannattavuus ovat ennenkin vaivanneet. Tuotantorakenne on lähinnä heikon katetuoton ja yksiköiden pienuuden vuoksi muuttunut vuosien varrella radikaalisti. Jos peilaa vaikka kolme vuosikymmentä taaksepäin niin pelkästään lopettaneita kotieläintiloja on paljon. Tämä jaksaa ihmetyttää syömiskeskusteluissa. Minkä takia kasvitilaksi siirtyneen pitäisi olla kotieläintilan kätyri? En tajua. Jos ja kun kasvikunnan tuotteita halutaan syötävän ja käytettävän ruuanlaitossa enemmän, miksi ei oteta näitä mahdollisuuksia huomioon. Mielestäni tässä on peiliin katsomisen paikka koko ruokaketjulla. Toki myönteistä kehitystäkin on tapahtunut.
Ympäristöasiat ruuan tuottamisessa ovat aina ajankohtaisia. Niiltä ei voi ummistaa silmiään. Olen laittanut merkille, että juuri näihin liittyen maalla esiintyy mielenilmauksia, jossa vastuullisuusasiat käännetään päälaelleen ja huomio siirretään toisaalle. Nukkuvat kai yönsä paremmin. Täällä lännessä tulvat aiheuttavat toistuvasti pahoja pulmia ja eri vuodenaikoina kuin ehkä ennen vain kevättulviin tottuneilla. Viimeksi Kokemäenjoki ja siihen laskevat vesistöt nousivat yli äyräidensä marraskuun lopulla. Sitä ennen viime vuoden kevättalvella. Niin paljon mutta kumminkin veden pinta kohosi vuoden 2023 elokuun lopulla ja taas enemmän saman vuoden tammikuussa. Ja valitettavasti jotkut muistavat. Sen lisäksi että tulviva vesi on tosi suuri riski tietyillä asuinalueilla rakennuksille vesi valtaa alavia peltoja. Luonnonvoimille ei tietenkään mahda mitään, mutta sille mahtaa mitä pellolla tehdään, mitä sinne laitetaan ja koska. En voi käsittää, miksi vaikkapa p....lla kyllästäminen saa jatkua tulva-aroilla alueilla väliajat. Sieltähän lähtee sulanmaan aikana veden mukana maa-ainesta ja ravinteita leviämään muille maille vierahille vesien laatua uhmaten. Halutaanko juomavesi pilattavan? Säälin tunteminen, vähättely, eikä sekään ole mikään vastaus epäkohtiin, että pääkaupunkiseudulla jätevedet liruavat nyt noin. Kaksisellakaan järjenjuoksulla varustettu ei tarvitse olla ymmärtääkseen että tällainen puuhastelu ei voi olla ikuisesti kestävää. Voin luvata myös, että tulvat eivät jääneet tällä alueella viimeiseksi kerraksi. Ja ruokaan liittyvä politikointi valtakunnassa jatkuu. Päätän tällä erää tähän.
7.1.2025 Matti
Kituliekilläkö puita pitäisi polttaa?
Huushollissa seisoo useampi tulisija. Niitä hyödynnetään aktiivisesti lämmönlähteenä. Tilanne mikä hyvänsä, vain käyttäjän verkossa vaaditaan virtaa. Tämän viikon maalaislehdessä aihetta käsitellyttä juttua silmäillessäni lämmitys tehdään meillä niin väärin kuin ikinä voi. Huminaa ei saisi kuulemma palon aikana kuulua. Sattumoisin talon korkeudesta johtuen savupiippujen pituus huitelee lähellä kymmentä metriä. Kaksisenkaan lämmittäjän ei tarvitse tällaisessa asunnossa hääriä saadakseen huminan aikaiseksi, vaikka korvausilmaa tuntuvasti pienentääkin. Nyt hyvän vedon tulisijassa annettiin ymmärtää olevan vikatikki. Pari puuta ristissä kituliaasti käryten ja nokea muodostaen lienee oikeaoppinen tapa. Hormeja on ehkä kohta ensi töikseen alettava tukkia, kun asiantuntevat niin haluavat. Sanovat mitä sanovat mutta olen eri linjoilla. Mielestäni moneen matalaan taloon pitäisi asentaa hormin päähän imuri vedon lisäämiseksi. Tällöin savukaasut nousisivat paremmin ylös eivätkä jäisi esimerkiksi tiheämmin asutuilla alueilla maanpinnan läheisyyteen hengitysilmaa ärsyttämään. Valitettavasti tätä ilmiötä esiintyy. Puiden polttaminen hoidetaan meillä hamaan loppuun muutenkin järjenvastaisesti toisin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tehden tämä tavalla, jossa jäämistö poltetaan pesässä tummaksi jauhoksi ennen savupellin sulkemista. Näin ollen vaarallisia myrkkykaasuja, kuten häkää ei jää huoneilmaan leijumaan. Tämäkin tyyli saa ainakin vanhan kansan hiiltymään ja puuskahtamaan: Haaskataan puita lämmittämällä harakoille, kun savupelti pitäisi sulkea oikeaoppisesti heti sinisen liekin näkymisen hiilloksesta häivyttyä ja piste. Toisaalta kuuleehan sitä tositarinoita tapauksista, joissa savupeltiä ei ole edes osattu avata. On lämmityseksperteillä aivoituksia jos minkämoisia, sanon vaan.
Niin ja halonhakkuusta puhumisen potentiaalisena kuntoiluna voisi jo lopettaa aikansa eläneenä. Ymmärrän sen kielikuvana mutta en käytännössä. Perustelen: Aika harvassa on henkilöt, jotka hakkaavat metrin mittaisia haloksi kutsuttavia puita halki kirveellä.
1.12.2024 Matti
Haista home!
Viljoissa erityistarkkailussa olevat don-hometoksiinit leijuvat kielen päällä ihmismieliä myrkyttäen. Aihe on viljelijöiden keskuudessa niin sanotusti kuuma peruna. Homeelle haiskahtavia tarinoita riittää. Ja elintarviketeollisuus hihkuu taka-alalla ilosta raaka-ainekustannusten pysyessä edullisena. Priimatavaran raja-arvot voivat paukkua rikki ja hylkypäätös tulla, vaikka tekisi työnsä kuinka viimeisen päälle, kuten: huolehtimalla järkevästä viljelykierrosta, käyttämällä sertifioitua siementä, tekemällä kasvinsuojelutoimet asiaan kuuluvasti ja hoitamalla sadonkorjuun sekä kuivauksen parhaiden kykyjensä mukaan. Sanotaan maatalouden olevan onnenkauppaa. Sään osalta tämä varmasti pitää paikkansa. On otettava vastaan mitä annetaan. Lomailijoiden tilaama helteisen kostea sää puolestaan lietsoo viljojen laaturiskiä. Tänä ja viime vuonna se juhannuksen jälkeen monin paikoin toteutui. Pitkäkestoisempi kuivuus pysyi vähemmistössä ilmanalan ollessa kosteanpuoleista. Hiljalleen tiukentuneet viljojen hometoksiinien pitoisuusrajat sekä "niiden parantunut etsintämekanismi voivat myös vetää maton huonolla tuurilla alta" pilaten päivän totaalisesti. Hyvässä lykyssä tulevat onneksi lohduttavat. Jännittävää, mutta mikäli vaivautuu lähettämään samasta viljaerästä kaksi erillistä ennakkonäytettä tulokset eivät välttämättä kohtaa. Puhumattakaan kauhutrilleristä, kun kymmenien tonnien painoinen rekkakuorma viljaa toimitusluvan saatuaan viedään jonnekin, ja sen laatua syynätään ensin pikkuisen kipon sisällön perusteella ase eikun stop-merkki toisessa kädessä valmiina kippimontun luukulla tärkeän näköisenä. Viljanostajat voivat kyllä vakuutella naama punaisena toista tulosanalyysien poikkeavuudesta. Vau! Mitäpä palkkansa ansaitakseen ei tekisi. No, jos tutkitun viljaerän näyte narahtaa tappioita tulee ainakin huomattavien laatuvähennysten muodossa. Pahimmillaan vilja hyväksytään vain poltettavaksi, jolloin myöskin rahallinen arvo putoaa marginaaliseksi. Ääripäiden toteutuessa iso vaikutus maatilan rahavirtoihin. Alun perin tiukempi laadunvalvonta alkoi tuntua viljoista herkimmällä eli kauralla. Nyt ongelma tartuttaa entistä enemmän vehnääkin. Sen sakoluku ja valkuainen voivat olla erinomaisella tasolla, muttei vilja hometoksiinien puolesta kelpaa leipävehnäksi. Rehuksi sen sijaan useimmiten kyllä. Tässä kohtaa ristiriita kriittisistä rajoista tulee karusti esille. Voisiko joku viranomainen tolkullisesti perustella, miten samainen vehnä on ihmisravinnoksi vaarallista leipomuksena, mutta kierrättämällä vehnä broilereiden tai possujen ruuan kautta lihaksi muuttuen sitä voi jälleen lautaseltaan napsia suuhunsa turvallisemmin mielin? Anteeksi, olen maalta, siksi en kai ymmärrä.
25.11.2024 Matti
Leivän päällä näkyy kaupan tai ainakin lihateollisuuden munattomuus
Valistetaan laittamaan prosessoidut lisukkeet leivän päältä vaihtoon. Astuttiin varpaille raskas palkokasvisäkki olalla parasta ennen ja sehän sattuu. Aijai. Me olemme lihalle perso muhkea kansa Pohjolan perukoilta. Vuosikymmenten saavutettu etu valuu hukkaan. Kipeätä tekee ei käy. Harhaan johtamalla vielä ruokitaan näkemyksiä. Valittua leivän päälle levitettävää kevyempää rasvaa kyllä nöyrästi kehutaan ja ylpistellään sykkeen kiihtyessä. Sen sijaan maksoi mitä maksoi eikä välttämättä edes kauheasti, lihan tai makkaran puolen sentin kerrokseen leivän päällä ei saa kajota. Uhoava asenne vie ojasta allikkoon. Lihanhimo ja viherryttämisen naureskelu painavat valinnoissa monella. Toisaalta juusto pääsi pälkähästä ja sen värivapaa syönti sallitaan rajallisesti. Sivujuonne mutta olen havainnut juustoissakin runsaudenpulaa. Suurehkon kaupan tarjonnassa 33 ovellista. Mittamatta olen oven leveydeksi arvioinut 60 senttiä. Laskekaa siitä. No, väitän olevani jäljillä, että sekä sen paremmin kaupalla kuin lihateollisuudella ei ole pokkaa kertoa oikeasti liian olevan liikaa. Läjäpäin ja roppakaupalla mitä sorttia vaan, kunhan netotaan. Volyymi ratkaisee, viis vastuullisista terveysväittämistä. Jostain juurisyystä johtuen nimenomaan lihan pitää olla myös houkuttelevan halpaa hinnaltaan. Ja vaikka tuotantoketju on rakenteeltaan monivaiheisen kallis kaikkine portaineen. Lihafirmojen alkutuotannon kustannuksella vuosia jatkama kilpajuoksu tarjota tavaraa halvalla kaupalle markkinointiin osallistumista myöten lienee edullisuuden painavimpia syitä. Tässä asian ydin piilee. Jos ja kun lihatuotteiden myyntihintoja alettaisiin nostaa tavoitehakuisesti, melko varmasti muutosta kulutustottumuksissa haluttuun suuntaan tapahtuisi vaivihkaa. Päätös vaatii kovaa moraalista kanttia isolta joukolta. Tuskin sellaista yhteisymmärrystä hevin helpolla saadaan. Lihalla on niin vahva asema kytköksineen. Yhtä vahva kuin utareesta vedetyllä maidolla kahvipöydässä tai kahvilassa. Sen esilläolo on itsestäänselvyys. Mutta vaihtoehtoista kasvipohjaista ei välttämättä ilman eri ärväisyä löydy, jos sittenkään. Kertoo jotakin nykyajastamme. Muutoksen jarrumiehiä on edelleen paljon.
18.11.2024 Matti
Bensa-asemalla, eduskunnassa, lehtien palstoilla vai missä tv-ohjelmista päätetään?
Minkä takia sama traumatisoitunut kapinaliike painii koko ajan Ylen kimpussa. Säästöpäätöksiä tai ei, ulina jatkuu. Ei tarvitse mennä kuin bensa-asemalle, jossa aihealueesta voi asiakasmaksun yhteydessä saada plussaa. Se on auttamatta kovin vähän. "Jos ennakkotapaus pätee", niin asiakkaalla on oikeus vaatia korvausta sopimattomista sanankäänteistä ainakin puolitoistatuhatta euroa per käynti. Ja jo senkin vuoksi, että polttoaineyhtiön osavuositulosten kehitys ei tue tuon sisältöistä kuunnelmaa. Eduskunnassa Ylen toiminnasta melttoavat valtoimenansa samat poliittiset naamat. Kuinka viitsivätkin vai eikö ole työnkuvassa laajempaa elämäntehtävää? Urputetaan kumminkin jälki-istuntoon joutumisen uhallakin. Eduskunnassako tv-ohjelmista päätetään tästedes? Kuulostaa Neuvostoliitolta. Mitä Ylen sitten pitäisi lähettää? Kaikilla on mieltymyksensä, mutta minä seuraisin paljon mieluummin kansainvälistä talviurheilua kuin persluisun kansallisia. Kuitenkin tällä säästömenolla riittävän pitkään jatkettaessa palataan ajassa paljon taaksepäin ja näkyy vain lumisadetta. Siitä vasta ääni nousee yli puoluerajojen. Uusintoja tulee joka kanavalta, mutta Yleä niistä etupäässä arvostellaan. Kuukauden sisällä luin Hesarissa esille nostetun kansanedustajan vauhkoontumisesta. Hän oli nähnyt Ylen uusimassa ohjelmassa kasvomaskeja käytettävän. Älytöntä, uusinta korona-ajalta, ja yksi mediakanavako päättää varautumisesta. Sitä paitsi maskien käyttö on taatusti aina vähintään jossain tilanteissa perusteltua. Vai onko tosiaan niin, että jos on vaikka ammatiltaan kirurgi ja omaa tietyn ideologian, välttyy työssään maskin käyttämiseltä leikkaussalissa? Voi herran pieksut näitä äänivyöryä kalastelevia irtiottoja. Mietityttää useinkin, ovatko poliitikot kaikin ajoin tehtäviensä tasalla paitsi kotiin päin vetäessään.
Miksi muiden kanavien hintavuudesta ja ohjelmista ei nosteta Ylen tapaan metakkaa? Kansa osallistuu jakelun rahoittamiseen yhtä lailla. Kuluttaja maksaa viulut lopulta tavalla tai toisella, toinen enemmän, toinen vähemmän. Hyväntekeväisyydellä tarjonta ei kauan pyöri. Ylen kilpailijakanavilta vasta uusintoja tuleekin. Ja peräti kahdelta kanavalta samanaikaisesti samaa, esimerkiksi Simpsoneita. Eikä bensa-asemalla, eduskunnan täysistunnossa saati lehtien palstoilla kritisoida lainkaan. Erikoisen valikoivaa porukkaa. Ihmettelen sellaistakin, miksi Suomessa tehdään ja esitetään useita ohjelmia vuodesta toiseen, joiden ajatus on kopioitu ulkomailta. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta mitään ei keksitä enää itse. Normaalin arjen pelkkä muisteleminenkin on monelle ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ruudulta vahdataan silmä kovana opetusohjelmia omintakeisesta selviytymisestä tositarkoituksella. En seuraa näitä, mutta pätkiä olen saanut mainoskatkoilla todistaa ennen iltayhdeksääkin. Joskus kyllä hieron silmiä varmistaakseni, ettei näkemäni ollut kangastus. Äkkiseltään vaikuttaa saman juonen toistuvan. Kenellä on tässä jaksossa yläosassa vähemmän peitettä, kenellä vyötäröstä alaspäin, vilahtaako jotain arkaluonteista ja kenen päivät ovat luetut. Tosin paluuta myöhemmin toisaalla ei suljeta pois. Sittemmin on kuitenkin muututtu "tavallisesta virheitä tekevästä höhlästä" virheettömäksi julkkikseksi. Pienestä se on kiinni. Kun aikaa kuluu, ohjelmaan osallistuneen odotetaan asuvan kuumassa lukaalissa, tienaavan miljoonia ja ottavan kantaa poliittisiin kysymyksiin. Hullaantunut kansa seuraa haltioissaan. Selviytyihän tämä kyky pusikon perältäkin ilman moottorisahaa, turvavarusteita ja tulevan talven polttopuita tekemättä pois ehjin nahoin tv-kameroiden kuvatessa. Hänen täytyy olla etevä. Tätä ovat Suomi-filmien tavoitteet nykyään, EU:n ja Naton jäsenmaana. Mielestäni realitysarjan voisi tehdä Suomessa yksinkertaisimmillaan luonnonvoimien sekoittaessa tapahtumien kulkua aamu- taikka iltaruuhkassa. Kuten on monesti nähty, käsikirjoitusta, repliikkejä eikä julkisuuteen nousevaa tähtisikermää ennusta silloin kukaan.
11.11.2024 Matti
Häh? Tuollaista vikaa ei ole kenelläkään ollut koskaan
Moni on varmasti kokenut vain sinulle kohdistetun alemmuuskompleksin: En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta viasta. Häh! Todellisuudessa asian laita on jotain muuta. Parhain päin puhuminen kostautuu usein myöhemmin samankaltaisten laitevikojen paljastuessa sopivissa, joskus hassuissakin tilanteissa.
No joo myönnän mieleenpainuvia, ainutlaatuisia vikojakin olevan, kuten sähköhäiriöt. Ja tietenkin harvoilla ja valituilla. Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten pakettiautossa ilmeni harvinaisempi vika. Sen syntyperä ei lopulta johtunut auton valmistajasta eikä edes ratin ja penkin välissä istujasta. Pidemmän aikaa kestäneen hiljaisen vianetsinnän alkulähteillä oltiin, kun laitoin ensimmäisen kerran vetokoukun valopistokkeeseen töpselin kiinni. Autoon istuttuani huomasin kojetaulussa turvatyynyn keltaisen merkkivalon palavan. Mainitsin huoltoliikkeen takuuhoitoon auton vietyäni oudosta sattumuksesta. Vastattiin: - Tuskin niillä mitään tekemistä toistensa kanssa on. Jaaha, ei passaa turhia kysellä, päättelin. Taas ajeltiin. Kului jonkin aikaa ennen seuraavaa vastaavaa tapahtumaketjua. Sama juttu turvatyynyn merkkivalo lehahti palamaan yhtaikaa hinauksessa olleen henkilönostimen häikäisevien näköisten perävaloloistojen kanssa. Toistin varovaisesti mietintöni korjaamolla. Voiko näillä olla jotain tekemistä keskenään? Vieläkään ei tunnustettu mahdollista syy-yhteyttä. Mutta sitten täyskäännös yllätti. Kun vein auton normaaliin määräaikaishuoltoon, oli ääni täysin erilainen. Heti paikan päällä sain osakseni suun tukkivan tuomion tiskin takaa: - Töpselin liittäminen pistokkeeseen saattaa kumminkin aiheuttaa turvatyynyn merkkivalon oireilun. Ongelman pohtimiseen oli vihdoin viimein ehditty paneutua viisaat päät yhteen lyöden ja jopa ulkomaanapua myöden. Vika löytyi jälkiasennetun vetokoukun väärin peukaloiduista johdoista. Auto oli ensikilometreillään liikkeen esittelykäytössä. Jossain vaiheessa erehdyin tarjoamaan siitä liikaa ja lopun pystyy arvaamaan. Se jäi käteen. Alun perin puuttuneen vetokoukun tinkasin lisävarusteena sekalaisin sivuvaikutuksin. Tehtyäni vastapuolelle luottamusta uhmaavan välikysymyksen tapahtuneesta, heidän selityksistään paljastui jonkun kotimaisen valo-osaajan johdonmukaisuuden pettäneen ratkaisevalla hetkellä. Sitä en äkännyt kysyä, vaikuttiko pimeän välähdyksen taustalla väsynyt maanantaivire. Menköön nyt tämän kerran, kun maksuiltakin välttyi, ajattelin.
Eikä urotyöt tähän päättyneet. Sanotaan kaikella olevan tarkoituksensa. Sillä mennään. Dramaattisempi jatko-osa koettiin myöhemmin, joskin toisenlaisena. Tästä tulee kuluneeksi vuoden vaihduttua kahdeksan vuotta. Uuden auton voi ostaa saaden tämän vain melkein. Syy ei ollut valmistuksessa, maksuvaikeuksissa tai rikollisissa.. Sen sijaan kävi toteen sananlasku: Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Auto putosi kuljetuslavetilta holtittomasti maahan lyttyyn menevin seurauksin autoliikkeen pihassa, jonne asti se oli tehtaalta lähdettyään ehjänä pitkän matkan kulkeneena selvinnyt. Kahvi taisi mennä johtoportaaltakin väärään kurkkuun, mutta palvelualttius kasvoi aivan eri sfääreihin lommolle menneen maineen oikaisemiseksi. Vastaava uusi auto laitettiin välittömästi tehdastilaukseen. Useita viikkoja odotuksessa meni mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Niin, ja vaan yhdestä lähetettiin lasku. Pistäkää paremmaksi saavutuksillanne!
3.11.2024 Matti
Eläinvihaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn
Ulos ei voi mennä. Tällaista mielikuvaa luodaan. Kaikki mitä siellä mahdollisesti näkee, pelottaa. Varsinkin ihmislajista poikkeavat hyttysistä karhuihin. Ketä palvelee tolkuton kauhun lietsonta? Suhteellisuuden taju on mennyt. En väitä, että esimerkiksi susia ei olisi ollenkaan ja häiriköt pitää häätää, mutta pihakeinussa ne eivät istu, kun haen aamulla postia laatikosta. Niin ikään siinä on vissi ero, miten uutinen otsikoidaan. Tässä taannoin toinen lehti kertoi, että vaarallinen susi lopetettiin ja vastaavasti toisessa mainittiin ihmisarkuuden menettäneen suden lopettamisesta. Samaa kaupungin keskustassa haahuillutta eläintä jutuissa vatvottiin. Esiintyy myös uutisointia, joilloin maatilan pihapiirissä on kierrellyt susi. Sen sijaan yhtään sellaista kirjoitusta ei ole silmiini osunut, jossa maatilan isäntäväki olisi nähty lenkillä tilustensa ulkopuolella, vaikka liikkumaan kovasti kehotetaan. Haluaisin myös tietää, voiko susiasiantuntijan nähdä livenä läheltä. Kohtaamisesta selviytymiseen tarvitaan varmaan taas toisen asiantuntijan neuvoa. Näitähän tässä uusavuttomuuden maassa riittää yllin kyllin. Ihmisten ilmoilla käydessäni olen herkällä korvalla joutunut kuulostelemaan, että olennaisesta toimestaan poiketen monessa puljussa yltiöpäinen tappomeininki on kaiken o ja a, päinvastoin, jos ei enemmän. Siihen en ota kantaa, onko nämä firmat ihan susia. Mutta myönnän, ne eivät "erikoisella lisäpalvelullaan" houkuta. Miksi salakaadoista ollaan kuin lirautus sukassa – hiljaa? Mitä olen lueskellut, niin törkeitäkin tapauksia nousee joka vuosi esiin. Jostain eläinviha kumpuaa. Kuuluukohan tämä kotikasvatukseen? Kuka tietää. On se kumma, kun nykyään ei siedetä hetkeäkään mitään. Keväällä talvihorroksen päätyttyä valitetaan ensimmäiseksi hyttysistä. Kesän ja syksyn mittaan on paarmoja, punkkeja ja hirvikärpäsiä muun muassa. Käsittämätön olettama, että vain hyötyhyönteisiä pyörisi ihmisten ilona. Ja senkin luulisi olevan selvää, ettei myrkkyyn turvautuminen aina ole kestävä tapa edetä. Jotain kai opitaankin. Esimerkiksi tappajaetanoista kerrotaan jo vähemmän. Ehkä ne osataan tunnistaa paremmin. Hysterian pahimmassa vaiheessa sai käsityksen kutakuinkin joka ikisen etanan olevan vaarallista tappaja-ainesta. Suhtautuminen eläimiin voi muuttuakin. Olen huomannut, että syrjäkulman kotieläintilan asumuksesta taajamaan siirryttäessä hienostuneisuus saattaa lisääntyä. Jos vaikkapa näkee uudessa osoitteessa kissan puutarhassa, niin eikös sen ulostamisesta nouse hirveä haloo. Puhumattakaan erisorttisista linnuista, jotka lentelevät ihmisiltä reviirejä kysymättä missä, milloinkin ääntä pitäen. No, on jotain ajanvietettä.
21.10.2024 Matti
Kuukausien murhenäytelmä pyörii taas
Komeita syyspäiviä oli menneelläkin viikolla. Suhtautuiko media myönteisesti? Ei millään lailla. Päin vastoin, esimerkiksi Sanoma-konserniin kuuluvat Hesari ja Ilta Sanomat rummuttivat ulkomaisia etuja pitkin viikkoa. Siltikin, vaikka prosentuaalisesti hyvin pieni osa suomalaisista viettää aikaansa pysyvämmin näillä seuduilla. Tässä kohtaa ei ainakaan voi väittää vähemmistön ääntä syrjittävän. Uusimpana hyvänä puolena jutuissa mainittiin se, että vastoin kuin Suomessa alituisen hien muodostumisen maissa ei tarvitse kuulemma suorittaa. Olisi sen voinut peittelemättäkin kertoa. Toisin sanoen aurinkorannalle lentänyttä työelämässä oleva etätyöläistä laiskottaa ja kuumuudessa suorituskyky laskee jokaisella. No, tämä on tätä kuukausia kestävää tyypillistä valitusta jälleen kerran. Se alkaa viimeistään kesälomakauden loputtua, velloen itkuisena murhenäytelmänä seuraavan vuoden suurten odotusten lomasession purkautumiseen asti. Vuodenaikojen kierto ei kelpaa tietylle porukalle missään muodossa, milloinkaan. Puretaan kiukkua vaan ja pilataan toisten päivä ikuisella porulla. Mukavuuden kinuamiset ovat liiallisia. Sään pitäisi lukittua yhteen asentoon, mutta sitä mitä syödään, ja mitä ulkoilmakasvit vaativat elääkseen sekä satoa tuottaakseen ei ymmärretä kaikin ajoin alkuunkaan. Paitsi yhden asian: Kun tuotteen hinta kaupassa pomppaa.
Probleemat eivät jää tähän. Viitteitä tulevista kuukausikatastrofeista saatiin muun muassa Kehä I:llä olleesta ketjukolarista. Nyt jo, ilman maassa makaavaa lunta, jonka läsnäolo vuosittain pääkaupunkiseudulla sekoittaa pasmat pahasti. Jossain vaiheessa hermot todennäköisesti kiristyvät myös lumenaurauksen kellonajoista. Niin ikään ilmeistä toistuvat raivonpuuskat, kenen kontolle asuintontin liittymän päähän kasautuneen lumen siivoaminen sälytetään. Lisäksi hetken päästä alkaa koko talven kestävä väittely, mitkä renkaat pelastavat asfaltin ja soveltuvat parhaiten eri olosuhteisiin. Väkisin sulatetuilla pääteillä ja syrjäkylien hoitojonossa olevilla jääradoilla tienpinnat vaihtuvat ääripäästä toiseen. Toimivin vaihtoehto kumpaankin ehkä kaksi rengassarjaa, oheistarvikkeet sekä lapio aina mukana. Valo- tai pikemminkin valottomuusshow'ta esitetään liikenteessä koska kulloinkin. Auton näyttävyyteen saatetaan panostaa. Sen sijaan näkyminen liikenteessä on hämärtynyt. Yleensä ongelmat liittyvät takavalojen pimeänä olemiseen mutta myös vilkun käytön välttelyyn. Ja aika paljon tulee vastaan etuosastaan toispuoleisia, valottomia ajoneuvoja. Heikolta vaikuttaa liikenneturvallisuuden yllläpitäminen, kun kaikilla kuskeilla ei sytytä lainkaan. Draamasarjaa riittää.
7.10.2024 Matti
Pitkä ennuste epävarmaa jaarittelua, siirryttävä provisiopalkkaukseen
Pitkä ennuste, pidempi ennuste tai pitkän ajan ennuste. Säätiedotuksissa ei näytä muulla olevan paljonkaan väliä. Käytännön kokemuksella toteutunutta seurattuani kauemmaksi kantavat povaukset ovat usein hölynpölyä, joka päivä vaihtuvia – epävarmuutta omimmillaan. Se mitä illalla tulevien päivien ilmastoksi luvataan voi seuraavana aamuna olla aivan päälaellaan. Ennusteisiin liittyy myös voimakas taipumus miellyttää helleoptimismilla, vaikka säätiedotuksen perustarkoitus on kertoa totuus mielikuvia luomatta.
Maatilan töitä ennakoidessa sää merkitsee oleellisesti paljon. Äkkivaihteluihin joutuu sopeutumaan ja suunnitelmia muuttamaan välillä lyhyelläkin reagointiajalla. Kärsivällisyyttä vaaditaan. Tosin jotkut laskevat työsaavutuksensa pelkän "insinöörinpoudan" varaan. Nimitystä käytän niin kutsuttuja kuutamoviljelijöitä hellivästä, vasta illaksi seljenneestä säästä. Outoa mutta myös laaja joukko maatöistä täysin vieraantuneita on vähintään yhtä kiinnostuneita sääoloista kuin maajussit. Ihmettelen mihin he tarvitsevat tietoa 3-4 vuorokauden tauottomasta kuivuudesta eli heinäpoudasta. Ja pitkin vuotta. Melko varmasti he eivät sitovaa ilmoittautumista tuhansia pikkupaaleja liikuttelemaan antaisi. Sitkeyttä vaativissa töissä tottumattomalle tulee helposti hiertymiä ja sen sellaista. Sitä paitsi nykyään eniten merkitystä vaikuttaa olevan vain perjantain ja viikonlopun säällä. Jos hyvältä näyttää, silloin ehkä voidaan neljän seinän sisältä raottaa varovasti ulko-oveakin taivaan merkkejä tunnustellen. Sinänsä kumma, että keväästä syksyyn ulkoennusteessa havitellaan aina ylilämpöä. Sen sijaan talvella pörssisähkön hinnan ampaistessa pilviin, asumislämmöksi kelpaa kymmenenkin plusastetta. Antelias vaihtoehto jatkuvaa kuumotusta ihaileville on häipyä. Ja ei suinkaan Espanjaan vaan Lähi-itään. Veroeduista en tiedä, mutta siellä on nyt lupaavan tukalat oltavat lämmitellä.
Juuri koskaan ei kerrota, kenen sääennuste osui kohdalleen. Tuli mitä tuli, kaikki varhaiskypsästä aikuisesta kokeneempaan aikuiseen luokitellaan automaattisesti suosikkimeteorologeiksi. Olen vahvasti sen kannalla, että säätiedotuksissa on siirryttävä provisiopalkkaukseen. Tulos tai ulos palkkamalli motivoi ennustamaan vastuullisemmin.
23.9.2024 Matti
Ryyppäämään kannustettava
Suomi on yhtä pirtua tällä hetkellä, vaikka maatamme vaivaa jo ennestään maine ryyppäämään ratkeavana kansana. Prosentit ja promillet on saatava ylös hinnalla millä hyvänsä. Ei riitä, että alkoholia joka luukulta kohta vapaasti tuputetaan, juomaan täytyy kaiken kukkuraksi kannustaakin. Tällöin lentokoneesta vuotavista päästöistäkin viis veisataan ja tullaan viuhuen kaukomatkoilta takaisin, kun kotimaassa päätetään "alkoholista puhuvasta neuvoksesta", myönteisesti. Tunnepolitikointi meni taas yli tajunnan rajan. Sopii miettiä, nouseeko Suomi alkoholilla. Tällaista uskomusta nykytrendillä valetaan kerta toisensa jälkeen. Miten investointien laita maassa makaa? Hiljaiselta vaikuttaa ja ne karkaavat muihin maihin. Pallo on oikeasti hukassa. Mutta tämän hallituskauden kynnyskysymysohjelmassa lieneekin tavoitteena saada vain vihreän, anteeksi puhtaan siirtymän alkoholin valmistusta kasvatettua. Juokaa nyt ihmiset puhtaasti enemmän, sitä valtiovallankin taholta halutaan. Lisäksi kannattaa hankkia aseistusta. Saavutuksista: epäasiallisista möläytyksistä, sopimattomasta kourimisesta, kännissä ajamisesta, riehumisesta, etäkrapulapäivistä, putki päällä -juonnista ynnä muista sivuvaikutuksista kuullaan perästäpäin. Niihin näytetään pystyvän myös paremmissa piireissä. Karvasta kalkkia niellään vasta totuuden tultua julki.
Miten on, jos vaihtaa alaa, siirtyy juomariksi ja hamstraa väkeviä kotiin. Paljonko kerralla voi ostaa? Varastotilaa on, eikä purkukaan ole ongelma, sillä talosta löytyy etukuormaajalla varustettu traktori. Ja vastaisuuden varalta toivon hallitukselta tiedonantoa, missä kulkee maatilaolosuhteissa turvallisen ja turvallaan olon käytön raja. Tärkeä tieto esimerkiksi sadonkorjuuaikana, kun ravaa kuivurin kuntoportaita edestakaisin useita kertoja päivässä.
15.9.2024 Matti
Typerät tavat kertovat sivistymättömyydestä
Suomalaisuuteen juurtunut perikuva: Tapahtuu vakava laiminlyönti ja laitetaan asia lekkeriksi. Jokihelmisimpukoiden tappaminenkin on joidenkin mielestä kivaa. Tuhon varjolla tehdään taas bisnestä, painamalla vaikka irvokkaalla tekstillä varustettuja t-paitoja, jotka ovat tietenkin kas kummaa väriltään mustia. Tai kaivetaan soitettavaksi jostain vanha musabiisi, jonka sanat sopivat jollain lailla tilanteeseen. Jos nämä kaksi yhdistetään alkoholin kurkusta alas kaatamiseen, syntyy äänekästä raakkumista. Kun luontoarvoista on kyse, arvosteluun ei tarvita aina itseluottamusta lisäävää juomaakaan. Jätän tarkemmin kohdentamatta, mutta olen useamman kerran kyllästymiseen asti joutunut kuuntelemaan maaseudulla jauhettavan asioista leukaperät sauhuten vihreitä ja vasemmistoa haukkumalla. Ja mikä iljettävintä, jopa syljeskelyn saattelemana. On kyllä käynyt ajatuksissa monesti, onko näin sivistymätöntä tapakasvatusta esittävillä henkilöillä punasolujakaan. No, tälläisen mekastuksen luullaan kai parantavan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kohentavan esimerkiksi tilaamani tuotteen tai työn laatua maatilalla. Tosin ainakaan laskussa näistä lisäominaisuuksista ei mainita. Viimeisin episodi taisi olla, että Tuppurainen sai kyytiä, niin että korvani soi. "Kummallisesti järjen ääni pesiytyy vain joihinkin leireihin." Tavat ja näytöt puhuvat siliti usein toista.
2.9.2024 Matti
Nähtiin ahneuden bravuuri
Luontosuhde on vinoutunut. Jokaisena päivänä ihmiset tarvitsevat elääkseen luonnon antimia, mutta luonnon olemassaoloon suhtaudutaan usein epäkunnioittavasti. Huomautan lisäksi, että tämä koskee ihan kaikkia, myös keskellä luontoa asuvia maalaisia. Stora Enson hakkuutyömaalla annettiin jälleen tästä välinpitämättömyydestä kylmäävä näyte. Ahneudessa sallitaan jopa raakamainen tappaminen. Minkään ei ole mitään väliä. Koska taustalla vaikuttaa vahvasti konservatiivisuus eli kansankielellä kapitalismi, näyttö kertoo rahanhimosta koko totuuden. Uskomatonta tyhmyyttä! En allekirjoita miehenä kuuluvani menettelytavan kannattajakuntaan, vaikka median muissa yhteyksissä tuomien yleisväitteiden mukaan miehiseen ideologiaan kyseiset tuntomerkit täsmäävät. No, aina riippumatta siitä missä toimitaan, mahdolliset rajoitteet pitäisi selvittää, puhumattakaan vedessä mulimisesta pohjia myöten jollain koneella. Mutta kun ei vaatimuksista piittaamatta jokaisenoikeutta soveltaen läpi vaikka harmaan kiven. Sitä se on Suomi, täällä jos missä osataan ja eritoten metsäasiantuntevuus. Tästä mielestäni kyseenalaisesta päähänpinttymästä kuulee hyvin usein. Ainoa väestö maailmassa, mihin jonkun kai lähelta saadun geenivirheen vuoksi osaaminen on pesiytynyt. Paitsi, mitä olen "isoilta pojilta kuullut", niin Ruotsissa tehdään monenlaista kuulemma prikulleen oikein. Suomussalmen tapauksessa, joka tuskin on ainut tekele laatuaan Suomessa huipentui pohjoismainen yhteistyö, koska huseerausta johtanut yritys Stora Enso on seurausta suomalais-ruotsalaisesta fuusiosta. Tosin kuka vaan voi ostaa yhtiön osakkeita salkkuunsa ja päästä osalliseksi vastuuttomasta maineesta. Metsähommiin liittyy muutoinkin ongelmia eniten kesällä. Tuholaiset ovat aktiivisia, taudit leviävät helpommin, lintujen pesimäaikaa ei oteta huomioon ja on ajanjaksoja, jolloin maastossa vaanii suuri palonarkuus. Rahaa tehdään silti hinnalla millä hyvänsä. Mikään ohjeistus ei käytännössä sitä estä. Missä valvonta? Aika "paksua" henkseleiden paukuttelua yksipuolinen oikeantekemisen julkituonti. Virheitä tehdään Suomessakin. Ja niistä pitää myös kertoa. Pimittäminen ja vaikkapa Ylen syyttely uutisoinista osoittaa naurettavan lapsellista asennetta. Opetetaanko luonnontietoa ja ympäristön kunnioitusta nykyään ollenkaan tai haetaanko tietoa itseopiskeluna, kysyn vaan. Syytä olisi. Suuret ympäristöä vähättelevät puheet eivät puhdista pöytää.
25.8.2024 Matti
Ruutuaikaa vähennettävä
Osapuilleen kolmessa vuosikymmenessä vallankumous tapahtui: Mukana kannettavien puhelimien lisääntymisestä överiksi menneeseen käyttöön. Älykokonaisuudessa toistuu tyypilliset rahanteon lait. Kun valtava bisnes jyllää, haittoja peitellään.
Yleisesti pidetään ääntä kouluikäisten ylenpalttisesta puhelimen tuijottamisesta. Toki se on älytöntä. Mutta yhtä lailla aikuisten ruudulla viipyminen ihmetyttää. Iso osa heistä näyttää huonoa esikuvaa, jota nuoremmat kopioivat. En ymmärrä jatkuvaa puhelimen vahtaamista tai sen taskusta kaivamista vaikkapa ulkoillessa. Enkä silloin, kun keskustellaan nokakkain toisten ihmisten kanssa. Miksi ruokapöytään katetaan esille puhelin, kun sitä ei kumminkaan syödä. Miksi hammaslääkärikäynnin vastaanottoa odotellessa täytyy räplätä puhelinta? Hammaskiveäkö poistetaan etänä. Miksi yhteisihmistilaisuuksissa ei pystytä keskittymään siihen, mitä tarjolla on? Siitäkö se johtuu, ettei hetkeksikään voi irrottaa otetta ja katsettaan laitteesta. Minkä vuoksi jotkut jopa autoa ajaessaan hosuvat kirjoittelemalla ja lukemalla viestejä? Tällainen on liikenneturvallisuuden vaarantamista pahimmasta päästä. Miksi melko nuoretkin ja muutkin kuin poliitikot potevat muistamattomuutta? Voin olla väärässä, mutta väitän nykyaikaisella ruuturiippuvuudella olevan osuutta asiaan. Minkä takia puhelinta säilytetään sängyn vieressä yöllä piipittämässä? On maailma mallillaan, mikäli puhelimesta kuunnellaan nukahtamiseksi tuutulaulu, toivotetaan sille hyvää yötä ja kuulostellaan herkeämättä korvaamattomaksi mielletyn vempaimen sielunelämää pitkin yötä lähietäisyydeltä. Mistä johtuu, että nykypäivänä aika ei kulu ollenkaan ilman älylaitetta ja ajatukset karkaavat alinomaa sieltä löytyvään sisältöön? Kirjaimellisesti vaikuttaa avuttomalta. Irrottautuvia vaihtoehtoja on yhä olemassa. Hoksaaminen ei edellytä klinikalle menemistä eikä niitä tarvitse luetella. Jos päänupista sellainen sovellus kuitenkin puuttuu, niin turvautuu nettiin. Kuka kääntää digitaalikierteen käytön järkevämmäksi? Siinä onkin rautalangasta vääntämistä kerrakseen.
12.8.2024 Matti
Lehmäkauppojen teko alkamassa
Valtion budjettineuvotteluja aloitellaan. Jotta hallitus pysyy kasassa, kaikkien mukana olevien puolueiden on saatava jotakin. "Lehmäkaupoista tiedotetaan myöhemmin." Perinnettä on jo jatkettu. Kokoomukselle annettiin tunnin juna ja Perussuomalaiset kiristyksiä maahanmuuttoon. "Tissutteluäänestyksessä" Kristilliset saivat olla halutessaan eri mieltä. Alvin korotuksessa kikkailtiin desimaaleilla, kun Rkp ei hyväksynyt sipsiveron korotusta Ahvenanmaalla sijaitsevan tehtaan takia. Perunalastut ovat heidän lautasmallinsa mukaan perusruokaa. Joidenkin mielestä sitä on pulla. Sitten Yle. Eniten kanavan rahoitusta leikkaisi oikeistolaisin siipi. Juuri se, jonka mieleistä, yksipuolisesti politisoitunutta ohjelmaa esitettiin A-kirjaimella alkavalla kanavalla, ja minkä toiminta näivettyi rahapulaan. Haiskahtaa katkeruudelta.
No, huvittavaa taas nähdä julkisuudessa poliitikkojen esittämä teatteri Suomen tulevaisuudesta, vaikka päätökset tehdään tunnepohjalta sekä oman ja puolueen edun nimissä. Sitä paitsi Suomen maakuva romahti vuodessa ulkomaalaisten silmissä. Jotain on tehty pahasti väärin. Miten on, pitäisikö vähitellen herätä todellisuuteen näkemään asioita moniulotteisemmin ja kauaskantoisesti? Valitettavasti vastakkainasettelu: huono-osaisten helvetti vastaan hyväosaisten hyysääminen ei voi olla ainoa oikea tie edetä.
5.8.2024 Matti
Minkä ikäisenä vesisadesairaus iskee?
Joka vuosi tästäkin totuudesta saa muistuttaa. Riski suurille sademäärille on heinä- ja elokuussa kaikista isoin Suomessa. "Huomionarvoista myös, että vaikka pääkaupunkiseudulla ei neljän seinän sisällä sada, niin muualla voi ulkona vettä tulla." Kolmelta paikalta ynnäilen kasvukaudella sademääriä. Äärimmäisten sademittareiden etäisyys toisistaan on maantietä pitkin suurin piirtein 30 kilometriä, yhden seisoessa talouskeskuksen pihalla. Vaikka sateet sekä pisarakoot vaihtelevat tosi paljon paikallisesti ja lyhyellä matkaa, niin kaikilla mittauspisteillä heinäkuun sadekertymä on jo ylittänyt 100:n millin rajan. Puolensa näyttää ajankohta pitävän nytkin. Mätäkuutakin lusitaan parhaillaan. Tämänhetkinen sääolosuhde esittää sitä tyypillisimmillään. Ilmanala on mähkä.
No, vuosi vuodelta märkä, mystinen vaiva maassamme pahenee. Käsittämätöntä, että halutaan muun muassa: mökki järven rannalta, asunto merinäköalalla, vene, saunotaan, käydään suihkussa, mennään uimaan, uitetaan itseään kylpytynnyrissä ja juodaan vettä. Mutta kun taivaalta tippuu vesipisaroita, vaivutaan sairaanloiseen paniikkiin. Vesisade-epidemia iskee. Pariisin kesäolympialaisten alku antoi tästä oivan kuvan. "Avajaisissa paikalla olleille suomalaisille olisi luultavasti tarvinnut rakentaa extratiivis sääsuoja, koska he kotikonnuillaan kokemastaan huolimatta ovat erityinen kuivan maan kansa, jonka kuivan menestyksen odotus edellyttää kuivaa säätä." Urheilussa yleensäkin sade on vaikea kohdattava, ainakin selostajien. Toisinaan voidaan puhua jopa pakkomielteisestä valittamisesta. Ravilähetyksissä vaikerrus menee kärkikastiin. Juuri päättyneissä Kuninkuusraveissa joka ikinen luonnonmukainen virkistysvaara aiheutti jälleen pelottavaa kammoa. Ihmiset, hevoset ja rata kastuvat. Kauheata! Aika vähän mutta jonkin verran raveja seuraavana en käsitä tätä. Perustelen: Kun yksittäisen ravilähdön taisto oli Killerillä ohi, rata keinokasteltiin säiliöautolla välittömästi. Kovin on ronkelia sietämistä veden osalta. Sen sijaan hevosten en kuullut valittavan vaihtelevasta säästä. Termitkin tuntuvat olevan välillä hukassa. Jalkapallon EM-kisoissa Saksa-Tanska -ottelu keskeytettiin vartiksi ukkoskuuron takia. Tauon aikana Ylen studiossa juontaja mainitsi, että nyt odotetaan kelin muuttumista kuivemmaksi.
Milloin käynnistetään tutkimukset, minkä ikäisenä vesisadesairauden ensioireet näkyvät? Onko perintötekijäeduilla merkitystä? Entä ideologian vaikutus? Ja hoitokeinot? Kuivaa on ollut tiedonlevitys tällä saralla. Esimerkiksi pikkulapset tykkäävät hyppiä ja pomppia vesilätäköissä. Jossain vaiheessa suhde veteen muuttaa muotoaan katastrofaalisen jyrkästi. Toistaiseksi on jäänyt hämärän peittoon, koska ollaan niin sanotusti siinä iässä.
29.7.2024 Matti
Haaveillaan unelma-asunnosta pilven reunalla
Suruaika on vallannut suomalaisten sydämet, vaikka ollaan äärettömän onnellista kansaa. Väreistä pitävä poikkeuksellinen minä, on ihmeissään. Aloitetaan autoista. Musta, valkoinen ja harmaa ovat nykyisin suosittuja. Samat kolme, jotka kelpuutetaan ruumisautojen väreiksi. Hengettömyys ilmeisesti kiehtoo autoilijoita suunnattomasti. Ja kun katsotaan ihmisten pukeutumista, niin aika ulalla täytyy olla, jos ei tiedä mikä vaateväri ylipursuaa kaikkialta. Kun heijastinhenkilöt jätetään laskuista ulos, musta hallitsee. Se ällistyttää jopa kesäkuumalla. Lämpöä kai varastoidaan sillloin kehoonsa talven sekä pörssisähkön hinnannousun ja huonelämmön laskun varalta, jos ei muuten surra. Vaikka en ole omituisen kokoinen ja yleensä löydän sopivan istuvia (ei roikkuvia) vaatteita helposti, niin silti olen kohdannut saatavuusvaikeuksia juuri väriskaalan puutteiden osalta. "Norjalaiskauppakin" mainostaa esimerkiksi housuja laajalla värikirjolla, mutta käytännössä tarjonta pohjautuu suppeaan valikoimaan, joissa mustalla ja sinisellä on aina sesonki meneillään. Miehen on tyydyttävä vähempään eikä tasa-arvo toteudu. Urheilussakin surun väri jyllää. Tämän huomaa seuratessaan vaikkapa kotimaan yleisurheilun GP-kisoja. Melko usein toimitsijat, mutta jossain määrin myös urheilijat ovat pukeutuneet mustiin. Mistä se kertoo? No, ehkä ennakoivasta traumasta kilpailupäivän tulostasoa ajatellen. Sehän vasta olisi pyhä yksinkertaisuus, mikäli joukkuelajien kaksinottelussa molemmat joukkueet tuomareiden kera pukeutuisivat mustiin. Toistaiseksi sellaista ei ole nähty. Olympialaiset ovat alkamassa. "Tuulipukukansan urheilija-asujen värityksessä vältyttiin vielä tällä kertaa mustamaalaukselta." Unohtaa ei sovi maaseudulla niitä vähiäkin pyöräilijöitä tai jalankulkijoita. Tavan takaa näissä etenemistavoissa piiloudutaan tummanpuhuvaan vaatetukseen ja suorastaan kerjätään vaaratilanteita liikenteessä.
On tämä kanssa. Ensin puoliväkisin aivopestään synkkä värikulttuuri mieliin, jonka lisäksi tuputetaan televisiosta uusintoja, kuten "unelma-asunto auringon alla", vaikka kuvaavampaa olisi lähettää ohjelmaa: "unelma-asunto pilven reunalla".
21.7.2024 Matti
Voittaja ratkaistaan rankkareilla, vaikka sitä ei edellä rike
Jalkapallon EM-kisojen voittaja selviää pian. Pudotuspelien välienselvittelyssä on jouduttu turvautumaan jälleen kerran myös viimeisimpään keinoon eli rangaistuspotkuihin. Minkä takia nimi on sellainen? Taas kismittää. Varsinaisella peliajalla tai jatko-ottelussa rangaistuspotku tuomitaan puolustavan joukkueen pelaajan kohdellessa kaltoin vastustajaansa 16-alueen sisällä. Mutta kuulostaa hölmöltä ratkaista ottelu rangaistuspotkaisemalla palloa, kun tätä ei edellä minkäänlainen rikollinen aktiivisuus. Paitsi jos tällaiseksi lasketaan maalienteon saamattomuus pelin tiimellyksen aikana. Nimenmuutosta voisi kuitenkin pohtia, vaikka tapa pysyisi entisellään.
9.7.2024 Matti
Ehtivä viljelijä onnensa kukkuloilla yhtenä päivänä vuodessa
Suurimman osan vuodesta maatalouden ankeudesta melutaan ja valitetaan. Mutta yhtenä päivänä kaikki kääntyy päälaelleen. Huipentuma ei suinkaan ole kevätkylvöjen aloitus, eikä sekään kun leikkuupuimuri leviää pellolle tai syystyöt saadaan valmiiksi, eikä edes tilipäivä. Hekumallista huumaa karuun arkeen tuo ainutlaatuinen vuorokausi, jolloin lannoitekauppa aukeaa ja ehtivän on mahdollisuus tilata summamutikassa tulevasta mitään tietämättä seuraavan kasvukauden lannoitteet. Tänä vuonna tämä päivä valkeni heti juhannuksen mentyä sammuen saman tien eioon ilmaannuttua markkinajohtaja Yaran listalle. Nautintoa varjostaa umpimähkäiset syyt monellakin tapaa. Ensinnäkin: Hektisen nykymarkkinamekanismin mukaan on paheksuttavaa kilpailuttaa eri välittäjiä ja kysyä tarjous ennalta, puhumattakaan tinkaamisesta. Vallitsevaan (esi)merkilliseen palvelualttiuteen kuuluu nyt ostajan tehdä työt tilauksen eteen kertomalla etukäteen hosuen lannoitemäärät kaupalle ja antamalla myyjälle vapaat kädet hinnoitteluun. Maksettavat eurot ilmenevät jälkeenpäin laskusta. "Käytäntöä kutsutaan maatiloilla järkeväksi liiketalouden hoidoksi." Lannoitteiden ostaja, joka ylläpitää tehtaiden, kauppojen ja myyjien olemassaoloa elossa saa osakseen vääristynyttä kilpailua halveksuvaa kohtelua. Lisäksi touhusta paistaa jonkinmoinen salailu, koska netissä kaupankäyntiä ei sallita Yaran ja Bernerin sorttien osalta. Korviin toisinaan särähtävät myyntitahojen pehmittämisyritykset, että kaikkien hinnat ovat lähes prikulleen yhteneviä eikä mitään vertailuja kannata tehdä, ovat naurettavia. Tällaista sanailua en pysty ajattelumalliini mitenkään sovittamaan, Perustan väitteen pitkään kokemukseen yhtä sun toista nähneenä ja puhtaalla omallatunnolla.
Toiseksi: Ilman suunnittelua ei toimita onnen päivänäkään. Lannoitus perustuu tiettyihin kriteereihin ja muutaman vuoden välein uusittaviin viljavuustutkimuksiin. Ummikoille tiedoksi, että maa-analyysien tulokset eivät todellisuudessa eivätkä mielikuvissa ole kaikilla pelloilla identtisiä. Osa panostaa esimerkiksi kalkitukseen ja toiset vieroksuvat sitä viimeiseen asti. "Kyllä ne vielä välttelevät, todetaan punakehysteisillä leimoilla tulkittavista ravinnetasoista ja alhaisesta pH:sta." Kasvukaudella ihmetellään puutosongelmia. Vähintään lajikekokeissa verrattaviin satoihin uskotaan puheissa kuitenkin päästävän kasvilajista riippumatta, vaikka satsaus olisi huomattavasti vähäisempää.
Kolmanneksi: Ruokamarkkina heiluu voimakkaasti. Tilaa siinä lannoitteet kuukausia aikaisemmin, kun alan tähystäjät usein vain jahkailevat pöytiensä takana. Vanhasta muistista toimivalla ja pelkkiin kevätviljoihin sekä -öljykasveihin tai nurmiin painottuvalla on suhteellisen simppeliä. Mutta jos oma-aloitteisesti viljelykiertoa pelloilla monipuolistava henkilö puuhailee, pelivaraa täytyy jättää. Muuttujia on monia. Sääolosuhteiden vaihdellessa syyskylvöjen varaan ei voi sadan prosentin todennäköisyydellä laskelmoida. Erikoisimpien kasvien viljelyssä riskit kasvavat ja sopimukset saattavat olla pinossa alimmaisena. Miettimisaikaakin tarvitaan. Silti virkistävä lisä hajautettu kasvivalinta on viljelijän mielelle ja kohtuullisestikin onnistuneena antaa potkua positiiviseen sadontuoton kehitykseen tulevina vuosina.
Neljänneksi: On ristiriitaisia kummallisuuksia. Se että lannoitteita valmistava yritys sälyttää raaka-aineiden hintavaihtelun loppukäyttäjälle, ei yllätä. Senkin ymmärrän, että määräänsä enempää tehdas ei kykene jonain ajanjaksona lannoitteita tekemään ja ne täytyy saada tiloille myös toimitettua varastojen täyttyessä. Kuljetuskapasiteettia on rajoitetusti. Sitä en sen sijaan tajua, miksi kikkaillaan pienten myyntikiintiöiden kanssa ajaen halukkaita tilaajia eriarvoiseen asemaan. Niin ikään paniikin kaltaista ostamisvimmaa viljelijöiden taholta en käsitä. Ihan kuin lannoitteita ei enää koskaan valmistettaisi. Maailmantilanne on kyllä herkkä ja haavoittuvainen, mutta ei ylitsepääsemättömän hankala.
Viimeisenä periaatteellinen epäkohta: Yaran irtiotto kierrätykseen otettavista tyhjistä säkeistä. 4H-yhdistyksen avittamana ReiluTeko -tempaus pyörii. Ja mikä surkuhupaisinta, samaan kasauspisteeseen ei saa rahdata Bernerin ja Cemagron lannoitesäkkejä. Toki nämäkin säkit kelpaavat kierrätettäväksi kauemmaksi kiikuttaen ja enemmän vaivaa nähden. Tällainen vastahankaisuus Yaralta sotii fiksuja ympäristötekoja vastaan. Tärkeintähän on kerätä jätemuovit pois turhia saivartelematta yhteistä etua ajatellen.
Kevennys: Valmisteen nimen ollessa "Viljelijän typpi", onko se tarkoitettu kasveille vai kasvavassa iässä olevalle viljelijälle?
1.7.2024 Matti
Rahaa on
Pidemmän aikaa yleisellä tasolla on ruikutettu ostovoiman puutteesta hintojen noustua. Hyväksytyn juomaprosenttien kasvupäätöksen jälkeen sellaiselle ei ole enää sijaa. Mediassakin suorastaan hykerrellään kertoen ja maistellen kaikenlaisista lohtua antavista: kaljoista, lonkeroista ja viineistä. Juokaa, juokaa, kaksin käsin niitä tuokaa! Huokaan syvään moista paapomista aihetta kohtaan. Kaiken lisäksi juomien nauttiminen laillisesti on helpompaa kuin koskaan. Vain 12,5 tölkkiä 8 %:sta ja 100 %:n nousuhumala Alkossa käymättä on taattu. Tähän on tultu. Rahasta ei olekaan pulaa. Ällistyttää myös se, että jotkut haastatellut kauppaliikkeiden edustajat liputtivat jo etukäteen uudistuksen puolesta saatikka nyt. Lobbausta ihmeellisempää kauppiaiden taholta tuskin voi odottaakaan. Ostavatkohan he tarvitsemansa aina omasta kaupasta? Ajattelin vaan, jos kilpailijan väkevät tarjoukset houkuttavat. Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt seikka, minkä tuotteiden kustannuksella kaupasta löytyy tilat ja kuinka laajalla skaalalla juomabuumin elvyttämiselle. Tilaa kaupassa on rajallinen määrä. Ehkä kuitupitoiset, gluteenittomat ja kasvikset joutavat unholaan kaljakiiman tieltä.
17.6.2024 Matti
Maaseudun metsävaalit ohi
Päästiin taas yksistä vaaleista. Ja mikä parasta, tulos on näpäytys vaaleja edeltävälle ohjailulle äänestyskäyttäytymisestä ja toteutuvasta paikkajaosta. Olen suunnattoman kyllästynyt maaseudulla asuvana vaalien: metsäkeskeisyydestä, saunan puilla lämmittämisestä ja susista puhumisesta. Sisältö useissa median lähteissä ja muissa ulosanneissa on ollut sen mukaista – puolueellista ja pelottelevaa. On annettu ymmärtää, että vain EU päättää esimerkiksi Suomen metsistä, monen tehdyn virheen ollen kuitenkin ihan kotikutoista perua. Perusteluja riittää vanhastaan vaikka millä mitalla. Yhteen aikaan neuvottiin poistamaan metsistä kaikki lehtipuut. Nyt tuuli puhaltaa älyllisemmästä suunnasta ja sekametsää kuuluukin olla. Toistuvasti meillä tehdään edelleen koneellisia hakkuita ja metsänmuokkaustöitä luontoa uhmaten, kuten maastopalon riskin ollessa erityisen suuri ja silloin kun lintujen pesimäaika on otollisimmillaan käynnissä. Puiden kuljetukset hoidetaan eteenpäin toisinaan teiden ollessa mahdollisimman pettävässä kunnossa. Tämä uraauurtava todiste taas perustuu toteamaani faktaan, että sellaista liikennemerkkiä ei olekaan, joka käytännössä estäisi tukkiautolla puupinon vierelle kurvaamisen. Jos metsään iskee jokin tuholainen, se kuitataan muinaisaikaisella möläytyksellä: "Nyt on tällainen vuosi, mutta kyllä pakkanen ötökät tappaa." Lisäksi peltoaukeilla kasvavat puut ja puuryhmät, joilla on merkityksensä luonnon elinolojen kannalta ja maisemallisestikin, ovat osalle maanomistajista käsittämättömän puistattavia murheenkryynejä pystyssä olevina, kun ne häiritsevät muun muassa sekä hienostuneiden kemikaalienlevityslaitteiden huitomista kasvustojen "botoxsoimisessa" että leveämpää elämää muutenkin. Jos vilkkaammissa paikoissa toimeenpannaan jokin uudistus, sen keskeisimpiä päämääriä on puuston hävittäminen ikuisiksi ajoiksi näköä haittaamasta. Mikäli valtakunnassa suunnitellaan jotain tietä tai rataa, linjaus piirretään rahanhimossa piutpaut metsistä ja luonnosta välittämättä. Rohkenen väittää, että mihinkään näihin mainitsemiini EU:lla on hyvin vähän osuutta.
Niin ja miksi aina puhutaan kantorahatuloista? En ymmärrä. Yleensä oleellisin puista maksettava tulo on tullut kantojen yläpuolisesta materiaalista plus alv. Ja mikä jankutuksen aihe se on, saako saunan lämmittää puilla? Vastaus: Saa – ainakin kerran. Onnistuneen sytytyksen jälkeen palon roihutessa ennalta arvaamaton löylytys täyttää hetken myös savusaunan virkaa. Miten maalaiset tekevät alinomaa live-havaintoja susista? Hullunkurista, silä itse en ulkona lenkkeillessäni juuri näe ketään fyysisesti liikkuvaa ihmistä missään.
10.6.2024 Matti
Koska Buranaa ja käsiaseita saa maitokaupasta humaltumisen tapaan?
Yltiöpäisimpiä tavoitteita Suomessa tällä hetkellä, ei jokaisen mutta kumminkin: Nostaa päivittäistavarakaupassa myytävän kansallisjuoman eli kaljan alkoholiprosenttia. Vapaata, vapaata sitähän kaiken pitäisi kaupassa olla. Aluksi aukioloajat, sittemmin valikoiman laajentaminen. Nyt pyritään mahdollistamaan kunnon kaljoittelu harva se päivä näppärästi oman lähikaupan varastot tyhjäksi alvariinsa ostaen. Eurooppalaista esikuvaa juomakulttuurista parhaimmillaan. Mihinkään selväjärkiseen käytökseen tämä kehitys ei johda. Huono-onnisempikin ennustaja osaa veikata promilleissa ajamiselle pysyvää noususuhdannetta ja seurannaisvaikutuksena esimerkiksi turhien ihmishengen menetysten lisääntymistä. Resurssien puutteessa Poliisivalvonta tuskin kasvaa. Ja vaikka jonkun nalkkiin saisikin rangaistukset ovat Suomessa alhaisia. Tapahtui mitä tapahtui: Säkillä naama peitettynä kuulemaan oikeusvaltiossa määrättyä tuomiota muutamasta ehdollisesta päiväsakosta ja sillä selvä. Näyttää olevan otsaa edistää kotimaan kamaralla mitä käyneimpiä ajatusmalleja, kuten päihtymistä sivuvaikutuksineen. Lienee terassilla istuessa syntyneitä ideoita.
Kun vapautta kovasti haikaillaan, niin koska Burana ja eri kaliiperiset aseet sekä tarvittavat panokset saadaan päivittäistavarakauppojen valikoimiin? Etenemä on vahvasti sen suuntainen, että ei yllättäisi, vaikka näin kävisi. "No, ei Kela-korvattavan Buranan paikka kaupassa halvempine versioineen olisi omimmillaan kaljahyllyn vieressä ja aseiden oheistarvikkeineen lihatiskin läheisyydessä. Keskittäjälle kaikki saman katon alta edullisemmin. Ja eikun tölkki auki ja luotisuorana katkaistu haulikko kärryissä kassajonoon. Tai tilaa netistä tekoälyn avustuksella ja hae noutopisteestä. Luonnistuu se niinkin." Huhhuh tätä hurjaa markkinatalouden kiihkoa.
Mutta vakavasti sanoen on valitettava tosiasia, että tappaminen kaikissa muodoissa on kirjaimellisesti hälyttävässä nosteessa. Mikään muu ei ole niin hekumallista kuin inhimillisten olentojen niittaamisen ihannointi. Tussari käteen ja liikkeelle. Joku on pahasti päin prinkkalaa. Häpeällistä että päättäjien suilla silti puhutaan rikollisuuden kitkemisestä, mutta käytännössä edesautetaan tilanteen pahenemista. Kolmen osan saumaton yhtälö sitä vielä ruokkii: ensin juovutaan, jonka jälkeen on rohkeutta uhota, haastaa riitaa ja ammuskella, ja kipulääke voi helpottaa jälkikäteen otettuna. Lisäksi bisnekset pyörivät paremmin ja työt voi hoitaa etänäkin. Päätöntä menoa Suomi.
3.6.2024 Matti
Kasvukauden sään ääriolosuhde ei sulanut pois
Salajuoni, vitsi vai mikä sana sopisi parhaiten kuvaamaan ilmastonmuutosta vastustavien mielialoja? Tämäntapaista epäilyä ainakin kuulee talvella. Kuinka monta lumituiskua pitäisi vielä maaliskuussa tulla ja niin edelleen. Kuitenkaan ilmastonmuutos sään ääri-ilmiöineen ei ole minnekään kadonnut, ei edes talvella lumen alle. Taas tämä ylösalainen käänne nähtiin, kun olomuoto vaihtui alilämmöstä ylilämpöön äkkiarvaamatta, ja jo toukokuussa. Keskimäärin toukokuussa on vain kolme hellepäivää. Tänä vuonna määrä ylittyy roimasti. Miksi talvikuukausina samat jääräpäät puhuvat toistuvasti potaskaa kyseenalaistaen muutoksen? Voisivat suksia kuuseen perusteettomine ajatuksineen ilman fluorivoiteita. Viimeistään kasvukaudella vaietaan totuuden kuumottaessa päin naamaa tai märän rätin lyödessä kasvoille, riippuen kulloinkin dominoivasta sään paikoilleen juuttumisesta. Konkretiasta eli esimerkiksi kasvien herkemmästä stressaantumisesta, kasvilajien muutoksista, puiden lisääntyneistä pystyyn kuivumisista sen sijaan ollaan hiipivällä mielellä hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Puita kyllä kaadettaisiin surutta, jotta olisi entistä vähemmän suojaa ja että näkisi naapurin ikkunasta esteettömästi sisälle, puhumattakaan elinkeinoelämän poskettomista vaatimuksista tiehankkeineen. Sitä paitsi puut roskaavat, etenkin joulukuusi. Jos jostain "tuholaisista" ääni nousee, niin hyttysistä. Ininä osoittaa hyvinkin nykymenon leväperäistä suhteellisuudentajua. Toisaalta kokonaisuuteen on aistittavissa myös jonkinlaista katkeruutta leijuvan ilmassa. Mihinkään ei haluta kajottavan, koska tällöin puututaan saavutettuihin etuihin. Lisäksi kaikki maksaa. Miten mitään asiaa voi lähestyä järkevästi, jos valmiiksi asenneongelma ja ahneus vaivaavat.
27.5.2024 Matti
Ulkopuolisten painostuksesta peltotöihin, vai oman ällin mukaan?
Perinteet pitävät pintansa. Yhtenä ikuinen kissanhännänveto siitä, koska kevätkylvörupeama kuuluu aloittaa. "Kriteereistä muutamia ovat: ensimmäisten ilmaantuessa pellolle, eturivin viljelijöiden kronkkiessa saviaan, jonkun koneketjun edustusten mukaan, yhteisön suurisuisten irvaillessa tai vaikkapa kalenterin ollessa tietyssä asennossa olosuhteista riippumatta." Väitän, että esille nostamani "seikat" vaikuttavat yhä joiltain osin aloittamisen ajankohtaan. Mikä paremmuuden mittari sellainen on, jota mitataan kylvötöiden valmistumisnopeudella? Ei yhtään mikään. Oleellisempaa olisi keskittyä hoitamaan hommansa silloin kun omimmaksi näkee. Kukin tavallaan. Kylvötöiden starttauksessa ja loppuun saattamisessa on yhtäläinen tunnusmerkki turhanpäiväisten ohitusten kanssa. Ensin ollaan tulisilla hiilillä ja vedotaan nappi laudassa kovaan kiireeseen. Kotvan kuluttua jo istuskellaan kaikessa rauhassa maailmaa parantamassa, ja jälleen ensimmäisenä.
13.5.2024 Matti
Vihdoin ja viimein ohran tuonti pystyttiin myöntämään
Tuli se sieltä. Maaseudun pää-äänenkannattaja uutisoi vihdoinkin (29.4.2024) kornin tiedon: Ohraa tuotu talvella ja kaiken kukkuraksi odotettua enemmän. Koville totuuden kertominen varmaan otti. S-ryhmäkö tuonnin taustalla on? Mahdollisesti, riippuen mitä s-kirjaimella alkavaa sanaa siihen sovitetaan. Tapahtunut kuvastaa nykymaatalouden käymistilaa. Keinoja kaihtamatta tehdään ratkaisuja lyhytnäköisesti oma napa edellä. Näyttää erikoiselta kuluttajienkin suuntaan. No, voisi pikkuhiljaa lopettaa vakiintuneen sormella osoittelun tuontielintarvikkeista. Perusteet totaalikieltämiselle ovat löyhät ja moraaliset periaatteet tuntuvat olevan alalla hukassa. Jos maataloussektorilla on varaa sooloilla tuomalla esimerkiksi rehun raaka-ainetta ulkomailta todellisena tavoitteenaan kotimaan viljamarkkinahintojen alaspäin painaminen ja sitä hyödyntäen jollekin poppoolle muhkeampi elintaso, on naurettavaa odottaa kuluttajan sitoutuvan kaupassa käydessään pelkästään kotimaisten tuotteiden ostoon. Ja huomautan, että ulkomaista alkuperää olevia hyödykkeitä ei ole pakko ostaa, jos se ottaa päähän. Mutta, mikäli jotkut sellaiseen valintaan päätyvät, niin siinähän päätyvät. "Emme ole samasta puusta veistettyjä." Monen sortin kohdalla kotimaisuusmonopoli on lisäksi täysi mahdottomuus. Valinnoissa ei voi myöskään vedota edes elinajanodotteeseen. Toisiin Länsi-Euroopan maihin verrattuna Suomi ei tyrmistytä ylivertaisuudellaan. Muuallakin syödään ja pysytään vuositolkulla hengissä.
2.5.2024 Matti
Kevät, kevät, onko muita murheita?
On suorastaan käsittämätöntä valittamista tämä meteli kevään tulosta. Jo helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestyissä Vantaan SM-hiihdoissa jopa hiihtäjien suusta hehkutettiin kevättä. Tähän asti tammi-helmikuu on ollut sydäntalvea. Sitä paitsi on olemassa myös kevättalvi. Tällainen sana ei meinaa mahtua edes selostajien sanavarastoihin. Sääennusteet ovat oma lukunsa. Peruslähtökohta povauksissa on se, että pitäisi tulla aikainen, lämmin kevät. Liiallinen optimismi vaivaa. Olen myös laittanut merkille, että "varhaisaikuiset meteorologit eivät muista mitään", ainakaan ikävämpiä asioita. Joka vuosi jonkinlainen kevät on tullut. Mutta käytännössä kevät on Suomessa vuodenajoista monesti lyhin.
Pääkaupunkiseutu ja lumi, siinäpä ikuiset riitapukarit. Aina siellä lumi yllättää, aina. Viime aikoina on huudettu takatalvea. Yleensä takatalvesta voidaan puhua vasta, kun sää on kunnolla lämmennyt, terminen kevät alkanut, jota seuraa sään täyskäännös. Tämän vuoden maalis-huhtikuussa lämpimämmät päivät ovat olleet enimmäkseen satunnaisia. Rajuimmin lähihistoriassa takatalvi osui Etelä-Suomessa vuoden 1995 kohdalle. Silloin toukokuussa kylvötyöt olivat täyttä häkää menossa, kunnes äitienpäivänä tupsahti noin kymmenen senttiä märkää lunta maahan. Sen jälkeen ilma viileni oleellisesti ja oli oikukasta. Toukokuun viimeisinä päivinä sää lämpeni jyrkästi ja kesäkuun alussa ukkosmyräkkä, joskin paikallinen sellainen iski rajuine sateineen pilaamaan juuri valmiiksi saatuja kylvötöitä. EU:hun liittymisestäkö se johtui? No, en tiedä.
25.4.2024 Matti
Miksi MT ja MTK ovat aina S-ryhmän kimpussa?
Taas sama metelin aihe, S-ryhmä tuo sianlihaa. Onko se kiellettyä? Ei. Kuluttaja päättää mitä valitsee. Toistan noin kuukausi sitten esille nostamani asian: Miksi Suomeen tuodaan rehuohraa ulkomailta sikojen ruuaksi ja kotimaan markkinahintoja dumppaamaan, vaikka sitä on omasta takaa riittävästi? Ja miksi samaan aikaan kehotetaan käyttämään kotimaista sianlihaa? Ristitiita ja syvä sellainen. Niin ikään, minkä takia Maaseudun Tulevaisuus ja MTK ovat yleensä vain ja ainoastaan S-ryhmän kimpussa elintarvikkeiden hinnoittelun ja tuonnin osalta? Onko tutkittua tietoa siitä, että muut yritykset, kuten Kesko ja Lidl toimivat maatalousyrittäjien parhaaksi puhtaalla omatunnolla kohottamalla hintoja heidän hyödykseen pilvin pimein? En ole moisesta "faktasta" huomannut kirjoiteltavan. Taitaa sijoitusalkun sisältö painaa Viestimediaan kuuluvalla lehdellä ja tuottajajärjestöllä uutisoinnin keskiössä.
16.4.2024 Matti
Maksamalla 40 euroa Postille lähetyksen tuojan kaatumisriski poistuu
Posti uudistaa käytäntöjään niin nopeasti, ettei pysy kuin kaukana perässä. En ihan aina käsitä "edistysaskeleiden" tarkoitushakuisuutta. No, tavaraa tilatessa oli kyse trukkilavalle pakatuista tuotteista, jotka tuodaan asiakkaalle saakka Postin toimesta ja lykäkään pumppukärryllä kuorma-auton alas laskeutuvasta takaluukusta ulos. Tilausvaiheessa kaikki pyöri vielä normaalisti, mutta toimituksen lähestyessä esiin nousi useita vaihtoehtoja. Valitse mieleisesi: haluttu päivä, aikahaarukka, purku pihalle, kuittailematta, kuittausta vastaan ja uusimpana sisälle kannettuna neljänkymmenen euron hintaan. Valintatehtävien teksteistä korostui vaaramomentti, että tuojan poistuessa auton hytistä hän altistuu kaatumiselle. Ymmärrän tämän esimerkiksi liukkauden torjunnan ollessa täysin laiminlyötynä hulttioiden jäljiltä. Mutta yleistettynä se kuulostaa hätävarjelun liioittelulta. Kuka vain voi kellahtaa kumoon. Ja jostain syystä loukkaantumisriskistä ei enää mainittu sanallakaan asiakkaan käyttäessä Postin uutta maksullista erikoispalvelua, tavaroiden sisälle kantamista. Rahalla saa mitä vaan, kuten vahinkojen ennalta ehkäisyn Postilta. Taitaa siirtyä kohta kokonaan vakuutusalalle.
8.4.2024 Matti
Ollaan hiljaa kuin herneet palossa, mutta valikoidusti
Provinssi edistää tapahtumansa hinnoittelussa kasvisruuan asemaa. Valittu käytäntö perustuu ajan hermolla pysymiseen ja sitä peilaten ilmastoystävällisempään tuotantoon. Muutos on aina ollut Suomessa vaikea pala purtavaksi. Päätös nieltiin kuitenkin pitkin hampain jopa Etelä-Pohjanmaalla majapaikkaansa pitävällä teurastamolla, vaikka perisuomalainen saavutetun edun ravitsemussuositus: meijerivoi pullan päällä, kuohukerma, meetvursti ja läskisoosi olisi todennäköisesti mieluummin nähty jyräävinä vaihtoehtoina. Syytä onkin hankkiutua eroon vastahakoisuudesta ja pysähtyä miettimään. Sillä olisihan ristiriitaista väittää kasvipohjaisen ravinnon olevan ihmiskunnalle vaarallinen, karmea myrkky, koska eläinten elinehto selviytyä luonnossa sekä kasvattaminen ja tuotokset rakentuvat valtaosin kasviraaka-aineisiin. Missä vaiheessa näinkin yksinkertainen faktatieto menee yleisemmin kaaliin? Alkaa olla korkea aika älytä eikä siihen tarvita asiantuntijaa, professoria, julkkista saatikka poliitikkoa "muovaamaan teemaa oma lehmä ojassa" haluamaansa suuntaan.
Lehmien utareista heruvan maidon prosessit meijerillä ja käsitellyn maidon käytöstä kehittyneet vaivat ovat tabu, joista nykyisinkin kuuluu vaieta. Joten pysyn tuppisuuna kirjoittamatta selkeästä ongelmasta nyt. Riidanaihe parhaasta päästä. Mutta kääntäen ääni nousee jyrkästi, mikäli luopuu itsensä kiusaamisesta ja korvaa ravinnossaan perinteisen maidon kasvisjuomalla. Kysykää esimerkiksi perusäänitorvilta jollette usko? Halveksuvia, typeriä kommentteja aikuisilta ihmisiltä riittää tänä päivänäkin: - sohlaatko yhä, - tuollainen on temppuilemista, - eikö sinulle kelpaa ja jatkuen samantapaisesti laantumatta. Suorastaan ihme, jos aihetta lähestytään positiivisuuden kautta.
Rasvan, sokerin ja suolan verottaminen on taas kaivettu esille. Terveysverolle on paikkansa, koska suomalaisten painonhallinta ei todistetusti toimi. Maahan taikka lattiaan kohdistuva pintapaine keskimäärin vain kasvaa. On varmaan muitakin syitä ylipainoon, mutta suurimmalla osalla painonnousu johtuu vääristyneistä ruokailutottumuksista ja liian vähäisestä fyysisestä liikunnasta. Syödään niin sanotusti enemmän kuin tienataan. No, välittömästi terveysveron vuodettua keskusteluihin alkoi älämölö. Sen seurauksena meille kuulemma virtaa tuontielintarvikkeita, Tuosta lausahduksesta voi myös tehdä johtopäätöksen, että Suomen rajojen ulkopuolella tullaan toimeen pienemmällä rasvan, sokerin ja suolan määrällä. Poikkeus vahvistaa säännön, jonka takia suljen suunnannäyttäjä esikuvamaan Yhdysvallat kyseenalaisine ruokailuvalintoineen pois. Pointti "veroporkkanaan": Tämä uusi kohdennettu kustannus motivoisi kotimaassa elintarviketeollisuutta ja kauppaa muokkaamaan tuotteitaan sekä markkinointiaan kuluttajia hyödyttävämmälle linjalle.
Kun koetaan maahantuonti uhaksi, niin miksi Suomeen rahdataan ulkomailta rehuohraa sekoittamaan markkinoita? Meillä on bulkkiviljaa omasta takaa tarpeeksi. Turha selitellä, valtaviljana rehuohraa ei tarvitse etsimällä etsiä. Valitettavasti maksamaan siitä joutuu. Viime vuoden lopulta lähtien tuonnista on oltu hiljaa kuin herneet palossa. Kuitenkin anellaan hartaasti ostamaan kotimaista sianlihaa. Joku mättää tosi pahasti. Jos tässä ei ole kyse kaksilla rattailla ajamisesta, niin mistä sitten? Rajat kiinni valikoidustiko? Tällainen sumeilematon huoltovarmuuden nimissä puuhastelu ei kyllä meikäläiseen uppoa, päin vastoin. Lisäksi hehkutetaan vielä samassa veneessä olemisen tärkeydestä jopa etujärjestön taholta, vaikka näemmä selkään puukotetaan heti tilaisuuden tullen. Luojan kiitos jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen.
Kaupan ylivallasta ja elintarvikkeiden hinnoittelun häikäilemättömästä välistä vetämisestä kohistaan. Kauppa sitä, kauppa tätä -aiheesta kuulee lakkaamatta. Jälleen herää kysymyksiä. Minkä vuoksi suoramyynnissä tai vastaavissa pienemmän mittakaavan myyntipisteissä myytävien sortimenttien hinnat eivät ole välttämättä yhtään edullisempia? Kuka tällöin vetää välistä ja kuinka röyhkeästi? Voisi jo lopettaa kuurupiilon tämänkin asian tiimoilta.
Vähän Keski-Eurooppalaiseen tyyliin olen pohtinut vakavasti lähteä traktorilla maakuntamatkalle jollekin lähialueella toimivalle sikatilalle vakavampaa kyselytuntia pitämään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä. Mikäli tähän ratkaisuun päädyn, lupaan olla paikan päällä aamulla ajoissa vähintään samalla kellonlyömällä, kun talon väki kömpii aamuaskareille!
18.3.2024 Matti
Suomen hiihto nousuun vuonna 2025
Arvokisaton sairauksien värittämä maastohiihtokausi lähenee loppuaan. Kilpailujen marraskuussa toden teolla käynnistyttyä oli välittömästi nähtävissä hiihtäjien elimistön temppuilemista eikä kaikkien olotila kestänyt napakampaa pakkasta. Sietokyvyn pettäminen heti on toisaalta hiukan hassua, koska talvilajien läpiviemiseen kylmyys liittyy merkittävänä osana säilölumen kärräämiskeinoista ja lumen kemiallisen käsittelyn mahdollisuudesta huolimatta. Näillä näkymin tuskin Kreikan tai Espanjan kaltaisia maita hyväksytään hiihtäjien kisakalenteriin pysyvämmin. Tynkäkauden suurimpiin odotuksiin lukeutui Tour de Ski -rupeama. Muutamaa ilonaihetta siellä ja muutenkin kokonaismenestys on jäänyt sinivalkoisin silmin katsottuna suhteellisen vaisuksi. Lämmittäviä toivonkipinöitä sinkoili sinne tänne Lahden maailmancup-osakilpailussa Salpausselällä. Saavutetut palkintokorokepaikat ja kärkipään pistesijat oireilivat riemukkaina ääninä ja eniten selostamossa. Taso on meillä kapea verrattuna Norjan mieshiihtäjien tai Ruotsin naishiihtäjien eliittiin. Jotain radikaalia tälle pitäisi tehdä, kun taas kolmen arvokisavuoden putki odottaa edessä. Aikaikkunakin on tosi lyhyt reagoida.
Viranomaiset punnersivat helpottavan konstin tulosten kohentamiseen ehkä puolivahingossa. Vuoden 2025 alusta alkaen saa rakentaa tontillensa alle 30:nen neliön rakennuksen luvatta. Tässä saumat isoon yllätykseen kertarysäyksellä. Rakennetaan hiihtäjien asuintalojen takapihoille alppimajoja. Ja nimenomaan sellaisia versioita johon pääsemiseksi ei tarvita gondolihissiä, mutta jossa sisällä olijaa nöyryytetään säätämällä hengitettävän ilman happipitoisuutta keinotekoisesti alaspäin – omalla vastuulla rajojaan hakien. Tuollaisen pitkäkestoisen kokemuksen jälkeen kuka tahansa saa jalat alleen. Vaikka julkisivu monelle tärkeämpi onkin, toteutus naamioidaan syrjäiseen nurkkaan piilosille juuri siksi että etumatkaa toisten maiden kanssakilpailijoihin olisi enemmän ja metakan riski julkisuudessa oleellisesti pienenisi. Toisaalta aina on varjopuolia. Mitä sanotaan uteliaalle, vakoilevalle kaiken näkevälle naapurille? - Älä vaan puhu kenellekään ja niin edelleen, vai. Ratkaisu säästää kustannuksiakin, kun ei tarvitse yhtä mittaa matkustaa suksineen jonnekin hornantuuttiin harjoituspäiväkirjaa täyttämään. Huippu-urheilijat putoavat toisinaan tyhjän päälle lopettaessaan aktiivisen kilpailemisen. Alppimajojen suunnittelu herättelisi pysymään kaidalla polulla ja avaisi reittiä ammattilliselle valinnalle. Uusi ura voisi urjeta joillekin arkkitehtina.
11.3.2024 Matti
Marginaalinen joukko ihmisistä syntynyt nykyisenä karkauspäivänä
Samoja asioita saa kerrata vähän väliä, milloin mitäkin. Muisti pätkii tai vaikka toista väitetään tietoja ei kuitenkaan tarkisteta. Turhan isot mittasuhteet on saanut hehkutus viettää syntymäpäivää 29.2. ja erityisesti viitaten siihen, että se olisi ollut iän kaiken karkauspäivä. Nykyisellä paikallaan kalenterissa karkauspäivä on ollut vasta vuodesta 2000 lähtien. Sitä ennen se oli kerran neljässä vuodessa 24.2. Tämä iskostui mieleen esimerkiksi Matin päivän siirtymisestä yhdellä eteenpäin karkausvuosina.
1.3.2024 Matti
Miksi melkein taukoamatta ohjataan poliittisesti ja missä, milloinkin?
Jatkuvalla syötöllä yritetään ohjata mielipiteitä ja sekoittaen asiayhteydestä riippumatta politiikka kuvaan mukaan lähes aina. Ja tapahtuen paikoittain sopimatonta, epäasiallista tai rasistista tekstiä käyttäen, joka ilmiselvästi paljastaa sanojan käytöstapojen todellisen tason. No, en yhtään ihmettele maaseudun kiihtynyttä rakennemuutosta, kuihtumiskierrettä ja väestökatoa toisaalle. Maaseudulla ei tunnu poliittista rähmällään oloa tiettyyn suuntaan suurempaa murhetta olevankaan. Kuka vähänkään pidemmälle katsova hurahtaa maaseutuun, jos aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi edellytetään, oho meinasin liikaa paljastaa. Mutta mikä vaivaa, kun pakkomielteisesti pyritään ohjaamaan mielipiteitä? Lyhytmuistisuus, jälkikäteinen katkeruus, ajatusten köyhyys ja ylimääräinen aika varmaan. Suurin piirtein kahden viikon välein gallup johtopäätösten kera. Niiden pohjalta pitäisi kai kulloinkin miettiä kaadanko puun itsestäni katsoen oikealle vai vasemmalle ollakseni voittajien puolella. Joskus neuvottiin ennen kuin lähtee ylittämään tietä katsomaan ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Liittyykö aatemaailma tähänkin jollain lailla, kysyn vaan. Minkä takia samat naamat jakavat poliittisia ohjeistuksiaan alituiseen lehtien palstoilla ja yleisönosastossa? Haiskahtaa juonimiselta. Miksi samat oikeistotaustaiset upseerit antavat lausuntoa Venäjän ja Ukrainan välisestä selkkauksesta "ratkaisun avaimet suussaan" harva se päivä mitään oleellista silti tapahtumatta? Kuinka monta kertaa esimerkiksi viime vuonna, aijai taas oli lipsahdus lähellä. Miksi sama kuppikunta kokoontuu joihinkin liikkeisiin päivästä toiseen "kahville" karkottamaan läsnäolollaan ja yksisuuntaisilla tervetuliaispuheillaan asiakkaita? Vieläkin näitä toimipisteitä riittää. Paljonko saan alennusta, jos kannatan... hupsis tätä levotonta sanojen käyttöä. Miksi jopa kasvinviljelyn neuvontapäivän yhden osion sisältöön oli ujutettu metsästys linjauksineen, vaikka se on harrastus? Lapsekasta! Lisäksi mitä maan asioiden hoitoon vaikuttaa jonkun julkkiksen mielipide, jolla on rahaa niin paljon... Ja selviytyykö julkinen talous jonkun silmäätekevän maistettua lonkeroa tai vahvaa kaljaa? Voi hämmästyksien kummastus tällaista hullunkurisuutta. Suppeassa jamassa on elämän sisältö. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, pelastavaan sanomaan kuuluu nyt monopoliittinen järjestelmä, joka junttaa päätökset "oikeakätisesti yksinkertaisella enemmistöllä", ja jossa parlamentarismille sekä maksettaville veroille ei ole minkäänlaista sijaa. Järjen ääni hävittää ne kokonaan. Näillä kekseliäillä keinoilla Suomesta tulee potentiaalinen kilpailija esimerkiksi Monacolle ja Singaporelle. Huh huijaa sitä huvipursien ja pilvenpiirtäjien määrää tuhansien järvien maassa. Ainoa ongelma tässä on se, että mistä otetaan halvat palvelijat rikkaita passaamaan. Aina heitä on tarvittu.
26.2.2024 Matti
Ruksaamalla oikeat lottonumerot – voittaa
Rastin puuttumisesta paniikki. Ruokavirasto avaa takautuvasti tukihaun maatiloille, jotta kaikki saavat tahtonsa lävitse. Äläkkä sai alkunsa liian monen hukattua mahdollisuutensa kevään tukihaun yhteydessä. Taannoin järjestettiin aiheeseen liiittyviä koulutuksia. Paljon tietoa tuputettiin lyhyellä reagointiajalla, eikä ehdot ja tarjolla olevat keinot menneet oitis jakeluun. Vasta syysilmoituksen täyttöhetkellä keskellä sydäntalvea havahduttiin menetettyihin euroihin. Ja vaikka ulkona oli pakkasasteita, päreet paloivat. Silti jo kertaalleen lukitun päivämäärän avaaminen jälkeenpäin antaa oudon kuvan. Tällainen puuhastelu on jäätävä yksittäistapaukseksi. Kaikki tekevät joskus virheitä, kuka missäkin tilanteessa, mutta ihan varmasti mokia tulee. Vastaan väittävä puhuu puppua. Töppäykset on myös kestettävä. Valitettavasti suomalaiseen tapaan vikaa haetaan yleensä jostain muualta kuin peilin edestä. Tällä kertaa Ruokavirastosta.
Sinänsä ei ole mikään uusi uutinen, että monia maatiloja vaivaa yhä kiinnostuksen puute niin sanottuja paperitöitä kohtaan. Ne koetaan toisarvoisiksi. Kaikennäköisten vekottimien sielun elämän näpräämiseen voidaan käyttää aikaa loputtomiin, mutta kun on kyse viranomaisille lähetettävistä lomakkeista vastenmielisyys kukoistaa. Niihin ei edes haluta tarttua "kaksin käsin", vaikka perehtyminen kuuluu yhtenä osana toiminnan pyörittämiseen. "Valtion ja EU:n ytimessä tehtyihin päätöksiin tai tekemättä jättämisiin puolestaan riittää virtaa, kannanottoja sekä ennen kaikkea osaamista."
Kun rutina taas alkoi, otan toisen vastaavanlaisen esimerkin. Ennustettavuudessa piilee vaikeus. Mutta, mikäli kiinnitän tulevasta sadosta viljaa johonkin hintaan ja sen hinta kipuaa markkinoilla ylöspäin myöhemmin 50–100 euroa tonnilta, niin onko silloin syytä purkaa kiukkuaan väärin ajoitetusta päätöksestä laajasti? "Sopimus mitätöitävä ja äkkiä. En kestä tätä nöyryytystä. Mitä ihmisetkin ajattelevat? Tyhmä se on, jos ei peräti idiootti." Entä tuotantopanosten hankinta. Jos lannoitteita, siemeniä, kasvinsuojeluaineita tai polttoöljyä ei "osaa" ostaa optimaalisemmalla hetkellä, kompensoidaanko tällöin erotus jonkun muun toimesta? Älkää nyt unta nähkö. Säälipisteitä ei jaeta. Jälkiviisaus on helppoa jopa lottonumeroiden valitsemisessa. Tervetuloa vihdoin ja viimein nykyaikaan.
12.2.2024 Matti
Presidentin valitseminen suhteeton show
Onneksi siihen ei enää kauaa kulu, kun mittasuhteiltaan äärimmilleen venytetyt täyteohjelmat tällä erää loppuvat ja seuraava tasavallan presidentti valitaan. Amerikan mallia tässä kaiketi matkitaan. En ole vaalitenttejä vahdannut, mutta muutamiin otsikoihin on silmät jääneet seisomaan. Niiden vaikutuksesta putosin kärryiltä ja olen ymmärtänyt täysin väärin presidentin viranhoidon tehtävät. Anteeksi maalaisuuteni. Hällä väliä tästedes kansainväliset asiat, ulkopolitiikan hoito tai rauhaa rakentavat ponnistelut, sivistysvaltion johtajan toimenkuva näemmä muuttuu tyystin. Ensitöikseen seuraavaksi virkaan nimitetyn tasavallan presidentin tehtävänä on leikata mediatalon rahoitusta ja dominoida ohjelmatarjontaa tulemalla esiin myös kulissien takaa. Lisäksi aina kun joutilasta aikaa liikenee presidentti potenee takautuvaa katumusta aiemmin tehtyjä päätöksiä kohtaan, koska muutos menneeseen merkitsee jatkossa tulevaisuutta enemmän, vaikka luulisi olevan järkevämpää menetellä toisin päin. Vastapainona ajatuksia tuulettaakseen presidentin on juostava adjutantit kintereillään tarjousten perässä ja pysyttävä ajan hermolla, jotta tietää varautua kysymykseen, mitä jokin elintarvike kulloinkin maksaa.
Vain kaksi jäljellä, joista valita. Paljon on avoimia kysymyksiä. Kenen leirissä ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden äänestäjät seisovat? Onko silloin kyse takinkäännöstä? Entä mitä kaikelle rekvisiitalle tapahtuu, jota osin tarpeettomasti poliittisen käännytystyön ohella jälleen annettiin? Ja sehän hullunmyllyn nostaisi vaikka epätodennäköistä onkin, jos äänet jakautuisivat jälkimmäisellä kierroksella tasan. Ratkaistaanko siinä tapauksessa voittaja arvalla virallisten valvojien läsnä ollessa?
29.1.2024 Matti
Vaarallinen jalankulkupäivä
Tammikuun toisena maanantaina -24 auto huoltoon naapuripaikkakunnalle ja ennakolta arvioituna 3–4 tuntia ajan tappamista. Käytin odottelusta suurimman osan liikunnan ja kulttuurin harrastamiseen. Metsäkulmien hiljaisten paikallisteiden sijaan piristävää tehdä viikon alkajaisiksi kokonaismitaltaan seitsemän kilometrin lenkki vilkkaammalla seudulla ja kiepata kirjaston välietapin kautta takaisin. En hidastellut, vauhti normaali noin kymmenen minuuttia per kilometri. Ja kuin kopioidusti syrjäkulmilta ainuttakaan tunnettua tai tavallista punkalaitumelaista ei talsinut vastaan. Vaarallista silti oli. Ei liukkaan kelin, vaan syttyneen tulipalon takia. Aamuyhdeksän aikoihin kävelin omaa tahtiani ympäristöä ja liikkeiden ikkunoita katsellen päämääränä poiketa kirjastossa samoin tein. Kun lähdin takaisin hälytysajoneuvon piipaa-ääni kuuluu ja tovin kuluttua näen, että liikennettä ohjataan kiertoreitille ja katu on pelastuskalustolla tukittu. Menomatkalla vain metrien päästä ohi kuljettuani en havainnut liekkejä, palaneen käryä tai savua. Kellonaikaa tarkastellen jonkun ekstran aistiminen oli varmasti ihan hilkulla. Tilannehuoneen listauksessa hälytys oli tehty klo 9:12. Hiukan himmasin nopeudesta, mutta jatkoin paluutani Roismalan suuntaan pysähtymättä ja paheksuin mielessäni syvästi palovahingon kohteeksi osuneen asunnon tienoilla seisoskelleiden kuvausintoa.
15.1.2024 Matti
Uskaltaako kolehtiinkaan enää osallistua?
Yksi suurimpia murheenkryynejä Suomen taloudessa tuntuu olevan käteisen rahan piteleminen. Vaikka valtiovallan taholta tiedotetaan välillä käteisen olemassaolon turvaamisesta kriisitilanteiden varaltakin, niin todellisuudessa annetaan ymmärtää paperirahan olevan käytettävyydeltään kaiken pahan alku ja juuri sekä kalliskin. Veropakolaisuus, -keinottelu ynnä muu konstailu sallitaan, mutta tavallisen tallettajan käteisen syntyperä on kiinnostuksen kohde jos mikä. Kuinka älyttömiä on joskus voitu ollakin, että noinkin paheellinen mäksuväline on keksitty. Nykyviisaudessa siitä on tullut yleisesti ottaen kammoksuttava ongelmajäte. Sen sijaan esimerkiksi digitaalisuuden hinnasta ei koskaan puhuta. Kortin vilauttelu kaupan kassalla maksaa näennäisesti vain ostosten verran. Jostain kulut otetaan ja mikä nyt ilmaista olisi. Toisaalta mitäs uutta pimittäminen on, kun jostain kiusaavasta tekijästä halutaan eroon. Hävityksen jälkeen totuuden vaikutukset kokonaisuuteen voi jo kertoakin.
Olen miettinyt voiko kirkossa käydessäkään enää kovin kauaa osallistua kolehtiin joutumatta rahanpesusyytösten kohteeksi. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat joulutunnelmaa nostattavia tapahtumia. Ainoastaan lauluääni on lähes poikkeuksetta vaisua. Kuiskaamalla tuskin selviäisi laulukokeesta hyväksytysti. Tällaiseen täysinäiseen tapahtumaan tuli joulunalusviikolla arki-iltana eksyttyä. Kirkossa vallitsi tilaisuuden aikana normaali käytäntö. Yhteislaulun ohella satunnaisia yskäisyjä kuulee, notkeaniskaisimmat kurkkivat penkissä taaksensa rekisteröidäkseen keitä täällä on ja levottomimmat koskettelivat tämänkin ajan korvaamatonta kaveriaan. Kertaakaan puhelin ei sentään pirahtanut ääneen soimaan. Totutusti myös kolehti kerättiin. Tällä kertaa ei ihme ja kumma tuotu julki, kuinka nykytrendin vastaista on pudottaa fyysistä rahaa kolehtihaaviin jälkiä jättämättä. Perinteet ovat kuitenkin edelleen säilyttäneet suosionsa. Sillä heti kun sana kolehti mainittiin, niin välittömästi hätäisimmät kuuluttivat muille rahatilanteestaan. Ihan kuin ei myöhemmin ehtisi kolikkoja kilistelemään. Aika vierähtää äkkiä ja kaikki mukavakin loppuu joskus. Pois lähtiessä kananlihan väristykset hiipivät iholle. Onko joku valvontaintoinen pankkitirehtööri kirkon ovilla vastassa ja kysymässä kuumeisesti kolehtiin laitettujen rahojen alkuperästä sekä verojen maksusta? Mutta huh kimppuun ei käyty ja armoa sai vielä ainakin tämän kerran. Miten jatkossa?
2.1.2024 Matti
Tonttuilun sammutetuin lyhdyin loputtava
Eipä juuri enempää voisi ärsyttää nuukuus auton takavalojen pimeänä pitämiseen liittyen. Lumi pöllyää valmiiksi lumen peittämän auton takamuksen alta ja körötellään sammutetuin lyhdyin. Menneen viikon tiistaina 5.12. varjostin yhtä tällaista liikenneturvallisuuden uhmaajaa jonkun matkaa. Asuinseutuni lähestyessä varmistui, että edelläni etenevä auto on uudehko Mersu. Sellaista se on vaikutelman antaminen. Uuteen johtotähteen resurssit riittävät, mutta jo valojen palamisessa varojen rajallisuus tulee takana ajavan tietoisuuteen. Ei tämäkään sattumus mikään harvinaisuus ole. Ihan arkipäivää. "Olen toistuvasti havainnut samanlaisen kitsastelun kytkeytyvän muun muassa Volkkarikuskeihin. Merkillinen sidos myös Keski-Eurooppaan." Yleiskatsauksena jos jonkinmoista hilunvitkutinta voidaan ripustaa auton menosuuntaan säteilemään, mutta selkäpuolella tapahtuvalle viitataan kintaalla taustapeilistä tai ymmärryksen puute vaivaa. Korkea aika lopettaa hämäräperäinen tonttuilu ja opetella autonvalojen syttymismetodien logiikkaa. Joulu on valon juhla. Toivoa sopii valaisevan ohjekirjan osuvan kouraan viimeistään joulunpyhinä. Oppimistulosten taso ilmenee myöhemmin. Tuskin kovaäänisiin hurraa-huutoihin ja näkyvään kehuskeluun on jatkossakaan ajokortti-ikäisten kohdalla aihetta.
14.12.2023 Matti
Sähkö: Vikaa paikannetaan, arvioitu kesto ei vielä tiedossa
Voiton tavoittelu on Nord Pool-sähköpörssissä ainutlaatuista. Hintakattoa ei ole. Vasta Black Fridayna kuluttajien iloksi vaivihkaa lipsahtanut "laiton" sähkötarjous herätti miettimään, onko ahneudelle sittenkin alistuttava hakemaan vaihtoehtoja. Sähkönhinnan romahduttanut tarjous oli laiton siinä mielessä, kun kyseisen alennusmyyntipäivän määräysten vastaisesti hinta alitti viimeisen kuukauden alimman noteerauksen mennen tullen. Toisaalta huomionarvoista on myös se, että samaisen kuukauden aikana sähkön hintoja nostatettiin jälleen kerran "Eurajoki -johdannaisiin syihin vedoten" jopa lähelle euron kilowattituntihintaa. Herää kysymys, kuka näissä hommissa totta puhuu? Totisella naamalla aihetta on julkisuudessa käsitelty. Tappioita syntyi yhden päivän aliylilyönnistä miljoonia euroja. Sekös pamppuja kismittää. Sen sijaan muina aikoina, jolloin sähköpörssin tuntihinnat kipuavat hetkittäin pilviin ja euroja vyöryy kassaan selitykset jäävät vaillinaisiksi. Tuuliviirin tyyntymiseen ilmekään värähtämättä yleensä tukeudutaan. Mutta rikkoutumistaipuvaisten voimaloiden ongelmia vastauksissa kiemurrellaan.
Vaikka keskimäärin pörssisähkön hinta on muodostunut kohtuulliseksi, niin sähkömarkkinoille olisi tuskin pahitteeksi saada aikaiseksi eikä vaan suunnitella jotain sietokykyä vakauttavaa. Kuitenkin jossain vaiheessa talouden pyörät pyörivät kiivaaammin, mikä todennäköisesti tarkoittaa sähkön menekin kasvamista sekä entistä suurempaa riskiä isommille hintojen vaihteluille kylmemmällä aikaa. Taitaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että Suomessa asioita lähestytään usein liian kapeakatseisesti. Tässäkin ilmiössä puhtaampaa sähköntuotantoa kyllä pyritään lisäämään aktiivisesti maksimituottoja polleasti esitellen, mutta ahdistavaa siirtokapasiteettia eikä sääolosuhteiden vaihtelua ole otettu tarpeeksi huomioon puhumattakaan vikatilanteiden mahdollisuudesta. Kiire on ollut taas tulenpalava.
Tällä hetkellä sekä sähkön tuotannon häiriöillä että markkinahintojen rajuilla käänteillä on yksi yhtäläinen piirre – herkkyys. Sähköyhtiö Elenia kehitti jo vuosia sitten sähkökatkoksista asiakkaille kertoessaan joustavan selityksen mikä vaikeuksiin pätee: "Vikaa paikannetaan, arvioitu kesto ei vielä tiedossa."
4.12.2023 Matti
Maalaiset ajavat itseään nurkkaan jäsenkirja-ajattelullaan
Paljastus! Hallussani on toimivat: plussa- ja pankkikortti, polttoaineen maksukortti sekä maakunnan luksuskulttuurista nauttiakseni Pikin kirjastokortti. Mutta muuten en ole jäsenkirjoista innostunut, yhdistyksiin ja järjestöihin en kuulu, enkä ole poliittisesti kahliutunut. Vaikka kaikilla on taatusti ajatuksia ja kantoja, ei niiden purkaminen suinkaan tarkoita automaattisesti poliittista omistautumista. Tällainen sormella osoittelu on kuitenkin alkanut jälleen korostua kärjistyen maaseudulla ja suurin piirtein asiassa kuin asiassa. Litaniaa on turha tähän edes aloittaa. Ja siitä ei tarvitse myöskään välttämättä erikseen muistuttaa minkä suuntaista tämän ainoan oikean -opin maalla kuuluu olla. Taas on ymmärrys koetuksella. Mitä merkitystä ihmisen ideologialla on normaalissa elämässä? Aamulla ajatukseni on kirkas, jota heti hyödynnän. Sen lisäksi näin vuosin starttaan päiväni puulämmitteisten uunien herättämisellä, itseni tankkauksella, puukoppien täyttämisellä ja paikkakunnan käytännöstä poiketen aamulenkillä, joiden jälkeen muu ohjelma muotoutuu omanlaisekseen. En touhutessani mieti, toiminko nyt jonkun poliittisen puolueen identiteetin ehdoilla vai niitä vastaan. Suhtautumistapoja on toisenlaisiakin.
Joskus kaupparyhmittymien runsaslukuisempina aikoina oli tosi tarkkaa, kuka minkäkin oven aukaisee. Maksoi mitä maksoi, aate ratkaisi. "Sääntöjen rikkomisestakos riemu repesi. - Siellä e-liikkeessä sekin porvari tallusteli, lipeväleukaisimmat laukoivat." Nykyään ääni on kääntynyt ennakoivan aivopesun puolelle. Tänä päivänäkin melko jyrkkiä linjanvetoja tulee esiin yllättäen ja oudoissa tilanteissa uudelleen ja uudelleen. Olen joutunut kuunteluoppilaan rooliin useita kertoja, enkä taatusti aloitteellisena osapuolena. Tässä taannoin autoliikkeessä hehkutettiin perussuomalaisia. Tarjotun "lisävarusteen" vaikutus yrityksen tuoteskaalaan jäi hämärän peittoon. Katsastusasemalla alkoi leimauksen häämöttäessä ykskaks energiantuottamisen valintojen moittiminen. Ankarien poliittispainotteisten suuntaviivojen selvittyä myös auto sai liikenteeseen jatkoaikaa. Kiltti kuulija palkittiin. Ja kertauksena ihan samaan tapaan kuin tuolla edellä tuli puolittain ilmi, niin senhän kaikki kynnelle kykenevät tietävät minkälaista -ajattelua maatalousvaltaisissa pitäjissä tiedotetaan, mikäli muuta jutunjuurta ei ole. Luullaanko tosiaan tällä vuosituhannellakin neliapilan tai ruiskukkasen tunnuksen tuovan lisäarvoa maatalousalalle, -tuotteille tai -koneille? Vai onko tämä kenties markkinointivaltti ja ruuantuotannon elinehto? Ihme monologia. Mitä tällaisella valikoivaksi asenteeksi kehkeytyneellä asemoituneella ryhmäkurilla viime kädessä saavutetaan? Elinvoimapisteitä maaseutukunnilleko? Aamulehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ne ovat esimerkiksi Punkalaitumella Pirkanmaan matalimmat. Voi voi, kaikenlaisten kotkotuskeinojen korjausvoimaan sitä uskotaankin. "Eihän tuollaista menoa ymmärrä kuuluisa Erkkikään", saatikka Matti.
Edellytetäänkö maaseudulla vieläkin ahdasmielistä tietynsuuntaista poliittista mallia, ja jos, niin mitä varten? Aika alkaa olla kypsä nostaa niin sanotusti kissa pöydälle ja kysyä suoraan. Odottakaas vaan.
20.11.2023 Matti
Hengissä selviää vain d-vitamiinin, Espanjan ja valoviikkojen voimalla
Pimeän aiheuttamaan syvään horrokseen on pakko vaipua. Jollei joka tuutista julki tulleesta "riippumattomasta" tiedonsyötöstä tätä ole tähän mennessä tajunnut, niin älykkyysosamäärä täytyy olla reilusti miinuksella. Neljän vuodenajan ihmistä ei kerta kaikkiaan saa olla. Yleensä tilastollinen poikkeus jostain löytyy. Ilmoittaudun, eikä se ole tilastoharha, kaamos ei laukaise toimintahäiriöitä. Luultavasti kaltaisiani on enemmän. Tällaiset ihmiset vaan poljetaan totaalisesti maan rakoon, koska Suomessa valtavirran ajattelu jyllää. Tässäkin asiassa olisi jo syytä kirkastua tasapuolisempaan kerrontaan. Kääntöpuolena yöttömän yön haittavaikutuksista vaietaan täysin. Yöllistä valoisuutta esimerkiksi tänne eksyneet ulkomaalaiset jaksavat ihmetellä valvoessaan. Vähälle huomiolle jää, miksi? Siksi kai, kun muutenkin kuttaroidaan pitkin ja poikin yötä myöten univajeessa. No, kuitenkin vuosittain saman sointuinen äänekäs tempaus toistuu ja ihan yhtä varmasti se tapahtuu hyvissä ajoin, jopa ennen. Syksystä ja talvesta ei voi selvitä hengissä ilman: d-vitamiinia, Espanjaa ja valoviikkoja. Vakituinen unelma-asunto etelän maissa auringon alla vasta kova sana onkin. Traumaattista, jos se lähtee alta tai tulee uusi pandemia. Kyllä toisinaan sapettaa ja lujaa tällainen yksipuolinen pakkoneuroottinen viserrys. Syyskuussa käsiini osui Apteekin asiakaslehti, jonka jutussa kehotettiin tunkemaan sisuksiinsa d-vitamiini(pillereitä) seuraavat seitsemän kuukautta. Ymmärrän mahdollisen ongelman ruoka-aineallergikkojen kohdalla, mutta pelkästään talven yli pääsemiseksi tablettien napostelu kuulostaa omituiselta ajanvietteeltä. Lieneekö osin tuloksentekokikka? Jätän väliin. Nyt kun maastopalot ovat hetkeksi rauhoittuneet, niin on erittäin tärkeätä majailla Espanjassa, ja vielä oleellisempaa on tuoda tämä näyttävästi esille lausuntoa antaessaan tai etätöitä tehdessään. Olen lukenut kyseisensävytteisiä juttuja tältä syksyltä muun muassa Sanoma-konsernin ja Alma Median lehdistä. Ei todellakaan sykähdyttänyt. Jätän menemättä Espanjaan ja naapuri portukaaliinkin. Selviytymistarinan huipentaa valoviikot. Enää ei vuoden lopulla viritellä vain joulukynttilöitä, vaan joka puskaan on ripoteltava kuukausien ajaksi jokin äkkivärinen silmiä ärsyttävä teelmys lievittämään mukamas joka suunnalta vyöryvää ahdistusta vuodenvaihteen molemmin puolin. Mihin niitä siellä oikeasti tarvitaan? Ympärivuorokautiseen puutarhanhoitoon ja helmikuussa joulun odotukseenko? Ei ole selvinnyt. Mutta, kahdessa asiassa kannatan valoviikkoja: ja ne ovat ulkonaliikkujilla heijastimien sekä autoissa takavalojen käyttö. Läheskään kaikkia ne eivät sytytä. Vuodenaikojen kierto onneksi on ja pysyy. Ei auta kansalaisaloite, ei aikavyöhykkeen teennäinen siirto, eikä yhtään mikään.
6.11.2023 Matti
Teiden korjausvelan kasvu tie onneen?
Huonokuntoisten teiden määrä kasvaa. Mikäli silmäätekeviä uskoo, niin kasvu on ainoa tie onneen. Näin ollen kehno, korjaamaton, yhä paheneva ajoväylä tuntuu hyvältä, paitsi auton ja etenkin sähköauton pohjassa. Vajaan kahden miljardin euron monttu tieverkossa ja syvenee koko ajan. Rahapulassa toimenpiteitä ylenkatsotaan. Sen sijaan uusia tiehankkeita känkätään kärkkäästi kuin pikkulapset karkkihyllyn edessä. Saatava on. Kuinka esimerkiksi Tampereen seutu kehtaa valtion nykyisessä taloustilanteessa jatkuvasti vaatimalla vaatia uusia linjauksia. Kaistapäisen ohittelun ja takapuskurissa hiillostamisen poistamiseksi? Kummastakaan ominaispiirteestä ei tulla pääsemään teitä lisää rakentamalla. Lisäihmetyksenä parinkymmenen hehtaarin metsän silittäminen puille paljaille jonkun tieoikaisun edestä kuulostaa välinpitämättömän hullulta, varsinkin kun seuraavassa hetkessä samainen liikenneyhteyksien modernisoija saattaa puolustaa luontoarvoja henkeen ja vereen. Sitä paitsi parkkipaikatkin ovat suurvilinässä kortilla. Onko kovinkaan iso erikoisuus, että ruuhkia syntyy, kun aika menee kortteliralliin ja parkkiruutuajan etsimiseen. Kaikkea ei tarvitse saada. Olemassaolevillakin voi pitkälle pärjätä, mutta teiden kunnossapitoon kitsaus on heikkotehoinen lääke.
24.10.2023 Matti
Löyhkäävä jymypaukku käsin kosketeltavissa
On perusteltua väittää suomalaisen maatalouden olevan poikkeavaa. Eipä juuri vuotta taida olla, ettei poikkeusta johonkin haeta ja voivottelua kuulla. Kriisiä pukkaa heti alkuunsa sekä pitkästä poudasta että liiasta sateesta. Lievemmässä ongelmassa anotaan helpotusta siemenviljojen itävyysrajoihin. Kun apulannan hinta ylittää kipurajan, pelastajaa huudetaan apuun. Nyt uuden Cap-kauden käynnistyttyä peltotukien maksatuksen piti alun perin siirtyä loppuvuoden painotteisuudesta enemmän pitkin vuotta pulitettavaksi. Mutta järisyttävä meteli nousi välittömästi ja tilit on saatava jouluksi selviksi entiseen tapaan. Yksi äänekkäimpiä ruikutuksia on syklisesti muutaman vuoden välein toteutuva löyhkäävä jymypaukku, eli lannanlevityksen ajankohtaan haettava poikkeuslupa. Tänä vuonna tämä rasite on taas käsin kosketeltavissa. Kuluvan vuoden elokuun viimeisen viikon runsaammilla sadekuuroilla lykkäämistä muun muassa perustellaan. Viimeksi ainakin vuonna 2017, jolloin korjuukausi venyi myöhäisemmäksi, sama rumba toistui. Onko tosiaan ympäristöviisaus suoraan oppikirjasta ja suomalaisen ruuan puhtausvaltti levittää vaikkapa lietelantaa väkisin lilluville pelloille talvea vastaan? Se ei ainoastaan kuulosta erikoiselta vaan on ihan käytännössä jotain muuta. Ravinnehuuhtoutumia ja maan vaurioitumista tapahtuu, vaikka omaisi minkälaisen aatteen. Tekemisiä selitellään jälkikäteen poru kurkussa synninpäästön saamiseksi. Maatalousala kun ei tahdo kestää kritiikkiä. Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa, kun julkisuudessa vähintään puhuttiin 12 kuukauden varastovaatimuksista. Myös lannan syyslevityskielto on ollut ajoittain esillä. Joku tässä valitushegemoniassa kumminkin heittää. Joko varastotilavaatimus on kokonaisuutena vitsi tai todellisuudessa ne ovat laskennallisesti alimitoitettuja. Lisäksi autioitakin säilytystilaihmeitä luulisi olevan, koska moni on luopunut tuotantoeläimistä. Eri asia kelpaako niihin enää yhtikäs mikään. Imagonkohotuskampanjan paikka kotieläintuottajilla. Huolehdittava lantavarastojen tilavuus riittävän suureksi, niin että pelivaraa levitykseen sään suhteen jatkossa on. Joka ongelmasta ei voi päästä kuin koira veräjästä, ikuisesti.
9.10.2023 Matti
Kiukutellaan jalkapallosta joulun edellä, kehtaavatkin
Kiistellyt Qatarin jalkapallokisat alkoivat. Ensimmäisten tv-lähetysten perusteella otteluilla ei näytä olevan mitään arvoa. Kiukutellaan jalkapallon kisäisännästä, vaikka joulu on tulossa. Politikointi ja korruption avulla manipulointi sekoittavat liian paljon urheilua, josta urheilijat kärsivät. 80-luvulla kylmän sodan panokset idän ja lännen välillä aikaansaivat kaksissa peräkkäisissä kesäolympialaisissa boikotointia puolin ja toisin. Nyt tilanne on mikä on. Raha puhuu aina kisamaata järjestettäessä. Vasta viime vuosina ennen pimentoon jääneiden ihmisarvoon ja -oikeuksiin liittyviin kysymyksiin on oikeasti herätty. Epäkohtia putkahtaa esiin vähän väliä eikä vain urheilussa, ja myös Suomessa. Pelit kuitenkin Qatarissa pelataan ja paras voittakoon. Urheilullisesta näkökulmasta pitäisi keskittyä itse asiaan eli turnaukseen. Muun vatvomisen ja virheistä opiksi ottamisen aika on myöhemmin.
23.11.2022 Matti
Äänestäjiä voidellaaan
Vaalitempauksilla ostetaan äänestäjiä. Muun muassa maataloudelle hamutaan jälleen uutta kansallista 300 miljoonan euron pakettia huoltovarmuuden nimissä. Häikäilemättömyys näytetään taas tien monennenko kerran. Tulonsiirron perimmäinen tarkoitus on avittaa kannatuskuopassa riutuvan keskustapuolueen suosiota. Juuri kriisitukea tälle vuodelle päätettiin maksaa. Valtiontalouden heikkoa hoitoa moititaan laajasti. Tästäkin huolimatta rahaa irtoaa pokkansa härskisti pitämällä joihinkin kohteisiin ihmeen automaattisesti. Vaikka toimin maatalousalalla, niin jatkuva nyhtäminen yhdelle sektorille on toisia kohtaan väärin. Voi miettiä saako sillä aikaiseksi enemmän sympatiaa vai katkeruutta. Talous on muillakin ahtaalla. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan kaavailuissa on tarkemmin valikoitu "juoksevien laskujen maksatustuki" kuin aiemmin tänä vuonna myönnetyllä. Rahan pumppauksella kustannukset ei laske, eivätkä ongelmat ratkea. Pään seinään hakkaaminen jatkuu. Vuoden 2018 kuivan kasvukauden jälkimainingeissa kyhättiin myös maataloudelle erikoisesti suunnattu hyvitysyhdistelmä, joka kohdennettiin ohralle, kevätvehnälle sekä nurmille. Ja silloin tekeleen junaili porvarihallitus maataloustuottajien keskusjärjestö MTK:n säestämänä. Jos ja kun valtion rahanjakoa on pakko tiukentaa tarkoittaa se vääjäämättä vyönkiristyksiä maataloudellekin.
16.11.2022 Matti
Paremmilla saksalaisilla autoilla pääsee ohitse
Valtaosa ajelee tienpäällä säntillisesti, mutta kovinkaan paljon siellä ei tarvitse liikkua huomatakseen tiettyjen automerkkien kuljettajilla olevan keskimääräistä enemmän taipumusta kramppaavampaan kaasujalkaan. Kaikenlaisilla autoilla taatusti kaahataan. Silti muutama saksalaismerkki kuuluu tutkitusti kärkikastiin ohitustilanteissa. Näistä Audi on vielä talvella kylmäkin sisällä istuvien naisten turkisvaatetuksesta päätellen. Kuljettajien ajokäytös muuttuu joidenkin kohdalla ylväämmäksi päästessään auton puikkoihin jostain syystä. Onko automerkin vaikutusta eriskummalliseen kiireen näyttämiseen laajemmin setvitty? Ehkä jonkun varusteen aiheuttama impulssi ratin ja penkin liepeillä johtaa käyttäytymään toisinajoin oudosti. Tai ohjekirjasta löytyvä velvoite koheltamiseen. Tosin useimmiten ohjekirjaa luetaan vasta kun on sormi suussa. Ylioptimistista synnynnäistä hälytysajoneuvoajelua ja takapuskurissa hiillostamista esiintyy liiaksi seurausten ollessa joskus sen mukaisia. Vauhdin hurman tuoma ajansäästö on vähäinen ja mihin järkevään nekin säästyneet sekunnit lopulta käytetään. Nopeusrajoitusten tarkoitus tuskin on kiusanteko edes pienissä taajamissa. Parempien kupeittein, kauppakassien, herroista arvoasteikon toiseen laitaan täytyy mahtua samoille teille. Villkkaat väylät tai kuoppaiset sivutiet eivät ole kokeiluratoja mihinkään kellonaikaan, paitsi erikseen yleiseltä liikenteeltä suljettuna. On toinen asia, koska se menee kuskien tajuntaan.
2.11.2022 Matti
Lauantain ravilähetykset
19.10.2022 Matti
MT26-kanavan ravilähetyksiä ei ole tarkoitettu harvakseltaan raveja seuraaville, painottuen kohdallani syksyyn ja talveen. Lähes joka viikon selostuksissa sään ja olosuhteiden morkkaaminen tuodaan tavalla tai toisella esille. Niinkin ihmeellinen perusilmiö kuin sade aiheuttaa vinguntaa leuat väpättäen. Vanhan kertausta ilman suosikkimeteorologien lausuntojakin, vettä tippuu taivaalta eri muodoissa kaikkina vuodenaikoina yhteenlaskettuna satoja millejä ja keskimääräisesti eniten sataa heinä-elokuussa mahtuu tämä sitten raviselostajien älymystöön taikka ei. Elämää on vapusta heinäkuun lopun ulkopuolella tästä eteenpäinkin. Lauantain 8.10. raveissa Turussa kymmenen asteen ulkolämpötilakin oli kuulemani mukaan vaivaisen vähän. Jos huhtikuussa on sama lämpötila ja maa roudassa, silloin on omituista kyllä paljon polttavampaa. Ärsyttää, pitänee siirtyä vain tulospalveluun. Hevoset ja ohjastajat viihdyttävät, jonka selostus jossain kohtaa sössii. Ruikutusten takana ovat täysikasvuiset ihmiset. Muuttaisivat pysyvästi vaikka läkähdyttävään Intiaan, jossa korkeat hangetkaan eivät haittaa. Raveja järjestetään ympäri vuoden, ulkona. Ja hevosten kanssa mennään pääsääntöisesti päivittäin ulos, korostan ulos, ja säällä kuin säällä. Kylmäviluisille kerrospukeutumista vältteleville ihmisille se näyttää olevan vaikeaa.
Nyt on pelletitkin vähissä. Kauran tuottajahinta on laskuopillisesti tällä erää niin halpa, että sitä kannattaisi käyttää korvikkeena. Lisukkeena tulisi tuhkaa lannoitteeksi. Jokin on vialla, mikäli harkitaankin ruuaksi kelpaavan viljan hyödyntämistä polttoon. Sen ymmärtää, jos vilja on huonolaatuista tai tuotetaan lämpöä siementen kunnostuksen ja elintarvikkeiden jalostuksen yhteydessä jääneillä sivutuotteilla. Mutta priiman tavaran haaskaaminen vilun selättäjäksi vaivihkaa illan pimetessäkin kertoo pallon olevan pahasti hukassa.
Päivittäin valitetaan, miten kustannukset nousevat tai ovat nousseet. Aika vähän on kerrottu siitä, että tälläkin hetkellä tilannetta käytetään todennäköisesti sumeilematta hyväksi katteiden paranteluun. Silmät kiinni ja hintalappuun häikäilemättömät numerot. Esimerkiksi polttoöljyn hintataso vaikuttaisi parhaillaan olevan öljy-yhtiöille suotuisa. Öljynoston uusjaon alkaessa helmikuun lopulla se maksoi laadusta riippuen alvillisena 1,20–1,30 euron kieppeillä litra asiakkaalle toimitettuna. Nyt litrahinta pyörii noin 40 senttiä ylempänä, vaikka raakaöljy on jo halvempaa kuin talvella. Euro on tosin heikentynyt dollariin nähden jonkin verran, mutta ei selitä kaikkea. Rahastajat naama punaisena esiin.
Rahastus
Luonnonvarakeskuksen punnitusten mukaan Suomessa on käytetty vuositasolla kuudenkin miljoonan kilon gourmet-ateria viljaa vesilintujen houkuttelemiseen ja tästä hyötyen niiden metsästykseen. Taas yksi äärimmäisyyteen viety ahne tappojuhla. Viime aikoina viljasta ollut niukkuutta ja tuollaiseen huvitteluun on näemmä varaa. Riistan huoltovarmuus varmistettu. Joku tolkku pitäisi olla. Yleensäkin ylenpalttinen riistan lihottaminen on mielestäni kyseenalaista. Eläimet eivät ole vähä-älyisiä, vaan välillä hyvinkin omatoimisia syömisensä suhteen. Toisaalta tasapainokin jahtaamisessa täytyy säilyttää eikä kaikkia luonnossa liikkuvia kuulu riistää hengiltä ihmiskunnan nettoavaksi eduksi vain sen vuoksi, että lajia harrastaa, omistaa asekaapillisen pyssyjä, pakastimet ammottavat tyhjillään ja seinillä on tilaa sarvillekin. Oravannahkojenkin paluu maksuvälineeksi on epätodennäköistä, vaikka tulisi pitkiäkin sähkökatkoja. Planeettaa ei ole luotu ainoastaan mitä, missä, milloinkin nähnyttä vauhkoontunutta sakkia varten.
Sään ääri-ilmiöt jatkavat maailmanlaajuisesti myllertämistään. Ilmastonmuutos on halusi taikka ei toden totta muutakin kuin holtittomasti kädestä pudonnut muovijäte kuivuneessa isossa vesilätäkössä. Ylen Tilastokeskuksella teettämän näkemysmittauksen mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista on huolissaan ilmastosta tai luontokadosta. Syytäkin olla ja oman egonsa puolestakin, koska kulutusta hillitsevät vettä ja leipää -bileet on jääneet järjestämättä. Mätäkuu päättyi 23.8., silti niin sanotut mätäkuun jutut jatkuvat ympäri vuoden. Arkadianmäen betonitolppataloon pyrkimykset seuraavaksi nelivuotiskaudeksi niitä vilkastuttavat. Mätäkuun jutuiksi luokittelen muun muassa turpeennoston palauttamisen hullumpien vuosien tasolle ja sen, ettei metsänraivausta pelloksi saa lainkaan häiritä. Vanhakantainen luontoa raiskaava kapeakatseinen putkinäkö paistaa. No valitaan tuhon tie, ja nostetaan tämän hetken eduksi kaikki mahdollinen turve mikä suon pitkän jopa tuhat vuotta kestävän uusiutumisen aikana kertyy, ja raivataan rajattomasti vuosikymmenten kuluessa kasvanutta metsää pelloksi. Myös suojaa antavat ilmastoahdistusta lisäävät pihapuut, jotka ovat tuulessa vaarallisia purjeita ja roskaavatkin. Hurmioitunut olo lämmittää muutaman silmänräpäyksen. Metsäyhtiöt juhlivat ja energiaa on kosolti. Ruuan hinta romahtaa, kun Suomesta tulee suotuisten olosuhteiden vallitessa Euroopan bulkkiviljan keskiö sekä heinäpaalikeidas. Saavutusten jälkeisestä aakeesta laakeesta johtuen tuulivoimaloita hyödyttävät virtaukset viriävät käytännössä aina. Irtokivibisneskin nostaa päätään. Mitä vaikkapa pohjavesien laadun on väljä, jos juuri nyt paukuteltaisiin terasseilla henkseleitä sanamaikaisesti käynyttä ohrajuomaa rentouttavasti nauttien. Hyväksyykö valtaosa tosiaan vaalien lähestyessä kaikenlaista kestämätöntä puppua mitä sylki suuhun tuo? Kuvottava ajatusmalli, en samaistu.
Sammuta sisävalot ja rikastu
Useampana talvena ilmassa roikkunut sähkön säännöstelyn uhka on nyt todellinen. Vinkkejä sähkön säästämiseen tuputetaan. Vielä parempiarvoista, mikäli niitä antaa julkkis tai asiantuntija. Tavishan ei voi hoksata mitään säästökeinoja. Meillä kuluu sähköä vuositasolla noin 15000 kWh sisältäen maatilatoiminnan haaskaamisen. Huoneita ei ole toistaiseksi asetettu talviasumattomaan tilaan lukuun ottamatta vinttiä, jossa on yksi ilmava huone. No, mielestäni on aika paljon ihmisiä, jotka ovat tähänkin asti pyrkineet käyttämään sähköä järkevästi, vaikka hinta on ollut halpa. Se ei tarkoita pihtaamista. Vähemmän energiaa syöviä lämpöpumppuja on asenneltu moneen kotiin hyvän tovin. Myös esimerkiksi pienhiukkasten ainoata syntipukkia eli klapeja on lukuisten huushollien pesissä poltettu lisälämmönlähteenä vuosikaudet. Työn määrä huomioiden siinä ei välttämättä säästä, mutta miellyttävämmästä ja korkeammasta lämpötilasta pääsee nauttimaan. Sähkösaunaa tuskin tarvitsee lämmittää päivittäin. Yhä enemmän annetaan ymmärtää, että kyhnyttämällä pimeässä sammuttaen kutakuinkin kaikki sisävalot pelastus ja rikastuminen tapahtuu viimeistään kevääseen mennessä. Jos käytössä on led- tai energiansäästölamput, niin kitsastelemalla ei suurta tiliä tee. Sitä paitsi palava valo tuottaa myös lämpöä, joka tuntuu helposti unohtuvan. Wattien ja kilowattien ynnäilyssä saa olla tarkkana.
9.11.2022 Matti
Hankalaa on madonetsintäreissua ikuistaa kylvöpellolla. Jos liike
lakkaa lokit karkaavat, ja taas vauhdissa kuvaamisen seurauksena kylvöyhdistelmän vaeltelun vaara kasvaa, kun traktorissa ei ole
automaattiohjausta eikä kuskilla välikättä.
22.5.2023 Matti
Vanha koira ei opi uusia temppuja?
Maataloustukien kohdentaminen on taas nostettu alan pää-äänenkannattajassa tikunnokkaan. Alkavan Cap27-tukikauden ohjelma ei näemmä kelpaa. Onko se mitään uutta? No ei, vaan ainakin yli puoli vuosisataa jatkunutta maatalousalalle pesiytynyttä, jopa periytyvää valittamista. Annetaan ymmärtää, että halutaan tuottaa ruokaa markkinatilanteesta riippumatta, vaikka ylituotanto on Suomessa yhä hyvin herkällä. Elintarvikemarkkina kun ei tahdo kestää meillä täyttymättä piripintaan edes yhtä normaalimpaa satovuotta. Maataloustukia kuuluisi silti maksaa ruhtinaallisesti etenkin yksipuolisten volyymituotteiden viljelystä vähintään enemmän markkinamekanismien vaikutuksesta piittaamatta ja hömppätoimenpiteitä (ympäristö) välttämättömänä pahana pitäen sekä ilmastonmuutosta väheksyen. Tällaista maatalous puheissa kärjistetysti ja liian usein on. Naureskellaan rehvakkaasti nykyaikaa ja vaihtoehtoisia menettelytapoja. Seuraavassa lauseessa vaaditaan tulotukea. Varsinkin nyt kun viljanhinta on viime keväästä pörsseissä romahtanut, ja mikäli niihin ei ole millään lailla reagoinut meteli on taattua. Sopeutuminen laskevaan markkinaan lannistaa. Mutta semmoista markkinatalous on, mikä menee välillä ylös, tulee myös joskus alas. Perinteisesti pitäisi silti jyräävien kannanottojen mukaan edetä. Lisaää sellaista vuodesta toiseen mitä ennestäänkin on tuotettu, varmuuden vuoksi. Vertauskuvallinen johtopäätökseni on, että vanha koira ei opi tai ei halua oppia uusia temppuja.
Onko se tosiaan niin, että maatalousväestö halajaa paluuta menneeseen. Kirjaan omalta kohdaltani eriävän mielipiteen, olen toisenlaisilla linjoilla. Jos nyt kuitenkin jotain ihanan vanhaa kaipausta heitän, niin 1980-luvulla levitettiin yleisesti lietelantaa kevättalvella hangille hujan hajan ja tästäkös esimerkiksi ruskehtava Aurajoki "vuolaasti kiitti". Mitä mieltä kuluttaja mahtaa olla, mikäli tähän aikaisempaan normitapaan siirryttäisiin jälleen. Veikkaan muitakin kuin haju- ja makuaistia ärsyttäviä tekijöitä esiin putkahtavaksi. Olisiko eroosiota ja päästöjä kasvattava talven ajaksi ilman kasvustoa jäävä, mahdollisimman tiivistävällä kelillä syyskronkittu pelto eritoten vesistön läheisyydessä saatettava pakolliseksi EU:n yhteisessä maatalouspolitikassa? Sanonta: Parempi sian tonkima kuin huono kyntö riittänee ytimekkääksi perusteluksi Brysselissä. Siitä vaan naama punaisena koittamaan tätäkin keinoa helpon tukikikkailun piiriin. Ja lopetetaan osan kansan mielestä elämää ahdistavat EU:n sävyttämät ilmastotoimet maataloudessakin turhina, koska ilmasto on aina ollut ja kyllä se minun aikani menee, ja mitä sen jälkeen enää on väliä, paitsi se heitetty veivi. On katovuosia ennenkin tullut. Niin ja mikä tämä markkinatalous on? Ei sellaista ammoisina aikoina ollut. Kuinka voi tulla mieleenkin keksiä, mokoma. Voi sitä muutenkin maksaa osinkoja.
2.5.2023 Matti
Olkiluodon kolmosyksikkö käynnistyi "etuajassa", samaan syssyyn Saksa sulki omansa
14 vuotta myöhästynyt Olkiluodon ydinvoimalan kolmas sukupolvi kehrää nyt iloisesti sähköä. Huikeammaksi suorituksen teki se, että harkitusti rakennettu voimala virittäytyi käyttökuntoon vuorokauden viimeistä suunnitelmaa aikaisemmin. Pyhäpäivänä aloitettu, tällä tietoa kestävämpi sähköntuotos on ilmeisesti arvokkaampaa kerrottavaa suurelle yleisölle. Myyntipuheissa OL3:n noin 12 terawattitunnin vuosituotannon vaikutus sähkön hintaan on nyt joidenkin laskelmien mukaan viisi senttiä kilowattituntia kohden. Oletettavasti alentaen sitä. Ainakin sunnuntaina äkkipikaisen oloisessa Nord Pool -sähköpörssissä hinta kipusi lauantaita korkeammalle. Ihmekös tuo, täytyyhän laitosyksikkö jollain konstilla kuoletettuakin saada. Korjausvelkaa kertyi jo etukäteen toistaiseksi pimitetty mukavanlainen summa pikkuvikaisen voimalan viivästyttyä alkuperäisestä suunnitelmasta kerran jos toisenkin.
Eroavaisia ovat maiden toimet EU:n alueella. Esimerkiksi Saksa sulki loputkin ydinvoimalansa. Toisaalta saman asian eli tässä tapauksessa sähköntuotannon voi toteuttaa monin tavoin. Pistää silti miettimään, mikä mahtaa olla ainoa oikea ja puhtaamman mutkikas sekaratkaisu pidemmän aikavälin energian tuottamisessa? Spekuloitavaa riittää ja selvännäkijän lahjojakin tarvittaisiin. Joskus on kyllä puhuttu atomienergialla linjoille päästetyn sähkönkin olevan vain siirtymäkauden tuote. Tätä taustaa vasten Saksassa siirtymäkausi on ohi ja Suomessa se ei ole edes alkanut. Meillähän hamutaan tällä hetkellä mieluummin lisää ydinvoimaa. Kuten Olkiluodon takapakkien kohdalla nähtiin, kokonaan toinen juttu on millä vuosikymmenellä sähköä saataisiin voimaloista varmasti ulos. Teot ja optimistiset väitteet ovat usein ristiriidassa keskenään. Maailma kuitenkin muuttuu ja sähkön kulutus kasvaa jatkossa huomattavasti. Vastustus ei tule hallittua tai hallitsematonta kehitystä täysin pysäyttämään. Viimeksi mainittu olisi hyvä välttää, vaikka ennakoiminen hankalaa onkin. Jopa mettäkulmalaisen näkövinkkelistä tulevaisuus edellyttää Suomea ja suomalaisia hyödyttäviä sijoituksia. Järkeviä investointipyrkimyksiä pitäisi hanakasti vahvistaa. Moni tavallinen tallaaja ei taida ymmärtää niiden energiantarpeen mittasuhteita. Mitä olen lueskellut, niin esimerkiksi SSAB:n Raahen terästehtaan irtaantuminen fossiilileimasta nielisi uudistusten jälkeen 3–10 terawattituntia enemmän sähköä vuositasolla. Ja tämä on vain yksi kohde. Lisäksi muun muassa akkutehtaita havitellaan. Siinä on puliveivaamista sähkön tarjonnan ylläpitämiseksi sekä hintatason säilyttämiseksi siedettävällä tasolla. Aika näyttää.
17.4.2023 Matti
Vaalien ajankohta ennakoitua taktikointia
Meno ja meininki on Suomessa ajautunut malliin, jossa kutakuinkin kaikki merkittävimmät vaalit pitäisi järjestää keväällä. "Joku" on saanut joskus tahtonsa läpi. Varsinainen vaalipäivä oli tylsä. Edes äänestyspaikalle pääsyä hankaloittava vedenpaisumus tai lumimyräkkä ei osunut kohdalle. Lämmin esikevät ja tulva oli tammikuun puolivälissä ja lumimyräkkä pyyhälsi vajaan viikon liian aikaisin. Sää ei tarjonnut nytkään lisämaustetta aitona vaalipäivänä. On se kanssa epäoikeudenmukaista.
Olen tullut siihen pähkäilytulokseen, että eduskuntavaalien järjestäminen keväällä on yksi ennakoidun taktikoinnin viisaus. Ajankohdan valinnalla ei säästetä niinkään rahavaroja vaan voimavaroja. Yleensä vaalikaudella ensimmäisenä ja toisena vuonna tehdään rajuimmat päätökset, kolmantena alkaa empiminen ja neljäntenä vuonna peruminen asemien puolustamiseksi. Tavallisen kansalaisen kannalta mukavuusalueelle suunnattujen ikävämpien päätösten runttaaminen jäänee todellisuudessa seuraavalta hallitukselta(-kin) normaalia selvästi lyhyemmälle ajanjaksolle. "Kaiken mennessä parhain päin, hallitusneuvotteluja saadaan venytettyä pitkälle kesäkuuhun. Sitähän emme vielä tiedä minkälaista maanittelua tällä kertaa nähdään, koska se kuuluu niin sanotusti taudin kuvaan." Jossain vaiheessa uuden hallituksen kokoonpano kuitenkin julkistetaan. Tämän jälkeen vaivutaan äkillisesti viikkoja kestävän kesälomakooman vaikutuksen alaiseksi. Syyskuun alkupuolen seutuvilla palataan haudanvakavana arkeen, josta yritetään kiihdyttää vähitellen poliittista huippuvirettä esiin kaivaen. Ennen lokakuuta tuskin mitään kovin radikaaleja nuijan kopautuksia kuullaan. Vuodenvaihteen lähestyessä rauhoitutaan taas hyvissä ajoin joustavalle joulutauolle. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle poliittinen tyhjäkäynti.
5.4.2023 Matti
Työllisyyden nostamisesta tuli mörkö
Yhtä mittaa sitä hoetaan valtiontaloudenkin yhdeksi pelastuskeinoksi, että pois muurinpankolta löhöämästä ja yrittelemään sekä oikeita töitä tekemään. Vähän väliä myös korostetaan kotitalousvähennyksen antamaa lisätehoa remontteihin. Käytännössä laiskuus painaa äänesävyissä kuuluvammin. Kun EU:ssa alustavasti päätettiin energiaa säästävästä rakennusten ehostamiseen velvoittavasta direktiivistä, työllisyysasteen kohottamisesta tulikin mörkö. Se ei nyt välttämättä kelpaakaan. Kyseinen tuomio on kuulemma jopa perustuslain vastainen. No ilman muuta. Onhan kivijalka täysin eria asia kuin rakennuksen yläpuolinen koostumus, kuten ulkoverhous. Tempoilu on kyllä päätöksenteossa valikoivan härskiä. Tänään tätä mieltä, huomenna kaikki on mahdollisesti toisin, johtuen hyötynäkökohdasta, väärällä jalalla ylös nousemisesta tai kuka pääsee kulloinkin sanomaan viimeisen sanan. Sitä paitsi, miksi välittömästi pitää saada raivari, kun tarkempia yksityiskohtiakaan ei vielä tiedetä. Paiskataan hanskat vaan kiukkuisesti naulaan heti ja asennoidutaan mitään en tee -mentaliteetilla, koska minä olen minä ja piste.
Miksi paikka, jossa vietetään ihmisen käyttöiästä pitkä tovi eli asunto on monesti vastentahtoinen kohde korjauksille? Ja ovatko esimerkiksi veto tai huonelämpötilan pysyvä alentaminen tavoiteltavia asumismuotoja? En ilakoi kummastakaan epämukavuudesta. Todennäköisesti myös unelmoinnit halvan energian ja valtion hintakompensaatioiden perään ovat sumenevaa sorttia, joten tähän kohtaan soveltuu hyvinkin presidentti Koiviston joskus tokaisema lausahdus: Tarttis tehrä jotain. Taloyhtiöiden vitkastelusta kerrotaan usein. Väistämättä jossain vaiheessa saneeraamista tulee eteen rakennustyypistä riippumatta ajan vierimisenkin hoitaessa osuutensa. Valitettavasti uudistukset eivät normaalisti lyhyellä tähtäimellä kannata, mutta elämä ei ole pelkkää firetyksen kärkkymistä. Tosin aina kunnostuksia voi siirtää eteenpäin niin kuin taimikonhoitoa. Taaksepäin kelattuna etupainotteisuus voi kuitenkin olla ihan järkevä ratkaisu. Mietin tuossa, mitä on vuosien varrella omaan käyttöön rakennettu ja ei ainakaan kaduta. Hinnat tuppaavat nousemaan. Kovin kauaa ei ole koronaviruksen laukaisemasta ilmiöstä, jolloin yltiöpäinen remonttivimma löi lävitse ulkopuolisten rajoitusten tiukennuttua. Silloin elintasokilpailua ylläpidettiin muun muassa terassien rakentelun merkeissä. Äkkiäkös mielialat kääntyvät. Nyt ihannoidaan taas matkustamisesta maailman ääriin. Se kai ahdistaa purkuhommia vähemmän.
Pakko taikka ei, enemmän olisin huolissani kilpailun puutteesta, turhasta rahastuksesta ja rakennusalan työvoiman saatavuudesta sekä toteutusten hinta-laatusuhteesta. Usein kun kysyntä kasvaa hinnatkin karkaavat käsistä. Oikeastaan taso on jo valmiiksi korkea. Tarjontaa on liian vähän ja pitkissä kantimissa. Lisäksi jos päätetään myöntää investointeja vauhdittavia tukia, ne valuvat osittain myyjäorganisaatioiden haaviin kasvattaen lopullisia kustannuksia. Monen varsinkin julkisen rakennuksen pystytys horjuisi ilman vierasmaalaista työvoimaa, se on karu fakta. "Alkuasukkaat" eivät riitä. Toisaalta esimerkiksi syrjäseuduilla tosi vähän nykyään tehdään, vaikka rapistumiseen olisi pitänyt puuttua ajat sitten. Paksumpikaan kerros botoxin kaltaista tuskin enää pelastaa. Mutta käyttötarkoitusta muuttamalla voi kokeilla tuuriaan. Varjopuoli: Viranomaisten kiinnostus saattaa lisääntyä. Remonttitaitoisille on silti aina töitä.
22.3.2023 Matti
Palvelusektorilla esiintyy poliittista häirintää
Kokemusteni perusteella pysyn edelleen kannassani, että poliittista työtä tehdään eri paikoissa kuin esimerkiksi kaupoissa asioinnin yhteydessä tai muissa lukuisissa viime kädessä toisten rahojen norkoamiseen liittyvissä tilanteissa. Välillä olen ihmetellyt sitäkin, ovatko kaikki liikeyritykset todellisuudessa niitä, vai jonkun tietyn poliittisen aatteen sivutoimipisteitä. Viimeksi mainittu lisää äkillisen pahoinvoinnin riskiä. Poikkeuksia löytyy, ja ainakin ruoka- ja vaatekaupoissa henkilökunta on tähän asti keskittynyt työhönsä eikä ole hankkiutunut vaikeuksiin poliittisesti häiritsemällä. Kuitenkin alalla on kehitettävää yllin kyllin. Mikäli on toimeentulossaan koukussa ulkopuolisen taloudellisiin sijoituksiin – ostopäätöksiin ja aikoo päästä niistä jatkossakin osalliseksi älyn pitäisi herätä. Nykyään olisi jo korkea aika saada osakseen neutraalia käytöstä, kuten poliittisen suun soukemmalla pysymistä. Fiksujakin on, mutta myös "vanhantekoisia" tarpeeksi paljon. Vastenmielistä kuunnella tietoisesti tai tietämättä lärvistä livautettua katkeraa kalkkia, jolla ei ole mitään tekemistä asiakassuhteiden tai tarjolla olevien tuotteiden kanssa. Asiakkaita on laidasta laitaan, eivätkä he tosiaan ole yhdestä ainoasta formusta veistettyjä edes maaseudulla. Pakkomielteinen poliittinen vedätys kuulostaa pikemmin säälittävältä hätähuudolta kuin järkevältä markkinoinnilta. Voin hyvällä omallatunnolla kertoa sen pienentävän oleellisesti seuraavan kontaktin sekä kauppatapahtuman mahdollisuutta. Silti se ei näytä menevän tajuntaan millään, vaikka vääntäisi taipuisammastakin rautalangasta. Sattuneesta syystä täytyy tässä rauhassa suunnitella isompien peliliikkeiden siirtoja ja tunnustella entistä tarkemmin missä ja miten välttää poliittisen kähminnän. Sitä saa mitä tilaa, myös palveluntarjoaja.
13.3.2023 Matti
Miljardi sinne tai tänne
Raha polttelee vaalitenteissä pulan muodossa. Miljardien eurojen sopeuttamistoimet edessä, puheissa. Koska saavutettuja etuja eri tavoin on myönnetty vuosien saatossa sumeilematta, niitä tuskin toiveunissakaan pystytään ottamaan tuosta vain pois. Mikäli niin tehdään ykskaks, desibelit kansalaisten keskuudessa nousevat sallitun raja-arvon yläpuolelle. Yleisesti ottaen julkisuudessa voidaan kaunopuheisesti kantaa syvää huolta valtiontalouden kriisiytymisestä, mutta kun oman intressin etuja uhataan silmät alkavat seisoa päässä kuin litran mitat ja ääni muuntuu tyystin päinvastaiseksi. Se on nähty ja koskee ihan kaikkia puolueita. Tähän kun lisätään etujärjestöjen lobbaaminen sopan ainekset ovat vähintään kasassa. Toisille ei käy leikkaukset ja toisille taas veronkiristykset ovat myrkkyä. Luulisi totuuden olevan jossain puolenvälin tienoilla, mutta tiedä häntä. Huvittavaa myös, että nyt ollaan havahduttu siihen missä kunnossa Suomi tuleville sukupolville jätetään, vaikka jarrua olisi pitänyt painaa jalka krampissa jo vuosia sitten. Kasvu, ostovoiman kohennus ynnä muut juhlat ovat viikosta toiseen listojen kärjessä ja tapahtuen suurin piirtein hinnalla millä hyvänsä. Kuinka kauan ne kestävästi edes voivat jatkua? En usko, että iän kaiken. Lisäksi uusia häiriötekijöitä putkahtelee ilmi koko ajan. Maan rajojen ulkopuolisten muuttujien ohella esimerkiksi koulussa oppiminen on luisunut rotkon reunalle. Sen sijaan tuoreimman päättyneen kymmenen vuoden elämänkoulussa omaksuttiin hyvin arvosanoin, että velasta ei kuulu maksaa lainkaan korkoa. Ahneimmat odottavat senkin hyvittämistä. Turvallisuussyistä kyseisen tavan alulle laittanut opettaja ei aiemmasta oletuksesta poiketen haluakaan tehdä itsestään toistaiseksi numeroa. Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Britanniassa kokeiltiin rikkaita suosivaa veromallia myrskyävällä menestyksellä. Kerrontaa kuunnellut tai lukenut voi ymmärtää joidenkin haikailevan samantyyppistä sortteeraamista täälläkin siksi kamala sana vero on. Pienituloisten kustannuksella lysti varmaan maksettaisiin. Tähän mennessä on jäänyt myöskin keksimättä keino, jolla vältetään päätöksentekoa haittaavat ärsyttävät poliittiset lehmänkaupat ja muut vastaavanlaiset nuoleskelevat kommervenkit. Näkökannat ovat viime kädessä joltain osin ostettavissa. Ikuinen itkuvirsi on ruikutus menneeseen. Energiasiirtymä on tästä yksi akuutein aihe. Ihmeellinen visio horisontissa näkyy, jos mielii paluun kehityksessä taaksepäin olevan auvoinen tie. Häävi ennustaja ei tarvitse olla povatakseen poliittisen miljardiväännön päättyvän jonkinlaiseen epäonnistuneeseen sirkustemppuun ja sitä seuraaviin ontuviin selityksiin sekä syyllisten hakemiseen.
8.3.2023 Matti
"Kaatumatauti" iski suomalaishiihtäjiin
Pohjoismaista tutusti Norja ja Ruotsikin kahmivat mitaleja talvihiihtojen arvokilpailuissa ja Suomi kunnostautuu mieluummin mokailuissa. Ampumahiihdon MM-kisoissa tästä saatiin esimakua, jatkoa seuraten Slovenian Planicassa aseettomien osalta. Tänä talvena suomalaishiihtäjien etenemistä ovat hidastaneet tuntuvasti jo muun muassa erilaiset limaiset versiot räkätaudeista. Nyt juuri kauden kaikista tärkeimmällä hetkellä urheilijoihin on tarttunut vielä pisteeksi ii:n päälle täysin ennalta arvaamaton kaatumisoireilu kesken kilpailusuorituksen ja jopa ennen sitä. Jostain oudosta syystä taitavammat urheilijat kuten Norjan Kläbo onnistuvat välttämään kompuroinnin kisatilanteessa lähes kokonaan vuodesta toiseen. Aika vaikea on yhteislähdöissä ja sprintissä menestyä pystyssä pysymättä ja usein hosumisestakin on haittaa. Yhtenä ongelmana lieneekin kasapäinhiihdon puutteellinen harjoittelu, johon sumppuun ajautuminen ajoittain väkisinkin kuuluu. Kansallisen tason kapeudellakin on osuutta asiaan. Ja tuskin on edes uutinen, että rämäpäisempi mäenlaskutaito ei sisälly suomalaishiihtäjien vahvuuksiin. Sen sijaan selittelyssä ollaan kärkikastia tummien lasien taakse kätkeytymällä tai ilman niitä. Supisuomalaiseen surkuhupaisaan tyyliin kuuluen syy "vallitsevassa taudinkuvassa" ei ole joitain poikkeuksia lukuun ottamatta normaalisti omassa tekemisessä vaan pikemminkin toisissa kilpailijoissa, radassa, kelissä, välineissä tai järjestäjien toiminnassa. Kisoissa on tarkoitus erotella hyvät huonommista ja jyrkkäpiirteiset, mutkaiset hiihtobaanat vaihtelevissa oloissa luovat siihen mitä parhaimmat puitteet. Vaatimattomat tasamaaladut sekä tasoittavat eroja ja ovat sangen tylsistyttävää katseltavaa. Huomionarvoista, että myös Salpausselän stadionin j-mutka on aiheuttanut polvien tutinaa ja pettämistä monille hiiihtäjille vuosien saatossa, vaikka se sijaitsee sinivalkoisin silmin nähtynä Lahden turvallisessa maastossa. Lisäksi mainosaitojen eliminointi – peittäminen pehmusteilla isommassa määrin ei ole mikään simsalabim -ratkaisu. Sponsorit ovat yksi urheilemisen elinehto. Toisaalta urheilijoiden pasmat sekoaisivat kisatessa vähemmän, kun eivät näkisi mitä plakaateissa kulloinkin lukee. Jatkossa varmaan jääkiekkokaukalossakin laidat korvataan joustavammilla kyhäelmillä, jolloin lähempänä reunaa istuvat elämyksiä kaipaavat katsojat maksavat lipuista enemmän jännitystä lisäävän törmäysvaaran vuoksi.
27.2.2023 Matti
Väkeä liikkeellä mustanaan
.jpg?etag=%2212705a-646b54d2%22&sourceContentType=image%2Fjpeg&rotate=90&ignoreAspectRatio&resize=459%2B612&extract=0%2B83%2B459%2B461&quality=85)
Päivän homma, mutta viikkoja siinä kuluu
Siirtoyhteyksien vikalistojen ohella Olkiluodon kakkosvoimalakin tiesi pörssisähköä käyttäville sopivan hajoamisajankohdan, kun peltosatokasvien akuutein kuivaussesonki on tänä vuonna myöhemmin. Pahaenteinen uhka ylimääräisille kustannuksille roikkuu silti ilmassa tai paremminkin johdoissa. Sillä korjauksilla on tapana venyä. Jo lyhyen historiankin perusteella on pikemmin sääntö kuin poikkeus, että optimistisesti laskelmoidussa päivän hommassa menee käytännössä aina viikkoja. No, kai tämä vastoinkäymisten kertautuminen tulevasta taas kielii. Sähkön tarpeen ollessa pienempi kaikki toimii hienosti, tuotannossa jarrutellaan ja kehutaan omavaraisuutta. Sen sijaan kysynnän kasvaessa ydinvoimaloiden hermot alkavat heti reistailla. Ja kansa kuuntelee selityksiä ilomielellä. Lohduttavinta on kuitenkin se, että sähkön hinta on edelleen "laskussa".
24.8.2023 Matti
Käytöstavatkin hukassa
Maailma on edelleen epävakaa eikä valtakunnassakaan kaikki ole hyvin. Sen lisäksi että matematiikan hallinta ja lukutaito heikentyvät, nyt hyvät käytöstavatkin ovat kateissa. Ehtoja pukkaa. Viime aikoina sensuroimattomia sanoituksia on nostettu laajempaan pohdintaan. Äkämystyneessä isottelussa on tullut myös esille tongittujen tapausten sisällön sysäämistä eritoten median sekä vasemmiston viaksi. Moraalitonta siirtää toisten syyksi vanhoja tai uusia lausuntojaan. Yleensä hosuva nopeaälyinen töksäyttely vielä pahentaa tilannetta. Kokemusta on, että tällaista ulosantia esiintyy liian paljon. No, vain kertoja itse vastaa sanomisistaan. Olisiko parempi vaieta, jos ei sanavalintojaan osaa asettaa tarkastelua kestävään muotoon. Eri mieltä voi olla ja asiassa pysyä tiukastikin harkitsevaa tekstiä käyttäen. Möläyttelevillä ala-arvoisilla viittauksilla homma karkaa käsistä. Ja kuinka se vanhan sanonnan mukaan menikään: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
P.S. Tämäkin kirjoitus on ihan omaa syytäni.
9.8.2023 Matti
Ulkopuolinen kylvöneuvonta ruokkii viljavuoria
Ei pitäisi olla maata viljelevälle mikään uusi asia, että sääolosuhteissa jumittuminen paikoilleen on normaalia. Kuiva ja märkä vaihtelevat, toisen ollessa välillä vuorotteluvapaalla. Itseään toistavaa sää on ollut jo vuosia, eikä edes talvella tehty mielenilmausmittauksen pylväsdiagrammi sitä poista. Mutta ehkä käynti Rodoksella lämmittää ajatustoimintaa. Selvästä horjuttamisesta huolimatta ilmastonmuutoksen hyväksyminen ja etenkin sen kanssa eläminen näyttää olevan osalle samaa vastenmielistä urputusta. Kun talvi on lusittu ja kevät taas koittaa tuttu ohra-kaura-kevätvehnä -sikermä kasvilajivalinnoissa pitää pintansa. Jostain syystä keväällä siemenet maahan upottaakseen revetään peltotöissä jos jonkinmoisiin yltiöpäisiin temppuihin tunteja tuijottamatta. Rupeamaa seuraa toiveikkuus ensipettymykseen asti. Sen sijaan syyspuolella kylvöinto laantuu tai ei mukamas ehditä mihinkään. Lieneekö joulukuusen haku ja kausivalojen laitto päällimmäisinä mielessä. Silkkaa jankutusta, mutta kopioivan tyyppisesti toimiminen jyllää voimakkaana maataloudessa, jota sukupolvien väliset näkemyserot vielä osaltaan lietsovat. Melko intensiivisestikin esiintyy tällaista viljelykiertoa rajoittavaa vanhan kansan tietopankkiviisautta, jossa muun muassa palkokasvien ynnä muiden erikoiskasvien viljelystä tiedotetaan vahvan kielteisellä itseluottamuksella. Nehän ovat tuhoon tuomittuja. Periaatepäätösten mukaan erilaisen polun valinta on maaseudulla käytännössä hyvin paheksuttavaa, joskin sallittua. Jopa EU:n yhteinen maatalouspolitiikka mahdollistaa poikkeavuuden. Sen lisäksi että hajautus on järkevää ja pidentää kasvukautta, nostaa se elämässä tarvittavaa jännitystä. Draaman ikärajaan en ota kantaa. "Oikein huonon tuurin kohdatessa, joku tavanomaisesta poikkeava kylvös saattaa tuottaa tulosta." Vahingoniloisten mielestä onnistumisen voi kuitenkin luokitella tilastovirheeksi.
No, läheskään kaikkea kasvien kokemaa kärsimystä ei voi laittaa veronmaksajien terävään piikkiin, vaan pakko on yrittää sopeuttaa toimia siihen mitä taivaalta kulloinkin annetaan. Luulisi samojen virheiden uusiminen olevan kuoppainen tie mukautua. Jokainen mokia vähintään joskus tekee. Kuitenkin ne jäävät aika vähälle huomiolle taikka virheitä ei pystytä ylpeydessään myöntämään. Oma lukunsa ovat esimerkiksi neuvojat ja alan lehdet, jotka toistuvasti yllyttävät aina vaan aikaisempaan kylvöajankohtaan ikään kuin tämä perustavanlaatuinen ratkaisu pelastaisi viljavuorien syntymisen. Lisäksi sadettaminen auttaa loput. Pohjaveden pinnan laskiessa alas ainakin Päijänteestä rittää vettä laajemmalle alueelle. Nyt vikkelästi runkolinjoja suunnittelemaan seuraavaa kasvukautta varten. Voi taivaan talikynttilät näitä asiantuntijoita. Huomautan, että kehotus "lukitusta kylvöpäivästä" on jotain muuta kuin vastuullisuutta, ja se antaa myös avuttoman kuvan viljelijän kyvyistä sekä ammattitaidosta. Asiantuntija sitä, asiantuntija tätä, tällaista meininki usein nykyään on. Heiltä ainoa oikea tieto hopeatarjottimella. Tähän liittyy ristiriitaisiakin puolia. Sillä moni "asiantuntija" on itse luopunut kokonaan tai osittain viljelystä heikon kannattavuuden takia, joko vuokraamalla taikka myymällä peltonsa muille. Silti he häärivät toisten viljelijöiden apajilla haaliakseen kasapäin euroja.
Sanoi kuka mitä tahansa, milloinkaan kaikki vaihtelevaa maalajia sisältävät pellot eivät kuivu kylvökuntoon samalla kellonlyömällä eri puolilla Suomea. Niin ikään bonuspisteitä ei jaeta näissä hommissa siitä, kenellä on ensiksi valmista tai kuka oli tällä kertaa nopein. Saapa nähdä jatkuuko tänä syksynä entisenkaltainen kevään odotus? Monella on vielä esimerkiksi syyskasvien osalta virstanpylväs rikkomatta.
26.7.2023 Matti
Demokratiassa oikeistolle oltava mielin kielin?
Politiikassa nopeasti yleistynyt ja pahentuva ammattitauti ainaisdementia nousi jälleen esiin. Siitä ei ole kovinkaan kauaa aikaa, kun edellisen hallituksen rivit repesivät luonnonsuojelulain pykäliä koskien. Silloin kyseinen menettelytapa kelpasi oppositiossa istuville oikeistopuolueille paremmin kuin hyvin. Mutta anti olla, ääni muuttui oikeiston päästyä hallitusvastuuseen heiluttamaan tahtipuikkoa. Luottamusäänestykseen ajauduttiin heti alkajaisiksi ministerin sanomisten takia. Kuinka ollakaan yhteisestä ruodusta livettiin tälläkin kertaa. Nyt moinen peli ei kuulemma vetele. Tarvitaan jo vakuutuskin hallituksen turvaksi. Kummallisesti kehittynyt maa tämä Suomi. Vaikka puhutaan demokratiasta ja perustuslain tuomista oikeuksista, käytännössä oikeistolle on oltava mieliksi riippumatta tilanteesta. Antaa oudon vääristyvän kuvan kansainvälisiäkin suhteita ajatellen.
5.7.2023 Matti
Sukupuolineutraaliuden lyötävä läpi maataloudessa
Kai se sitten pakko on mennä ensi viikolla vahtaamaan jotain muutaman peninkulman päässä järjestettäville santa-aavikon maatalousfestareille. Tuskin kaikki konstit ovat alalla käänteentekevästi muuttuneet. Elintasokilpailuun yllytetään entistä häikäilemättömämmin. Rehvakkaan suurta ja mahtavaa kuuluu tavoitella kuin viimeistä päivää pärjätäkseen jollain lailla. Yhteen kummallisuuteen pitäisi kuitenkin jo kiireen vilkkaa puuttua. Nimittäin joidenkin maatalouskonemerkkien nimet ovat ihan käsittämättömällä tolalla. Ei tietoakaan sukupuolineutraaliudesta. Kotimaisista syrjintään ovat sortuneet muun muassa: Antti, Arska ja Tarmo -nimiä käyttävät sekä ulkomaisista ainakin John Deere. Valmistajat saisivat hävetä silmät päästään noinkin vanhakantaista toimintaa. Lähestulkoon seitsemäs ihme, kuinka tällainen yhdenvertaisuuden puute saa vielä rehottaa tasa-arvon puolustamisen rinnalla. Tämä epäkohta on ehdottoman pian korjattava tarkastelua kestäväksi. Ja tavalla, jossa myös entuudestaan asiakkailla olevan miesvaltaisen maatalouskaluston nimet ajantasaistetaan nykytasolle, sillä muutetaanhan kirjojen tekstejäkin aikaan sopivaksi.
27.6.2023 Matti
Onnellinen kansa valittaa, liikaa
Vaikka heinä-elokuun aika on tilastotietojen mukaan keskimäärin sadekertymältään suurin, se ei suomalaisten mielikuvaunelmiin mahdu millään ilveellä. Katkeruus purkautuu vuodesta toiseen viimeistään kolmen kuukauden fantasia-ajan mentyä ja yhdeksän kuukauden kiukuttelujakson alettua. Sateista noussut kipuilu korostuu kaupunkien keskustoissa. Jo kahdenkymmenen millin sademäärä aiheuttaa trauman ainekset. Tähän vesikauhuun ei ole edes rokotetta, toistaiseksi. Ei voi kuin ihmetellä, miten tällaisen maailman onnellisimman maan väestö selviytyy pidemmällä tähtäimellä, samalla harva se päivä valittaen. Monesti tuntuu, että kyseinen titteli on mieluummin ostettu. Lisäksi kova kiire johonkin ja joillakin vaikuttaa nytkin olevan meneillään. Pitäisikö tosiaan esimerkiksi puunlehtien keruu aloittaa silloin kun ne roikkuvat puissa kiinni umpivihreinä? En ymmärrä moista hoppua. Vihreinä lehdet myös pitkään pysyvät yölämpötilojen jatkaessa korkealla tasolla. Kuva eiliseltä omasta pihasta.
29.8.2023 Matti
Miksi urheilussa rataa kierretään aina vastapäivään?
Urheiluun näyttäisi olevan iskostunut muinaisjäänteinen sääntö, että suoritus tapahtuu stadionien ja hallien ratakierroksilla vain vastapäivään. Ainakin yleisurheilussa, pikaluistelussa, ratapyöräilyssä ja raviurheilussa näin toimitaan. Tosin ampumahiihdossa on pistänyt silmään sakkokierrosta kierrettävän vaihtelun vuoksi "väärinpäinkin" eli myötäpäivään. Mutta yleensä kumminkin vastapäivään mennään. Ihmeellinen päähänpinttymä. Aika muutokselle? Kaikenlaisia sääntöviilauksia kuitenkin pyöritellään. Lisäisi mielenkiintoa, jos rataa välillä kierrettäisiin myös toisinpäin.
30.5.2023 Matti
Nykyään normalisoitunut ilmiö sään ääriolosuhde näyttää taas parhaat puolensa. Silti moni kansankielellä rikkaruohoksi nimetty kasvi kestää armotonta kuivuutta huomattavasti paremmin kuin ravinnon kannalta tärkeämmiksi luokitellut viljelykasvit. Jalostuksessa onkin vielä kehitettävää. Voisikohan kasvinjalostusta nopeuttaa tekoälyllä, josta niin kauheasti melutaan? Sitä olisi helpompi syytelläkin mahdollisten epäonnistumisten seurauksena, koska se ei ole inhimillinen olento.
13.6.2023 Matti
Mätäkuun jutut jatkuvat
Tappamisjahdin eettisyydeltä puuttuu rajat
21.9.2022 Matti
14.9.2022 Matti
Ruokaa pelletin tilalle
12.10.2022 Matti
5.10.2022 Matti
2.11.2022 Matti
Vanhoilliset vastustavat – pelkäävät ruoka-alan kehitystä
Vai ei valtio voi säädellä syömistä? Miksi sitten Sipilän johtama keskusta-porvaripitoinen hallitus istuessaan järjesteli ruokalautasmallia uuteen uskoon viskaamalla kylmänviileästi keliakiakorvauksen laskiämpäriin. Päätös oli raaka osoitus siitä, että ruoka-aineallergikko tai erityisruokavaliota noudattava on yhteiskunnalle kelvoton rasite, kärsiköön. Ja joidenkin makuaisteissa vaikkapa gluteenittomat tai kasvismaitoa sisältävät ruuat ovat yhä naurettavaa sohlaamista. Voi hyvät hyssykät. Aina se on näin ollut -asenne ei enää toimi. Nykyistä hallitusta hiertää lihankulutuksen määrä Suomessa. Tilastoidusta pyöristettynä 80 kilon (sisältäen luut) keskimääräisestä kulutuksesta per nuppi tavoitteeksi oli ottaa ensitöiksi vähentäminen ja samalla ilmastokuorman lieventäminen. Johonkin ohjelman julkaisu taas juuttui junnaamaan. Ei tarvitse olla kovinkaan päättelykykyinen oivaltaakseen kyse olevan jänistämisestä. Poliittisen suosion menettämisen ohella pelätään lihayritysten ja tuottajien varpaille astumista sekä jälkiseurauksia. Huomautan tässä kohtaa yhdestä pimentoon jääneestä faktatiedosta, että esimerkiksi suurten ikäluokkien nuoruudessa lihaa oli tarjolla oleellisesti tämänhetkistä niukemmin. Silloin elettiin ymmärrykseni mukaan paljon hehkutettua vanhaa hyvää aikaa.
Lihansyönti on aiheena tabu, mistä ei maalla saa puhua negatiiviseen sävyyn ja huom.! vielä vähemmän miesten keskuudessa. Teoriassa eri mieltä voi olla, mutta käytännössä totuttuun tapaan kuuluu kiltisti sopeutua. Mikä mies sellainen yleensä on, joka ei ahmi vähintään painonsa verran punaista lihaa sisuksiinsa vuodessa? "Liekö riisitautinen." Teurastamon, korjaan Ruokaviraston suosituksen mukaan lihaa saisi syödä viikon aikana korkeintaan puoli kiloa. Se on tietenkin ohjeellinen, mutta antaa aihetta peiliin katsomiseen suurelta osin. Pulla ei ole välttämättä optimaalisin korvike.
Aika moni tuottaja on laittanut tuotantoeläimensä lahtiin näillä näkymin lopullisesti kannattavuuden pudottua alas. Kokemuksesta kerron fossiilisten polttoaineiden kulutuksen olleen ja olevan edelleen raskas menoerä eläinsektorilla tuotantoketjun eri vaiheissa. Eräitä litroja lätränneenä totean esimerkiksi "lieterallin" olevan raastava ongelma runsaan vesipitoisuutensa takia. Siitä kertyvät ravinteet ovat pellolle plussaa. Mutta levitykseen liittyy myös merkittävässä määrin ympäristön tilaa heikentäviä tekijöitä, kuten suurehko polttoainemenekki kuljetuksineen, koneiden painosta johtuvat maan tiivistymishaitat ja tästä seuraava ravinteiden huuhtoutumisriskin kasvaminen. Hankaluuksia kotieläintiloilla lisää niin ikään ajoittain tapahtuva valkuais- ja viljaraaka-aineiden hintojen jyrkempi pomppaus johtaen nopeasti äänekkääseen paniikkireaktioon. Purnaus pitkistä sopimuksista kaupan kanssa alkaa. Viimeksi loppukesästä 2021 lähtien näin kävi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Sen sijaan markkinatalouden irvikuva paljastuu raaka-aineiden hintojen kääntyessä laskuun, jolloin alkutuotannon myyntisopimusten keston täytyy ollakin mahdollisimman kauaskantoisia. Menneellä viikolla tuloksestaan ilmoittaneen heikossa hapessa makaavan lihafirman HK:n mielestä tällainen jäädytys tuo kuulemma ennustettavuutta. Tilanteen mukaan valikoiva sopimusmalli kuulostaa kaksinaamaiselta ajattelulta.
Kun omalla tilalla tarve on poistunut eläimistä luopuneista hyvin moni ei pelkästään ajattele vaan kasvattaa hajautetummilla valinnoillaan jotain bulkkirehuviljaa erikoisempaa. Erilaisuutta paheksuvia on kuitenkin ikuisesti, jotka turhien arvostelevien puheiden hiljentämiseksi pitäytyvät varmuuden vuoksi massaan sulautuvissa toimintatavoissa taikka muuten peesailevat toisia. Seuraavassa tuhahduksessa saatetaan tosin muistuttaa maatalouteen periytyneestä geenistä: Ei tästä taaskaan mitään jää. Koska syrjäisen Suomen markkinat ovat pienet ne pullistuvat heti normaalioloissa ylijäämistä. Toisaalta vuosien väliset sukulaisuussuhteet ovat kaukaisia ja niitäkin vähiä värittää yleistyneet, radikaalit sääilmiöt. Silti niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, mutta viljelijän näkökulmasta kotimaan markkinat toimivat parhaiten vajeen vallitessa.
Että semmoista peliä. No, muuttuvassa maailmassa ainakin henkilökohtaiset odotukseni elintarviketeollisuuden osaamisen nostoon kasvisruokien jalostuksessa, valmistuksessa ja menekissä kotimaan kuluttajien pöytiin sekä vientiin maan rajojen ulkopuolelle ovat rutkasti ylöspäin. Kevennetyn linjan vahvistumisesta tuskin on haittaa. Tätä tukee myöskin muun muassa Fazerin, Raision ja noin 30:n muun ruokayrityksen verkoston päämäärä, joka herättelee valtionkin myötävaikuttamista kasvispohjaisille ruokaketjuille jatkossa. Kehityksesta huolimatta Suomi on näissä asioissa vielä jotain muuta kuin edelläkävijä, joten on jo korkea aika katsoa avarammin eteenpäin ja kohottaa profiilia.
13.2.2023 Matti
Uusi toivekummajainen energiasää
Säästä ja ulko-olosuhteista riittää valittajia. Ja kenelle ne eivät kelpaa muistavat aiheesta varmasti tiedottaa, lisäksi mieluummin suureen ääneen. Menneen viikon alkupuolella lähiseudulla viimeksi kuulostelin moista. Kuten joskus aiemmin vitsinä kirjoitin tämän maan ihmisten sietokyvylle sopii parhaiten "sisällissota". No, elo-syyskuun vaihteessa povattiin jo hyvissä ajoin tulevan talven säätä. Jostain syystä se oli taas lupailua leutoon suuntaan. Pitkät ennusteet ovat vuosi toisensa jälkeen sellaisia, että etelään ei voi tai saa pakkasta eikä varsinkaan lunta tulla, vaikka ääripäät ovat arkipäivää. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kymmenen sentin lumikertymästä voidaan käyttää nykyään huikeaa nimitystä kinos. Henkilökohtainen mieltymys vaikuttaa säätiedotuksissa taustalla. Seistään sääkartan edessä kesävaatteissa korkeita lämpötiloja unelmoiden ja torutaan muita vaihtoehtoja. Nyt kun energiapula pääsi yllättämään toivotaan apuja ylhäältä. Äkkiä asiat heittävät kuperkeikkaa. Jos vähän aika takaperin olisi vakavalla naamalla maininnut energiasään tärkeydestä hoitopaikkaa olisi kehotettu hakemaan. Vuosi sitten näihin aikoihin vallitsi heikohko energiasää parinkymmenen asteen pakkasten napsahdettua päälle lumettomaan maahan jäädyttäen maaperän kuin seinään. Lauhduttava rakenteita viilentävä tuulikin tyyntyi. Siitäkin katastrofista selvittiin. Lunta luvataan nyt ennen joulua lisää. Metsänpohjat eivät tällä vauhdilla jäädy uuden eristeen sataessa niskaan. Koska metsäyhtiöt aloittavat anelun paremmista korjuukeleistä, kun talvileimikoille ei ole menemistä? Loppuuko tulitikut?
8.12.2022 Matti
Sopivasti peukaloimalla tie tähtiin auki, ja maksutta
Vaalituloksen peukalointi ennalta ja demokratian tukahduttaminen on joillekin itsetarkoitus. Osa mediasta pysyy monipuolisella kerronnallaan ihailtavasti riittävän etäällä politiikasta ja neutraalilla linjalla, mutta sen sijaan joillain alalla toimijoilla näyttää olevan varaa ohjata äänestyskäyttäytymistä mieleisekseen sisällöllään. Esimerkiksi samat naamat saavat lausunto- ja poseeraustilaa paikoitellen tolkuttoman toistuvasti ilmaiseksi keinolla tai kolmannella. Ällöttävää vedätystä, yäk! Ilmeisesti ei ole mitään muutakaan ideoitua sanottavaa vai eikö sovi ajatusmalliin. Ja tyystin eri asia edistääkö puuhastelu toiminnan edellytyksiä, vaikka levikkiä. Olisi mielenkiintoista lukea jonkin ulkopuolisen riippumattoman tahon tekemää tilastoa, jossa tutkittaisiin tiedotusvälineiden mittasuhteista välittämättä paikallisista valtakunnallisiin, millaista ja kuinka paljon mitäkin aihetta missäkin tuodaan esiin. Uskallan väittää, että suhteettomassa määrin politiikkaan painottuvat mediat erottuisivat kyseenalaisesti edukseen. Jopa nivoutuminen tietyn puolueeen äänitorveksi mitä suuremmassa määrin tulisi sisällöstä julki ja ymmärtämättömienkin tietoon.
30.1.2023 Matti
Uudenvuodenpommituksiin rahat riittivät
Sama syhtäys jatkuu joiltakin osin vuodesta toiseen, vaikka minkämoinen räjähdysaltis ahdinko koskettaisi. Vuodenvaihteen ammuskeluun panostettiin jälleen kosolti. Euroissa mitattuna ennätysmäisistä summistakin jostain luin. Kehotuksista, ohjeista, varoituksista tai aikarajoista huolimatta joka vuosi paukutuksella myös turmellaan, häiritään ja säännöistä livetään. Lieneekö siihen yhtenä syynä suorittamaton tulityökurssi? Huolta huomisesta ei kumminkaan näytä olevan merkkiäkään tiettyinä hetkinä. Arjen koitettua onkin taas kuultu normaalia vaikeroimista tulisen uudenvuoden juhlinnan jälkeen.
Pommimyynnistä kertyneillä varoilla tuetaan muun muassa urheilua. Urheiluseurat riehaantuvat tulitteita, joissa ilo -etuliitettäkin yleisesti käytetään myymään joulun välipäivinä roppakaupalla. Urheilun pönkittäminen ja etenkin fyysiseen liikuntaan yllyttäminen on tärkeätä. Mutta eikö tosiaan seuratasolla yhtään enempää raksuta, että ikuinen pidättäytyminen vanhassa ei välttämättä ole vara parempi. Jos maksavan ostajan on pakko saada jokin konkreettinen tavara vastineeksi tukiessaan urheilua, niin kestohyödyllisempääkin myytävää varmaan on. Toisaalta sekin voisi herättää ärtymystä, mikäli joulun ja uudenvuoden välissä alettaisiin tarjota tehostetusti kirveitä, sahoja ja veitsiä.
25.1.2023 Matti
"Tyhmyydestä hyötyä"
Lentävä lause maalla oli ainakin joskus: Tyhmin jäi pitämään taloa. Sillä tuskin on tieteellistä tai tutkittua pohjaa, vain jostain alkunsa saanut hokema. Kuitenkin hallituksen myöntämää apulantapakettia tarkasteltaessa markkinoiden seuraamisesta mieluummin rangaistaan ja osaamattomuutta paapotaan. Pääsääntöisesti lannoitteiden hinta kohoaa kevättä kohti. Osin hinnoittelun taustalla vaikuttaa toimitusaikojen tasaaminen. Ajan hermolla hyörivä ostaja tienaa useimmiten hankkimalla lannoitteet hyvissä ajoin ennen tulevaa kasvukautta. Hintaerot voivat olla tismalleen samansisältöisissä tuotteissa merkittäviä. Nyt mikäli esitetty luonnos menee sellaisenaan läpi, korvataan 600 euron alv 0% tonnihinnan ylimenevältä osalta 45 prosenttia 900 euron tonnihintaan asti. Joten kalliimmalla lannoitteensa hankkinut hyötyy suhteellisesti enemmän valtion kassaa hyväksi käyttäen. Monenlaista järkeä on, tämä yhdenlainen. Kumma kun kuluttajilta ei suoraan kysytty haluavatko he osallistua maajussien lannoitekustunnusten rahoitukseen, ja keiden.
18.1.2023 Matti
Metsähommat hyrskyn myrskyn
Metsäkeskustelu nostaa hikeä pintaan. Selkäkin voi tulla kipeäksi. Ennen joulua oli kova vääntö luonnonsuojelulain parista pykälästä, jossa hallituksen rivit repesivät aiemmin sovitusta asiasta. Sellaista se on politiikka. Matto voidaan vetää alta koska vaan. Ja kun kyse oli luonnonsuojelusta herättää se jo itsessään vastustusta joissakin piireissä. Jos siinä ei nähdä punaista, niin sitten vihreätä, jota säilyttääkseen uskottavuutensa kuuluu keskusteluissa yleisesti halveksua. Tässä tuhansien järvien maassa asuvien kansalaisten luontosuhdekin on vähintään kahtia jakautunut ja osalla vääristynyt. Miten mistään voidaan järkevästi edes puhua, jos asennoidutaan kaikkeen poliittisesta näkökulmasta päätään aukoen. Joka tapauksessa kaavaillut uudistukset torpattiin eduskunnassa, vaikka nappia painettiin unenpöpperössä miten sattuu. Himohakkaajat repesivät liitoksistaan. Jippii, jopas jotakin, nyt saa silittää metsää rajattomasti. Kunnes ajauduttiin puun ja kuoren väliin luonnonvarakeskuksen maankäytöllisten uutisten kerrottua metsiä hakattavan kasvua enemmän. Oliko tämä kaksinenkaan yllätys? Sen lisäksi että metsiä uudistetaan, pinta-alaa poistuu muuhun käyttöön koko ajan: kuten rata- ja tiehankkeiden alle, kasvukeskusten asutusalueiksi, liikeyritysten tai teollisuuden tonteiksi sekä myös pelloksi. On myös huomattava, että jonkinmoinen ala metsistä on suojeltava. Sitä paitsi kiinnostus esimerkiksi kansallispuistoissa vierailuun on nosteessa.
No, kun puulla päähän lyöty kokonaiskuva hiilinielujen pettämisestä iski tajuntaan pahat linnut alkoivat laulaa. Suhtauduttiin epäluulolla laskelmien oikeellisuuteen ja riippumattomuuteen. Ei kelpaa ja motkottaa voi varmuuden vuoksikin aineiston tulosten ollessa epämiellyttäviä. Laskelmissa on varmaan aina jotakin tulkinnanvaraa. Mutta, millainen metsien kasvutulos ja hiilinielulaskelma saataisiin aikaan metsäteollisuuden tai MTK:n lanseeraamana, kysyn vaan? Ja julkaistaisiinko tuloksia ollenkaan, jolleivat ne näyttäisi talouden kannalta jollain aikavälillä myönteisiltä. Rohkenen epäillä. Lähtökohtaisesti on jo jääviysongelma. Eikä siinä vielä kaikki. Kerrottiin metsäharvennusten kestävän katseen vain pimeällä. Ne ovat suurelta osin luokattoman väljiä sekä tuulivahinkoarkoja, etenkin ensiharvennukset ja jatkuneet vuosia. Halpaa ohutta puuta poistetaan sieltä liikaa metsän ja metsänomistajan kustannuksella. Suuruus ja tehokkuus ratkaisevat. Ei saa puuttua, niinhän annetaan ymmärtää. Täällä osataan ja ulkopuolisten on syytä pitää mölynsä mahassa. Omakohtaisten kokemusten perusteella olen eri mieltä. Esimerkiksi istuttamalla yksipuolisesti metsää kuuselle on tehty virheitä, vaikka ennen tällä karukkoisella kasvupaikalla olisi kasvanut mäntyjä. Metsäasiantuntijoiden kehotuksesta sitä on laitettu täytäntöön: "- Istuta kuule poika siihen vaan kuusia, kyllä minä tiedän." Sittemmin ääni kellossa on vaihtunut luontokadon, kuumuusjaksojen, tuholaisvaurioiden, tauti- ja myrkyvahinkojen pahennuttua. Sekapuustoisempi metsä onkin parempi. Metsänomistajan sanomisiakin kuunnellaan tätä nykyä herkemmällä korvalla.
Nykyään myöskään asiakkaiden ja sijoittajien roolia ei voi aliarvioida. He ovat aiempaa tietoisempia, vaativampia ja levittäytyneet maailmanlaajuisesti eikä pelkästään Suomen rajojen sisälle. Heidän painostuksestaan on tehtävä vastuullisempia toimia, muuten jäädään nuolemaan näppejään. Globaalisti ei paljon paina jonkun pienen "pilipalikerhon" samaistuvat lausunnot kotimaisessa kantakokoontumispaikassa.
11.1.2023 Matti
Maataloustukiuudistuksessa kumarrettiin ja pyllistettiin
Jahkailtu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uusi CAP-tukikausi käynnistyy tänä vuonna. Merkittävimpiin muutoksiin lukeutuu perustukioikeuksien lakkauttaminen sekä viherryttämistuen päättyminen. Ne korvautuvat perustulo- ja uudelleenjakotulotuen yhdistelmällä. Hehtaarikohtainen euromäärä kuitenkin putoaa aiemmasta tasosta nuorisoviljelijöitä lukuun ottamatta. Heikennyksen syy on mukaan raavittu lisäpinta-ala. Neuvottelujen ytimeen pukattu puuston poistava ponnistussavotta palstoilta toteutti käytännössä kumarruksen raivioille ja vastineeksi pyllistyksen tämänhetkisille tukien piirissä oleville pelloille. Tällaista menettelyä voidaan nimittää hienostuneemmin kehitykseksi. Eläinten tuottama haitta luonnolle on näemmä kaikessa hiljaisuudessa perustellusti ja oleellisesti pienentynyt. Sen seurauksena kotieläintiloille maksettavasta luonnonhaittakorvauksen korotuksesta luovutaan. Ympäristökorvauksen syrjäyttää ekojärjestelmä valinnaisine toimenpiteineen ja erisuuruisine tukitasoineen. Penseimmät purkavat pettymystään. Heille soveltuisi ehkä paremmin simppelimpi, henkilökohtainen egojärjestelmä. Tukien valvonnassa siirrytään pääosin monitorointiin. Satelliittien avulla vahdataan peltolohkoja, arvuutellaan kasvilajeja ja tehtyjä tai tekemättömiä puuhia, silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Tällä ehkäistään myös käsikärhämään ajautumista eriävien näkemysten vallitessa. Kahviakin säästyy, puhumattakaan kastettavista sorteista. Vastedes mobiilisovelluksen ladannut viljelijä lähettää silmätikuksi sotkeuduttuaan kasapäin paikannettuja kuvia viljelyksiltään tukkiakseen niillä parhaansa mukaan ELY-keskuksen digikanavat. Maksuaikataulu viivästyy huomattavasti tukihaun pidemmmälle syksyyn venytetyistä muutosmahdollisuuksista johtuen. Tämä on jo aiheuttanut närää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
3.1.2023 Matti
Sähkönhintalotto ajaa pulaan
Sähkö on kuuma peruna paraikaa. Surkuhupaisan luotettavien ydinvoimaloiden verkkaisia korjaustoimia Suomessa ja Ruotsissa selitellään. Syyskuukausien sähkönkulutuksessa säästämisessä hihkuminen kertoo hyvin vähän. Vasta joulukuun alusta alkaneen seuraavan neljän kuukauden ajanjaksolla seulotaan jyvät akanoista. Toivotaan, toivotaan -optimismi saattaa kostautua karvaasti. Tasan ei käy onnen lahjat sanotaan, mutta eriarvoiseen asemaan joutuminen sähkön hinnoittelun vuoksi on ylittänyt kaiken kohtuuden. Jakautuminen parempi- ja huonompiosaisiin nostaa taas päätään. On oikeasti kuluttajia, jotka ovat vaarassa joutua hintakurimuksessa tyhjän päälle ilman omaa syytä. Pelkästään Venäjän toikkaroimiseksi hintapiikkiä ei voi laittaa. Sitä paitsi uutisoinnin mukaan Putinhan on epäonnistunut. Tällä viikolla syypäitä ovat olleet muun muassa Saksa ja Ranska. Väitän, että jos jonkin muun jokapäiväisessä elämässä lähes välttämättömän hyödykkeen kuin sähkön hinta olisi melkein laakista moninkertaistettu, radikaalimpia korjauksia nopeammalla aikataululla olisimme jo nähneet. Halvan ja varmatoimisen sähkön varaan laskelmoitu yhteiskunta yllätettiin housut kintuissa. Ei uskottu ydinvomaloiden ohella jonkin muunkin voivan menevän vikaan. Kaikkien häiriöalttiimpien toimintojen siirtäminen pörssin pauloihin on persoa rahanahneutta parhaimmillaan. Tietenkin yritysten on oltava sauhunsa vetäviä ja jakaa osinkoja, mutta toisinaan tuntuu, ettei rajaa ahneuden ja kohtuuden välillä ole ollenkaan. Suurimmaksi osaksi sähkön ostaminen ja myyminen on pörssipeliä. Kun hinta määräytyy kalleimman mukaan, on mojovaa myyskennellä sinne kuulopuheissa mahdollisimman hintavasti tuotettua sähköä. Heikomman jaman häämöttäessä voi myös pantata tarjontaa. Lisäksi huoltoseisokit kannattaa ajoittaa jatkossakin talveen hintatason säilymiseksi. Kuka niihin jaksaisi kesällä paneutuakaan, kun tulee hiki ja on yhtä sun toista akuutimpaakin hommaa. Ainoa oikosulun uhka sähköyhtiöiden rahanhimolle on tulossa oleva ylisuurista voitoista perittävä windfall-vero. Jotkut pienemmät yhtiöt keräävät irtopisteitä tarjoamalla sähköä edullisemmin omille asiakkaille. Kokonaisuus perustuu kuitenkin nyt ennemminkin tuuriin. Hallitus väsäsi valtion pussista maksettavan pelastuspaketin, jonka oppositio tavoilleen uskollisena ainakin osittain kyseenalaisti. Politiikassa koetellaan koko ajan voimasuhteita. Toisaalta oikeiston intresseihin kuuluu yleensä bisnes, joten ristiriitaisilta käsityksiltä ei voi välttyä. Väliaikainen alv-alennus sähkön myynnin osalta oli näistä hallituksen yksityishenkilöille annettavista almuista selkein. Muut toimet ovat byrokratian ihastuttavassa maassa tyypillisiä. Onko koskaan ajateltu edes yrittää toteutettavan jokin asia karsimalla niin sanottujen paperinpyörittäjien roolia? Vähiin on toistaiseksi jäänyt. Avun oikea kohdentuminenkin jää jälkiviisauden varaan.
Sähkönkäyttäjissä on voittajiakin. Tälläkin hetkellä on rastin oikea-aikaisesti ruutuun laittaneita arpaonnisia, joilla on vanha, huokea määräaikainen sähkösopimus voimassa. He vaurastuvat vielä lisää tilapäisestä arvonlisäverokannan laskemisesta. Toisaalta tämän kuvion voi nähdä niinkin perinteisesti, että raha tulee rahan tykö. Näillä näkymin halvemmalla selviävät pelastavat myös talouskasvun inflaation jyllätessä voimakkaasti. Tuon suuntaisen lausunnon eräs isohkon pankkikonsernin tirehtööri antoi Kauppalehdessä. Eri asia oliko se tarkoituksenmukainen toteamus vai möläytys. Saatan ymmärtää väärin, mutta edellä mainittujen sähkönmyyjille heikkotuottoisten vanhojen sopimusten kompensoijina toimivat nyt kalliimpien hintojen kourissa kärsivät taloudet. Tiedä sitten onko sekään ääritilanteessa tasapuolista.
14.12.2022 Matti
Kauden avauksessa Rukalla säästeltiin
Kansainvälistä talvihiihtokautta aloiteltiin Kuusamossa. Mäkihypystä tulee kuulemma tulevaisuudessa kesäisempi muoto urheilla luonnonlumen puutteen vuoksi. Laji ei ole vielä levittäytynyt Afrikkaan, joten ehkä maailmancupia hypätään jossain vaiheessa sielläkin. Suomalaishiihtäjät säästelivät itseään jo sunnuntaina johonkin jättäytymällä suosiolla useamman hiihtäjän toimesta pois starttiviivalta. Hyväksyykö sponsorit kilpailemattomuuden selittelyllä tai muuten vaan? Outoa, jos näin on. Päätöspäivänä nähtiin erikoisempi tapa, kun yhdistetyssä kisattiin hiihto-osuus ensin ja sopuisasti perätoukuria edeten. Miksei mäkiosuuskin voitaisi lasketella kiivastahtisemmin jatkuvana liukuvana jonona? Näin ollen ikuiset valitukset surkeista tuuliraoista jäisivät vähemmälle.
30.11.2022 Matti
Kaukana ovat joskus olympiatasolla saavutetut juoksijasuuruuksiemme vireet. Yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja on järjestetty 1983 alkaen. Helsinki uranuurtajana. Suomi on saanut kisahistorian aikana vain kaksi juoksumitalia, koko kirjon ollessa 22 mitalia. Molemmat osuivat heti Helsinkiin. Arto Bryggarelle 110 m:n aidoissa ja Martti Vainiolle 5000 metrillä. Mukavuudenhalustako vai jääkiekostako menestymättömyys johtuu? Juoksija ainakin joutuu sopeutumaan luonnonvalossa oloon. Joka tapauksessa kuivia vuosia ulkoradoilla on eletty pitkään. Pieniä pilkahduksia ehkä näkyy, mutta toistaiseksi marginaalisen vähäisiä. Ihon väri ei voi olla yksin pärjäämisen peruste, vaikka tummaihoiset pääpiirteittäin hallitsevat onnistumistilastoja. Motivoituneempia saattavat olla, kun tulevat tyypillisesti vaatimattomimmista lähtökohdista. Kilpailu on kovaa ja doping tietysti tekijä muiden joukossa, tuskin ainoa. Suoritusta parantavien menetelmien kanssa liikutaan sääntöjen rajamailla. Pelkällä kauravellillä ei taida kasvaa lyhyen pyrähdyksen juoksijoilla näkyviä möykkyjä. Ja piikkarithan ovat jatkuvasti tarkkailuluokalla. Sen sijaan ilman kenkiä juoksemisesta vaietaan. Hevosilla se voi nopeuttaa etenemistä. Kadehtikaamme lopuksi norjalaisia. Nytkin heillä on terävämmältä huipulta Warholm 400 metrin aidoissa ja Ingebritsenin veljessarja muun muassa. Jakob voitti puolen peninkulman matkan äskeittäin päättyneissä Eugenen kisoissa. Vikkelä kaveri. Vältteli pikkupoikana jo Cooperin testiä, ja syystä. Hölkkäsi kouluiässä kahdeksannella luokalla 3000 metrillä tyydyttävän ajan 8.36.
Mainostetaan onnellisimmaksi kansaksi, kuitenkin päin pläsiä ja selän käännettyä tapahtuu tuon tuostakin halveksuttavia. Ala-arvoista, äärimmillään moukkamaista käytöstä esiintyy rangaistavaksi asti. Kuuliaista, että siihen on alettua puuttua hanakammin kovemmalla kädellä. Yleensä irstas siveetön huutelu, kopelointi, salakuvaaminen, hyväksikäyttö sekä rasismi nousevat eetteriin, mutta myös ennen kulisseihin hukkuneiden: kiusaamisen, huonon johtamisen, syrjinnän, ulos savustamisen, hyvä veli -verkoston, yksityisyyden suojan tai piilossa pahaa kuiskuttelun – tekemisen ongelmista tiedotetaan. Koko kuvassa miehet vievät todennäköisesti likaisen voiton. Tahrattoman puhtaan viattomia naisetkaan eivät ole. Aamulehdestä olen erityisellä mielenkiinnolla lukenut muun muassa LähiTapiola Pirkanmaan ympärille kietoutunutta vuosia jatkunutta vyyhtiä. Totuus kirpaisee. Toimitusjohtaja otti hatkat ennenaikaisesti. Levottomuudet ovat iskeneet hallituspaikkoihinkin. Hävyttömyyksien lisäksi tuntuu härskiltä, kuinka metsästysharrastus tai helikopterimatkat ovat rasittaneet vakuutusyhtiön mekanismeja.
Vaalit tulossa. Vastuuton kannatusta hyödyttävä mitä tahansa -lupailu täydessä vauhdissa, mistä tuuli kulloinkin käy. Oppositio on erityisen hermostunut Fortumin omistamasta Uniperista, koska jäljet johtavat edellisen hallituksen suhmurointiin. Äänestäjien sumuttamista kaataa kaikki tekemiset tai tekemättä jättämiset istuvan hallituksen niskaan ja peitellä visusti aiemmin puuhasteltuja kuvioita. Hektisen toiveikkuuden vastapainoksi olisi viisasta julkisuudessakin kaivaa lyhytmuistisen kansan tietoon lähihistorian hallitusten ohjaavia päätöksiä. Media niistä ihmeen hiljaa. Monesti kapitalisteilla on ollut sormensa pelissä. Valtion velkaantuminen ei todellakaan ole vain tämän hallituksen aikaansaannos, vaan tilastollisesti ja todistetusti 90-luvun laman alusta käynnistynyt "saavutetun edun kierre", johon kajoamalla polttaa näppinsä. Sote on hidas uudistus vailla vertaa, jossa hyvinvointi ja pahoinvointi mittelevät. Ydinvoimalalupia myönnettiin pitkin prosessein. Toinen lysähti pakotehärdelliin ja Olkiluoto 3:n toimitusaika on käsittämätön taidonnäyte. Biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta nostettiin. Nyt oppositiosta kuuluu narisevia sivuääniä senkin kokonaan torppaamiseksi. Valtio-omisteisissa yhtiöissä toistuu samaan miinaan ajaminen. Uniper-kaasutuksen lisäksi Fortumin sähköverkot yksityistettiin myymällä ne Carunalle. Siirtohinnoittelu on aiheuttanut polemiikkia. StoraEnso eksyi metsävaellusretkelle Amerikan mantereelle huonoon aikaan. Kemiran lannoitetuotannosta luovuttiin norjalaisen Yaran iloksi. Kannattavuus parani välittömästi. Sonera -emämokat osuivat nappiin. Kalliiksi palkkioksi Saksasta saapui yhdeksi kesäksi hyvät kolmannen sukupolven UMTS-ilmat. Ja niin edelleen...
Suomi on harvaan asuttu maa. Tästäkin huolimatta ahtaus ja ahneus kohtaavat yllättävänkin usein. Esimerkiksi jätehuollon kierrätysvaatimukset kiristyvät jatkuvasti eikä joidenkin vanhempien taloyhtiöiden pihaan enää millään meinaa mahtua edes siron mallisia keruuastioita. Pönttö homma. Väljästi asumista ihannoidaan. Haaveilun vastaisesti kompaktit jopa yhdeksän neliön kokoiset kustannustehokkaat oman kodin talot yleistyvät. Ylimääräisten tavaroiden hamstrausharrastus tuskin soveltuu näihin asuntoihin laajemmin huonekorkeuden ollessa tavanomainen. Parkkiruutujen mitat kulkevat jälkijunassa ollen leveys- tai pituussuunnissa vähemmän avaria etenkin suuremmille autoille, ja varsinkin saranaovet selkosen selälleen tempaistuina. Tiheämpi tuppaus maksimoi maksullisen pysäköinnin tuloja, lisää suukopua sekä muistuttaa vakuutusyhtiöiden tarpeellisuudesta. Maaseudulla ja maatiloilla tontit ovat ilmavampia. Mutta hilpeyttä herättää, että toisinaan toimintaedellytyksiä haitatenkin lähes joka ikinen kelvollinen metri on EU-pinta-alatukien piiriin ilmoitettu. Jo kymmenen aarin eli tuhannen neliön kasvu kartuttaa yhden sukupolven aikana rikkauksia sievoisen summan verran. Nykyisillä tasoilla 40 vuodessa rapiat pari tonnia miinus verot, joten aari on miljoonan alku. Kaikkea ei voi saada ja sormi menee suuhun, jos pitäisi rakentaa uusi rakennus ja pystyttää se tuetun pellon osalle. Tällöin maksettuja rahoja karhutaan takautuvasti muutamilta vuosilta takaisin. Ahneus on pienessäkin tilassa ehtymätön luonnonvara.
Teoriassa ulkoilmaurheilua harrastetaan, harjoitellaan ja kilpaillaan säästä välittämättä. Käytännössä olosuhteiden vaihdellessa ja märän hädän yllättäessä ensimmäiseksi äimän käkenä myrtyneinä ovat urheiluselostajat sekä puheensorinaan mukaan pääsevät kommentaattorit. Ei jokainen, mutta äänekkäämpi osa. Toisin kuin viime vuonna Paavo Nurmi Games Turussa onnistuttiin vajaa kuukausi takaperin viemään läpi poutasäässä. Voi jukran pujut sitä digilaitteista ulos mylvineen valituksen määrää kesällä 2021. Kuortaneen yleisurheilukisoissa tänä suvena palattiin harmaaseen arkeen, vaikka miesten keihäskisassa ja naisten kolmiloikassa saavutettiin kohtuullisia tuloksia nihkeällä alustalla. Suunnistuksen Jukolan viestin tv-lähetys päivällä lauantaina 18.6. starttasi selostuksen osalta niin ikään säätä parkuen. Trooppisen läkähdyttäviä ilmoja odotetaan mikrofonin ääressä vesi kielellä. Purnaus palkittiin juhannuksesta alkaneella tovin hiostustuokiolla. Sillä mennään, mitä taivaalta kulloinkin annetaan. Sietääkseen heiluvia sääoloja jotain viheliäisen tyyppistä karaistushoitoa olisi toivottavaa järjestää urheiluohjelmia juontaville. Nurina latistaa seuraamista. Sekin kummastuttaa miksei NHL-otteluiden tapaan aikaavievää Jukolan viestiä näytetty Ylellä tv:stä kokonaisuudessaan uusintana. Jäi katveita yöosuuksille.
Korkojen nousulla säikytellään velallisia ja 12 kk:n euribor pyörii jo "vaarallisen ylhäällä" prosentin kieppeillä. Nykyinen taso on lähinnä vitsi, hah hah. Perustelen kokemuksilla. Maatilakaupan yhteydessä vuonna 1990 peruskorkoon sidottua lainaa joutui ottamaan. Halvemman valtion tukeman lainan koroksi muodostui 6%, ja koska niin sanottua kovaakin rahaa täytyi vipata, sen korko oli 12%. Korvaavat vaihtoehdot olivat vähissä, mikäli yrittämään halusi ryhtyä. Paitsi ehkä valuuttalaina, joka olisi kostautunut myöhemmin Ahon hallituksen devalvoitua ja päästettyä markan kellumaan. Toisaalta tohelompikin kroisos nautti tilillä maanneen rahan korkeasta tuotosta, mikä pullistuessaan mahtui nippa nappa pankkiin sisälle. Nyky-yhteiskuntaan pesiytyneestä nollakorkokaudesta ei 90-luvulla ymmärretty saatikka haaveiltu. Vapaasta tahdosta ajautui silloin ilolla vastaan otettuun liriin. Näin jälkikäteen paljastettuna sikatalous oli syklisyydestään huolimatta meillä pelastus panostuksineen huolellisesti hoidettuna ja puolensa markkinoilla pitäen tilanpidon alusta pitkälle eteenpäin. Varjopuoleksi kaatuivat 24/7 työnarkomaanin ja henkisen paineen roolit, sekä lomista ja huvittelusta pidättäytyminen. Jonkun koneen voi hylätä päivän päätteeksi jonnekin ovet paukkuen, mutta ammattiinsa vakavasti suhtautuva ei voi eläviä eläimiä unohtaa millään kellonlyömällä. Ja painotan, ettei mikään työtä helpottava automaatio kokonaan korvaa vastuuntuntoista kaksikätistä hoitajaa eläinten kohdalla. "Kun syntyi ilman hopeatarjotinta ja puuhun matalaan on tarvinnut kiivetä tyvestä, jaksaa." Aikansa kutakin, tehdashullutteluun siirtyminen ei kiinnostanut ja possujen kasvatus jäi jokunen vuosi sitten. Ihmisten harmiksi tila vielä isäntäkin toimivat.
Autoilu toisten tiluksilla ei kuulu jokamiehen velvollisuuksiin
Menneinä pidättyväisen valtion aikoina ennen EU:n jäsenyyttä "tiedot" voi-, liha-, muna- sekä viljavuorista vuotivat julki viimeistään kevättalvella. Elintarvikemarkkinoiden ollessa eristäytyneet, ylituotanto-ongelmat olivat ainaisena rasitteena. Yltäkylläisyyden tuppaamiseksi ulkomaille kerättiin tuotantosuunnittain muun muassa vientirahaa, jopa lisätyillä markkinointimaksuilla. Ne eivät välttämättä kohdistuneet tasapuolisesti. Veloituksilla ei myöskään ollut mitään yhteyttä mainonnan kanssa. Loput kulut kompensoitiin valtion kirstuun kiskotuista varoista. Maatalouspolitiikka on iankaiken ollut kiistakapula aluekoukeroita myöten ja eripuralla säestettyjä päätöksiä juntattiin pöytään aiemminkin. Ainoastaan julkinen vatvonta pysyi silloin piilotellumpana.
1.6.2022 Matti
25.5.2022 Matti
15.6.2022 Matti
Kun tällä hetkellä rajat ovat avatummat tavaran kulku sinne – tänne on oleellisesti helpompaa. Toisaalta esteettömämpi retuutus joskus haittaakin toimintaa. Nähtäväksi jää mihin suuntaan maataloustuotteiden hintataso jatkossa kehittyy, mutta vellontaa, selityksiä ja spekulaatioita taatusti piisaa.
8.6.2022 Matti
Moottoriavusteisella kulkupelillä posottaminen on hurmiollista tai turmiollista, miten sen nyt ottaa. Se ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta silti niitä toistuvasti mainitulla tavalla rikotaan. On pöyhkeilevää ajaa luvatta toisen omistaman pellon lävitse katsomaan esimerkiksi metsänsä parturointia. Tapahtuen (viimeksi äskeittäin) tietenkin salamyhkäisesti aikana, jolloin maanomistajaa ei näy mailla eikä halmeilla. Vain jäljet jäävät jäljelle. Autolla on päästävä perille asti, koska lyhyenkin matkan askellus koettelee ties minkä kroonisen laiskuuden takia. Sen sijaan polttoaineen hinnan ja hallituksen kritisoimiseen voimavaroja sekä korvennettavia kaloreita riittää tolkuttoman pitkiä rupeamia. Luvaton ajelu vieraan tiluksilla osoittaa lapsellisen kakaramaista huonoa käytöstä. Tämä on ilmeisesti sitä ajoittain hehkutettua maalaisjärkeä parhaimmillaan. Maita ja mantuja on jatkuvasti jossain päin tarjolla. Mikäli kiinteää varallisuutta ei tarpeeksi ole, niin kannattaa hankkia keittiönikkunaa kauempaakin. Maapohjan siirryttyä haltuun saa ihan laillisesti survoa yltä päältä kurassa ikiomalla plantaasilla kaasua pumpaten, bensankatku sieraimissa sydämensä pohjasta.
Kuluttajien toiveuni toteutui kesäkuun alkajaisiksi. Enteet ruuanhinnan kääntymisestä laskuun kesken kukoistavan nousun saivat uutta pontta. Viljaraaka-aineista maksettava kalleus suli moneen otteeseen useita prosentteja tonnilta. Etelä-Suomessa tukikohtaansa pitävät kylmäveriset omakseenottajat näyttivät tietä haluamalleen vapaalle pudotukselle. Yrityksien tulokset painuvat ja tilaisuuden tullen jostain rokotetaan. Myös omistussuhteissa on tapahtunut muutoksia. Viljanhaalijoiden hintanotkahdukset seurasivat taas synkronisesti toisiaan kuin hai laivaa. Kartellista on kuitenkin tyhjänpäiväistä meluta ääneen. Vaikka tulevaan satoon sisältyy tässä vaiheessa vähintään epävarmuuksia, orastavat teoriat viljakeoista käynnistyivät, ja vasta nyt.
Suomi niittasi jatkoajalla jääkiekon emämaa Kanadan. Finaalissa tehtiin ennakkoarvioista poiketen peräti seitsemän maalia. Historiallisen kotivoiton vaikutuksesta pikkuruisen väestön kansallistunne kihahti -95 vuoden kaltaisesti nuppiin päiviksi tai paremminkin öiksi, valitettavasti örveltämisenkin kera. Areenalla turnausta tuijottaneen kansan elimistö kärsi poikkeuksellisesta kuivuudesta kisojen ajan. Nestevajaus sekoitti pasmat. Kiekkomonumentissa kitattiin kurkkua kostuttanutta kaljaa kuutioittain, yli 20 euron litrahinnasta piutpaut välittämättä. Normaalioloissa olisi hypitty seinille ja rynnätty Viroon. No, sellaista se on hetkellinen hurmos. Tuiki tavalliseen perusvaikeroimiseen tiputaan leijunnasta pian.
Uusi navetta kannattaa
EU nielaisi tukehtumatta Suomen maataloudelle osoitetun väliaikaisen kiinteistöverohuojennuksen. Ehdot täyttääkseen kustannuksia on oltava "kylliksi". Karkeasti laskeskellen rakennustontteja huomioimatta kiinteistöveroprosentin ollessa 1, ja kun poistamaton maatalousrakennusten arvo on verotuksessa 3,5 miljoonaa, pääsee nauttimaan maksimikorvauksesta 35000 eurosta. Tietojen keruu lisää välillisesti myös työtehtäviä. Verot kertaalleen maksettuaan palautusta anotaan tyypilliseen virkapaperisotamaiseen tyyliin systeemit joskus luotuna erillisellä hakemuksella. Useampi alalla toimiva jää käytännössä nuolemaan näppejään. Syy on varsin yksinkertainen: Vähäinen uudehko rakennuskanta. Oikeastaan oudon nihkeääkin, EU-aikana villiintynyt toisinpaikoin esiintyvä välttämättömäksi pahaksi luokiteltu asenne kunnostuksiin ja investointeihin. Lamaantuminen johtaa rappiolle. Esimerkiksi vanhat ladot soveltuvat syntymuodossaan pääosin vain höyhensarjan varastoitaville tuotteille sekä pikkuriikkisille peltokaluille. Ikiaikaiset suulit olisi aikapäiviä sitten luultavasti purettu, jos harmaat laudat menisivät kaupaksi sisustukseen kuin kuumille kiville.
Kaksi muodostaa jonon
Pakkopullamyllytys huipentuu, eli minimaalinen kahden maan yhteinen jonotus Pohjois-Atlantin liiton täysosakkaiksi. Vokottelua kitkeröittää Turkin pippurointi. Mikäli olen kärryillä pysynyt, joka ikisen valtion pitäisi kahliutua Natoon sotien loppumiseksi. Nato-maat ovat tähän asti välttyneet fyysisiltä aggressioilta. Toisaalta kerta se on ensimmäinenkin. Harvoin kaikki menee tasan. Saamaton Ruotsi taktikoi peesaillen hivuttauen päätöksellään Suomen ohi takavuosien jääkiekko-otteluiden tapaan viime sekunneilla. Viilaakohan Ruotsi taas hyväuskoista Suomea linssiin? Jotain salamyhkäisyydestä kertoo pääministerikaksikon Magdalena Anderssonin ja Boris Johnsonin rento souturetki median kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Aluevesiloukkauksesta ei suinkaan ollut kyse.
18.5.2022 Matti
Uraanivirtaa hamutaan
Haaskasin tuossa tarkoituksella yhtenä päivänä AdBlueta ajelemalla Lempäälän kautta Tampereelle ja takaisin. Sama ajankäytöllinen aktiviteettieroavaisuus tuntuu jatkuvan vuodenajoista riippumatta. Kun poistuu harvinaislaatuiselta asuinseudulta vilkkaammille alueille ei voi olla huomaamatta vapaaehtoisten ulkoilijoiden runsautta. "Ihan kaameaa katsottavaa", sillä miehiäkin näkyi merkittävässä määrin liikkeellä. Jos koirat tiputetaan laskuista pois, niin juhlavan ankea musta väri oli pukeutumisessa yliedustettuna. Se kuulemma hoikistaa, mutta iloisempia värejäkin on keksitty. Tietenkin mieltymysasia. Kummallinen epätasa-arvo omin neuvoin ulos ehtimisessä varautuneinen tienoiden ja vilinätaajamien välillä kuitenkin on. Pohjavedestäkö periytynyt? Landella ei edes huithapelisti jätettyihin sähköpotkulautoihin järin helposti kompastu tai polkupyöräilijöiden kiilaamaksi joudu.
28.4.2022 Matti
Sähkön tarve kasvaa terawateittain tulevien vuosikymmenten aikana. Uutta ydinvoimalaa mongutaan pelastajaksi kannatusprosentit mielessä kiireen vilkkaa. Rakentelu on pidempi showluontoinen vastoinkäymisten periodi. Olkiluoto 3:n palikoiden kokoaminen otti likimain 17 vuotta johtopäätöksissä olleiden optimististen neljän sijaan. Tuliterän laitoksen sähkön siirtelyä asiakkaille aloitellaan hitaasti myöhästellen voimalan ydintä varjellen. Lisävirtaa jäi toimittamatta tuokion 2009–2021 välillä nöyryyttävän paljon. Onneksi naapurimaiden kansantaloudet ovat korjanneet kömmähdyksistä johtuneen hyödyn. Uraanilla kiihdytetyn sähköntuotanto senkun kehittyy. Pyhäjoelle luotiin puitteet, itse luomuksen kaaduttua kesken kiireiden jo ennen pystytystä. Vastedeskin uurastus palvelee työllisyyttä tuomarointien myötä. Seuraavia kommelluksia mahdollisesti sommiteltavan ydinvoimalan kohdalla odotetaan. Paineita siihen on: Koska sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta.
11.5.2022 Matti
4.5.2022
Kompostoivan kiinteistön kuuluu paljastaa höyryävät puuhansa kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Oikeastaan voisi todeta, että taas. Aiemminkin sekajäteastian tyhjennysvälin pidennystä hakiessaan omakotiasujan on tarvinnut byrokraattisesti kertoa biojätteiden kompostoinnista. No, eipä kaksinen ponnistus täyttää blankettia sähköisessä muodossa uudelleen. Ilmoituksen jälkeen seurataan outoja jalanjälkiä kompostorin ympärillä, josko Brysselin ohjeistama tarkastaja olisi poikennut salaa. Tonkimani tiedon mukaan biojätteen kierrätys laahaa alhaisella tasolla, 42 %:ssa vuonna 2020. Tehostamisessa parantamisen varaa. Laskiämpärin sisällön viskaaminen puskaan on ollut hyvän tovin historiaa peräkylilläkin, eikä kaiken mättäminen sekajätteeseen ole enää perusteltua. Aina ilmaantuu epäilijöitä. Joidenkin mielestä esimerkiksi appelsiininkuoret eivät maadu, ja jopa sytyttämällä biojäte kotikonstein ilmiliekkeihin samalla lämpöenergiaksi taltioiden olen kuullut sitä hävitettävän. Kompostoriksi kelpaa muukin kuin tehdasvalmisteinen teos, mutta jokaisen luulisi ymmärtävän eristämättömän jäätyvän Suomen oloissa talvella. Lisäksi iik-huutojen tukahduttamiseksi jyrsijäturvallinen on mukavampi avattava. Ekomössöily jos mikä on hiukan henkimaailman hommaa. Toisin sanoen vain opettelun kautta selviää, miten prosessi toimii. Taitavampikin kompostipeukalo saattaa pettyä verratessaan tuloksia seulottuun priimamultaan. Nimimerkillä enimmäkseen kompostinhoidon ulkoistanut.
Renkaanvaihtosäädöksiä lievennettiin eikä esimerkiksi kirkkopyhät enää vaikuta talvirenkaiden kiskomiseen auton sivuilta. Kova hoppu suvikummien asentamiseen tuntuu joillakin olevan. Puolitalvesta näyttävät uralliset sliksit alle ja korpeen menoksi. Välinpitämätöntä uhmata liikenneturvallisuutta hätiköidyillä valinnoilla. Joskus lyijypitoisen ja rikinkatkuisen bensan aikoina ajokortin saatuani oli hyvä, jos vapuksi tohti kesärenkaisiin siirtyä. Keväät ovat aikaistuneet ja syksyt pidentyneet parina tuoreimpana vuosikymmenenä. Vaihtelevuus sekä oikukkuus säissä kuitenkin säilyy. Isoilla baanoilla apukeinoin väkisin aikaansaatu kesäisempi tienpinta antaa vääränlaisen kokonaiskuvan olosuhteista. Pienikin ulkoinen häiriötekijä ja mullistavia uusinta muotoilua esittäviä peltimuoviläjiä on kuhinakaistoilla lytättynä. Yksi luonnon peruselementteihin kuuluva aliarvioitu ilmiö lumisade yllättää liikenteen aina uudelleen ja uudelleen, puhumattakaan muista merkillisyyksistä. "Kevennyskään" renkaiden kiinnityksessä formuloiden tapaan ei innosta jatkuvaan kumisirkukseen. Suurimmalla osalla on mitä ilmeisemmin tärkeämpääkin tekemistä kuin päivittäin pohtia keliin sopivimpien pyörien vaihtamista ajoneuvoonsa.
Rengasshow
14.4.2022 Matti
Maakuntarajan takana lännessä järjestettiin menneellä viikolla yli vuorokauden kestänyt katkonainen arkinen tapahtuma. Piipahdin lauantaina etupäässä ulko-osastoja kiertelemässä. "Sisämarkkinoilla" saa riittävästi jonottaa. Työvälineitä oli levitetty pitkin kenttiä. Sen sijaan esittelijöitä näkyi markkinahumussa verraittain vähän. Kumma juttu. Sopeutuminen vaihtelevaan ilmanalaan vaikuttaa vaikealta ja toimiminen sisältä käsin etänä lämmittää. Muuten vallitsi rutiininomainen meininki. Asiakas edelleen maksaa. Ainoastaan hetkellistä energiavajetta paikkaavaa huikopalaa tai nesteytystä tarjottiin luottotietoja kyselemättä harvakseltaan sijoitetuilla syöttö- ja juottopaikoilla.
Ulkosalla viljelyn kasvukauden käynnistyminen lähenee. Kohonneita viljan hintoja hihkuessa tärkeä muistella, että lumi tai jää eivät ole peittäneet sään ääriolosuhteita allensa. Ilmastonmuutos ilmiöineen jatkaa etenemistään. Joka tunti kiihtyvällä tahdilla säät eivät automaattisesti lämpene. Skandinavian hikoiluttamiseen vaikuttaa osaltaan golfvirta, jonka liike on hidastunut pitkät pätkät. Viilenemisen mahdollisuudesta Pohjolan perukoilla vain puhutaan niukanlaisesti. Pienimuotoinen jääkausi näytti niljakkuutensa Etelä-Suomessa tänä talvena.
Upouuden jäähallin sponsori vaihtoon?
Säiden armoilla viljely jatkuu
31.3.2022 Matti
Hallitus päätti avata kylvösiementen varmuusvarastot kevättä varten. Niin sanotusti kasasta syödään. Siinäpä purtavaa, jos siiloihin kertyy jälleen syksyllä kevyempi sato. Lyhytjännitteisesti ennakoidussa rikastumiskliimaksissa unohtuu nopeasti säiden haltijan ylläpitämä on-off-pompottelu ja viljelykierto. Tosin EU:n säännöstely hillitsee monokulttuuria. Poikkeustilanteessakin omalla vastuulla liikojen munien laittaminen samaan koriin. Virheistä seuranneita vastoinkäymisiä on turha toisten harteille sälyttää. Heilahduksia tasoittavat ainaiset valtion kustantamat ylimääräiset elvytyshoidot ovat umpitiellä. Toteutuessaankin todistetusti epäinhimillisesti kohdentuvan avun merkitys kokonaisuuteen on marginaalinen.
Kemiallisten lannoitteiden halvat hetket jäivät toistaiseksi unholaan. Raaka-ainereserveissä yhden kortin varaan laskeminen kostautui. Rapakon takaa ravinteiden uittaminen suuressä määrin tuskin on kovinkaan hyväksyttävää kestävää kehitystä. Aikaisempaa herätystä olisi kaivattu kotimaassakin lähteä puuhailemaan laajemmin korvaavien kierrätyslannoitteiden parissa. Pakkoraossa maksetaan kalliita oppirahoja. Markkinapalstoja katsellessa olen kiinnittänyt huomiota, että typpeä ilmasta sitovien kasvien herneen ja härkäpavun hinnannousu laahaa aika paljon viljoja jäljessä. Nyt onkin sopiva sauma säästää menoissa ja syödä edullisempia "vihreitä" tuotteita. Monelta viljelijältä puuttuu rasti ruudusta pelottavien palkokasvien viljelyn kohdalla. Rohkeimmillaan niitä kasvatetaan puutarhaa kauempana.
16.3.2022 Matti
Suomi saavutti odotettua paremman tuloksen kahdeksalla mitalillaan, joskin suppealla lajikirjolla. Jääkiekkovoitto sekoitti pasmat. Toreilla ta-vat-tiin, ehkä muutakin. Julkisuudessa ei kerrottu nuuhkittiinko alkuviikon aamuina juhlijoiden hengitysilman laatua. Aikaisemmin vahtasin jääkiekkoa paljonkin. Torjuntavoittoisen tyylin muodikkuus ratkaisuotteluissa tylsistää lajia. Pelaajien vaivuttua palloilemaan maalin eteen molarin turvaksi kumilimppuun iskee ahtaan paikan kammo. Seuraus; punalamppu syttyy harvemmin. Maalin ovat kumminkin pelin suola. Talviolympialaisissa muutaman matsin saisi pelata myös ulkojäällä.
Edellisellä hallituskaudella sovittiin muun muassa uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen kasvattamisesta. Lisääntyvät panostukset uuteen tekniikkaan yleensä maksatetaan loppukäyttäjillä. Ajan myötä hinnat tasoittuvat. Ratkaisu tuki myös yritystoimintaa ja sitä kautta työllisyyttä. Vääristä naruista vetäen ne katoavat ulkomaille. Kannattaa muistaa, että perussuomalaisetkin osaltaan hyväksyi hallituksessa ollessaan päätöksen. Mutta politiikassa esiintyvät ovat näyttäneet jälleen tuuliviirikäyttäytymisensä. Perussuomalaisten johdolla tehtiin välikysymys korkeista energian hinnoista, johon autojen menovedetkin lasketaan. Tänään tätä mieltä, hetki sitten oli toisin. Huiputtamisen huipennus, mikäli vielä livetään jakeluvelvoitteen aikataulusta myöntämällä valtion pulleasta pussista kansalaisille lyhennysvapaata tälle sekä ensi vuodelle polttoainemaksuista.
Liittyminen Natoon pulpahti parrasvaloihin suurvaltojen johtajien mahtaillessa. Toisaalta myös kummallinen yhteensattuma puolustusvoimille merkittävän arsenaalihankinnan selvittyä. Länsi-vouhottajat ja upseerit sinne (Natoon) etulinjassa ovat taas menossa. Tätä nykyä olemme puolueettomampaa vyöhykettä. Rauhaa sovittelemalla pitkin maailmaa turvannut maa Suomi halunnee päästä tylsästä roolistaan pitämällä jatkossa jöötä. Poliittiseen ja sotilaalliseen liittoon sitoutumalla jännitteet kuitenkin kasvavat. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa on kertynyt peninkulmittain. Kansantaloudellemme kelpaa kernaasti itänaapurimaasta muun muassa sähkö, öljy ja kaasu. Silti uhotaan kuin omaisimme suuremmatkin energiavarat. Useampana talvena idästä virrannut sähkö on pelastanut säännöstelyltä. Ahdinkotilanteesta viis, onhan meillä jo heräteltävänä 17 vuoden projekti – Olkiluoto 3.
2000-luvulla yleistyneet kasvukautta edeltävät ulkoilmaviljelyä koskevat alan toimijoiden neuvomispäivät yltyvät talvella. Koronan myötä niitäkin järjestetään aiemmasta poiketen paljolti verkossa. Täysin kuulijoiden vastuulla hurahtavatko he esitelmöijien vakavissaan paasaamiin linjauksiin käppyröineen: Sato tehdään kemikaalien levitykseen suunnitellulla vekottimella eli kasvinsuojeluruiskulla ja lannoitteenlevittimellä. Mitä muuta nyt voisi odottaakaan kemiallisten yhdisteiden markkinointiin kiintyneiltä yrityksiltä. Bisnes on bisnestä. Sivuvaikutuksena lienee saada elintarviketeollisuudelle rutkasti raaka-ainetta mahdollisimman halvalla. Sen sijaan ihmiskunnalle välttämättömän pölyttäjäkannan elvyttämisestä ja hyötyhyönteisten suojelusta teematilaisuuksissa mieluummin vaietaan. Ongelmahan on oikea ja erittäin vakava eikä ratkea hyönteishotelleja johonkin ripustamalla. "Lausahdukset; Viljelen vain tuulipölytteisiä kasveja tai taitaa olla tuholaisvuosi eivät niin ikään edesauta pölyttäjien sikiämistä." Rohkenen väittää, että torjunta-aineiden käytöllä ja yksipuolisella viljelyllä on osuutensa vallitsevaan näkymään myös Suomessa. Viimeksi mainitun köyhyyteen ollaan sentään hiljalleen herätty. Esimerkiksi ohra–vehnä -kierto on yksitotisen surkeahko, kasvitauteja lisäävä sekä ympäristölle haitallisempi yhdistelmä, ja toisaalta samalla kullanarvoinen kompleksi kasvinsuojeluaineita tarjoaville tahoille. Mietinnän arvoista painaako jatkossa vaakakupissa enemmän monipuolisempi pienempään kemikaalikuormaan perustuva vai suppeampi suuremman kemikaalilaskeuman viljely.
Neutraalia kotiin päin vetämätöntä keskustelua aiheesta kuulee aika vähän. Julkinen sanailu kasvinsuojeluaineista keskittyy useimmiten glyfosaattiin. Sen taakse on turhankin helppo peittää muiden myrkkyjen käyttö, joita ne pääasiallisesti ovat. Kukapa niitä tietoisesti nauttisi sellaisenaan. En varmana faktana pysty osoittamaan nostaako jokin yksittäinen tehoaine vaikka syöpä- tai allergiariskiä? Mutta en myöskään usko niiden olevan pelkästään eduksi ihmisille, eläimille, kasveille, ilmalle, maaperälle kuin vesistöillekään. Valikoimakirjoa riittää: on rikkakasvien-, tuholaisten- ja tautientorjuntaan tarkoitettuja valmisteita. Kuka tahansa voi perehtyä lyhyellä oppimäärällä litaniaan KemiDigi-palvelussa, josta kasvinsuojeluainerekisteri muun muassa löytyy. Sinänsä en kokonaan vastusta kemikaalien kanssa touhuamista. Sorrun siihen itsekin, mutta liika on ehdottomasti liikaa. Tarvekin on hyvin suhteellinen käsite. Kuluttajat ovat nykyään entistä valveutuneempia mitä suuhunsa pistävät ja heitä ei kannata yrittää sumuttaa.
Juhlistamisen paikka, kun tapaninpäivänä tulee kuluneeksi 10 vuotta luoteesta iskeneestä voimakkaasta tuulahduksesta. Ilmiö täyttää pyöreitä vuosia. Piinallisesta tapahtumasta on aika vaikea vääntää puujalkavitsiä vieläkään, koska täällä valtakunnan verkosta puuttui virta noin kolme ja puoli vuorokautta. Tuskaa lievensi onneksi varavoima. Sähkön toimintavarmuuden parannuttua ikimuistoisista hetkistä saa "iloita" nyt vaivattomammin kääntämällä pääkytkimen nollaan sähkökeskuksesta. Ja viettämällä aikaansa kynttilän valossa samalla energiaa säästäen.
Vaikutusvaltaisten henkilöiden tekemiset ovat jatkuvasti suurennuslasin alla. Etsi ajankuluksi heidän puuhistaan virhe, on meininki. Mitenköhän oli esimerkiksi Urho Kaleva Kekkosen valtakaudella valtioneuvoston ja neuvostovaltion välisten kauppaneuvottelujen lutviutumisen laita puolin tai toisin? En tiedä, mutta veikkaan, että tiukemman kurin ja järjestyksen aikanakaan kaikki sattumukset eivät olisi päivänvaloa kestäneet. Todennäköisesti jotain kahvia väkevämpää rohkaisua oli ainakin tarjolla, jonka seurauksia voi vain arvailla. Hätyyteltiinkö silloin älyvempainten puuttuessa kesken tuoksinan lähettämällä sähke vai soitettiinko lankapuhelimella Helsingistä Kremliin? Kiiruusti takaisin, meillä on täällä kotimaassa pulmia.
Päättäjien hurvittelut
Tapaninpäivän myrskystä 10 vuotta
22.12.2021 Matti
15.12.2021 Matti
Metsäpäätökset ovat poukkoilleet ennenkin. Metsäteollisuuden valloitusyritykset eri maanosiin eivät ole menneet joka kerta putkeen. Vä'lillä on palattu niin sanotusti poraten kotiin. Verotus keikautettiin 1993 alkaen pinta-alaverosta tulo-meno -perusteisiksi, mitä ei tietenkään ilman kritiikkiä nielty. Nyt metsätaloudesta kertyvien verojen suuntaaminen on noussut keskusteluihin. Metsänhoidossa tyylit vaihtuvat. Avohakkuu ei ole mikään maiseman komistus varsinkaan asutuksen lähistöllä. Mutta siihen on osittain ajauduttu hevosista koneellistumiseen siirtymisen seurauksena. Harrastelijakokemuksesta kerron törmänneeni avohakkuuleimikon kohdalla eroaviin suunnitelmiin. Jossain vaiheessa äkättiin jättää kaunistukseksi tien viereen kulissi eli hakkaamaton alue, jonka taakse karu totuus piilotettiin. Neuvojan vaihduttua muuttui mielikin. Yhtäkkiä tämä kulissi olikin ruma ja poistettava kaistale. Metsäojia kaivettiin joskus innokkaastikin. Vesistöjen rehevöitymisen vaikutukseen havahtuminen tapahtui jälkijättöisesti. Monimuotoisuusherätys on tuonut tekopökkelöt ja muut metsään unohdettavat puut. Työnsarkaa luontokadon estämiseksi riittää. Metsän uudistamisessa on ollut ainakin Etelä-Suomessa tapana istuttaa metsää puoliväkisin kuuselle. Säiden ääri-ilmiöiden toistuttua ja tuholaisvaaran lisäännyttyä vasta viime aikoina on alettu enemmän puhua sekametsän paremmasta sietokyvystä. Jatkuva kasvatus koetaan silti uhkana. Siirtyminen isommassa määrin moiseen vaatii aikaa. Suojelu on arka aihe. Siitä ei saa kaikkien kuullen paasata.
Jätettä syntyy päivittäin ja säännöllisesti tyhjennettävien pönttöjen piiriin kuulutaan. Kierrätyssysteemit parantuvat koko ajan, ja hyvä niin. Nurkkiin kertyy muutakin kuin asuinkiinteistöjen säiliöihin tungettavaa omaisuutta. Säilytykseen jääneen irtaimiston inventoiminen – poissiivoaminen on aina ajankohtaista. Enemmän lienee kyse viitseliäisyydestä. Mikäli valo ei näin vuosin riitä, otsalamppu auttaa löytöjä tehdessä ja hengityssuojain ehkäisee pölystä aiheutuvia komplikaatioita. Romumetallista luopumalla on mahdollista aloittaa rikastuminen. Toisessa ääripäässä epämääräistä jätettä viedessä joutuu hiukan pulittamaan. Käyttökelpoista tavaraa voi yrittää kaupitellakin. Mikä on itselle turhaa saattaa jollekin toiselle olla hyvinkin tarpeellista. Näkemyseroja esiintyy. Pääasia, että roinaa ei joka puolelle jätettäisi lojumaan.
Kyllä kansa tietää jumputti Veikko Vennamo aikoinaan. No, nyt joukko kansalaisia sai tahtonsa lävitse ja kärjistetysti sanoen polttoaineveron alealoitteen eduskunnan käsiteltäväksi toistaiseksi tuntemattomana päivänä. Miten valtion kassaan syntyvä rahavaje korvataan, jäi hämärän peittoon. Jos ajatuksena on kerryttää sitä ajomääriä lisäämällä fossiiliin polttoaineisiin perustuen, selitys kuulostaa ontuvalta. Epätietoinen kysyykin, koska "kaiken tietävä kansa" tuo julki ratkaisukeinonsa liikenteen päästövähennyksiin? Lähtötilanne on sekava. Tieliikenteen päästökauppa eivätkä ruuhkamaksut kelpaa. Bensa ja diesel maksavat. Sähköautot ovat kalliita. Bussivuoroja karsitaan. Junaliikenne takkuaa herkästi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Soutuveneristeilyt houkuttavat vähemmän. Lentomatkustaminen on saastuttamiseen nähden liian halpaa. Etätyö kyllästyttää. Vanhaa kerratakseni, autojen määrä kasvoi Suomessa 2010-luvulla väkilukua enemmän. Sekin on outoa, että hankitaan kovalla innolla vakituisen asunnon kaveriksi vapaa-ajan hermojenlepuutuspaikka jostakin, ja sen jälkeen tuskaillaan välimatkasta syntyviä kustannuksia. Ristiriitoja riittää. Aiheesta voisi myös keksiä muunlaisiakin keskustelunavauksia kuin: Maalla tarvitaan autoa pidemmän matkan kulkemiseen autoa. Kaupungissa on kaikkien päästävä jokaisen liikkeen välittömään läheisyyteen omalla kyydillä. Minä en pyöräile enkä kävele yhtään ylimääräistä. Päätetään mitä tahansa, vastaan laitan. Tämä on italialaisten syytä. Kortit pöytään!
Jokaisella meistä on yksityiselämä. Jopa valtioneuvostoa kulloinkin johtavalla on oikeus siihen. Viittaan pääministerin asioiden vatvomiseen julkisuudessa. Mikäli hän omalla ajallaan siivoaa ja kuntoilee, on se ihan kauheata. Pienehkö juhliminenkin sallitaan, kunhan överiksi menolta vältytään. Vastapainoa niin sanotuille oikeille töille saa olla.
Rokotuskierre jatkuu
Varma tieto?
Lörpöttely pääsee valloilleen turhankin helposti, riippumatta siitä kuka on kyseessä. Perinteisen, joskus hevosmiesten uutistoimistoksikin kutsutun kuulopuhekanavan rinnalle ja ohikin on noussut "äänettömämpi" tiedonvälityspalvelu some. Perusperiaatteet ovat pysyneet samana. Kummassakin sorrutaan levittämään monenlaista puuta heinää mielikuvineen varmistamatta todellista totuutta. Kuohunta vain kiihtyy kulttuuriimme pesiytyneiden ikävämpien piirteiden kateuden ja katkeruuden tullessa kuvaan mukaan. Ne ilmenevät mitä ihmellisimmin tavoin, esimerkiksi toisen ihmisen tietoisena mollaamisena. Ja voi herran pieksut sentään, jos elämässä vielä pärjää tai poikkeaa valtavirran toimintatottumuksista, henkisen kiusatuksi tulemisen riski kasvaa vääjäämättä. Kannattaa ajatella sanavalintojaan ennen yleisempää kuulutustapahtumaa eikä päinvastoin.
Kävin työterveyshoitajalla influenssapiikillä. En ole sitä ottanut sitten taannoin esiintyneen sikanuhakuumeen, mutta se sopinee koronan torjunnan rinnalle. Saattaa myöskin olla, että parin laimeamman vuoden jälkeen tulevana talvi- ja kevätkautena on kovempi paine kausiflunssaan jälkitauteineen. Kiitän työnantajaani (joka olen minä itse) osallistumisesta työterveyshuoltoon, toimenpiteen kustantamisesta ja saamastani mahdollisuudesta rokotukseen. Petyin ajanvarauksesta tulleeseen muistutusviestiin. Siitä puuttui kokonaan kuva rokotuksesta, josta olisi nähnyt, kuinka pitkä neula tällä kertaa tökätään olkavarteen. Seuraavaksi odottelen kolmatta koronakierrosta toteutuvaksi.
Kohonneet kustannukset ja heikommat satovuodet aiheuttavat pohdittavaa maatiloilla. Pitkistä sopimuksista kaupan kanssa purnataan. Vastaavan kaltaista on nähty ennenkin, mutta asia nousee esiin aina tuottajahintojen korotustarpeen ollessa suurempi. Samat virheet jatkuvat. Joku toope neuvottelee huonoja ratkaisuja. Toisaalta siirtyminen lyhyempiin sopimuksiin ei ole mikään hokkus pokkus -temppu parempaan. Silloin hinnat joustavat molempiin suuntiin nopeammin. Äkkinäiset käänteet hinnoittelussa saattavat muuttaa ruokailutottumuksiakin. Niistä päättää kuluttuja eikä tuottaja. No, tilanne on ainakin tällä hetkellä jännittynyt ja ruoan kuluttajahintoihin kohdistuu nousupaineita. Tuottajat elättelevät toiveita saada korotuksista osansa.
Juhlahuuma villitsee
Jaakon ote herpaantui
Kriisi maataloudessa
27.10.2021 Matti
Toisin päin ajatellen johonkin on tyytyminen. Lienee kohtuullisen selvää, että toistuvista veronmaksajien piikkiin lankeavista kriisiavustuspaketeista on päästävä eroon. Viimeksi 2018 hellekesän jäljiltä sellainen maataloudelle kyhättiin. Rahojen jakoperuste oli vähintään erikoinen floppi ja mistään yhdenvertaisuudesta ei ollut tietoakaan. Suomessa on käytössä EU:n kanssa yhteisesti sovittu maatalouspolitiikka pelisääntöineen. Se kompensoi osittain alhaisia tuottajahintoja, on osa luonnon ja ympäristön huomioon ottamista, ja sillä on huomattava taloudellinen vaikutus lähes jokaisen maatilan toimeentuloon. Jossain kulkee raja. Koko ajan ei voi rutista. Loppu tulonmuodostus jää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden hintojen varaan markkinoiden armoille. Kustannukset vaihtelevat paljon maatilojen toimiessa eri tavoin sekä riippuen milloin mistäkin mullistuksesta. Alalla pysyäkseen riskejä täytyy myös sietää. Tässä on kohta 27 vuotta ollut aikaa opetella markkinatalouden merkitystä maataloudelle. Ikävä kyllä sekin näyttää olevan joillekin liian lyhyt jakso. EU:ta edeltävän ajan maatalouspolitiikan perään haikailevia edelleen on. Henkilökohtaisesti en usko palattavan kovin pian silloisiin pitkälle poliittisesti ohjattuihin tuottajahintoihin. Maailma on nykyään tyystin erilainen.
Juhlimista sallitaan sisätiloissa ja ulko-oloissa kesällä muuttuvin säännöin. Ilmaantuvuuden mukaan maakunnissa on perustaso, kiihtymis- tai leviämisvaihe. Maakunnan sisällä eri kunnissa esiintyvyys vaihtelee. Sen lisäksi yksittäinen kunta voi kuulua toisen maakunnan sairaanhoitopiiriin kuin missä se sijaitsee. Juhlahuumassa porukkaa lappaa maakunta- ja kuntarajojen ylitse edestakaisin, luultavasti puhtain paperein. Niin ikään missään ei ole idioottivarmasti todettu, että jo rokotetusta taikka koronan sairastaneesta on tartuttamisariski poistunut kokonaan. Edellä mainittuja kommervenkkejä sopivasti yhdistelemällä kehittyy melkoinen sekasotku. Ja toimintaan tulee viranomaisilta selkeästi ymmärrettävät yksinkertaiset ohjeet reunaehtoineen. Puuttuu enää määräyksiä valvova vahtimestari.
Journalistien kaivaman tiedon perusteella puolueiden jäsenmäärä on laskenut rajusti muutamassa vuosikymmenessä. Vielä 1980-luvulla jäsenten lukumäärä oli yli 2,5-kertainen verrattuna viime marraskuun noin 230000:n lukemaan. Lisäksi oletan olevan jonkinmoisen joukon jäsenkirjattomia vapaamatkustajia ja sitoutumattomia kummajaisia. Kovinkaan suuri ihme jäsenkato tuskin on. Kiinnostus politiikkaan on heikentynyt eikä uskottavuus poliitikkojen toimintaan ole järin korkealla. Vallan nouseminen päähän useimmiten lisää vinoutumia. Politiikka on erikoinen laji, jossa lausunnot muuttuvat alinomaa tilanteen edellyttämällä tavalla. Takkia käännetään muunkin kuin likaantumisen takia ja jauhojen puhtaudesta pussissa voidaan olla montaa mieltä.
Politiikan sekoittaminen joka paikkaan on mielestäni vastenmielistä sekä osin typerää. Kaikkea kokoustamista politikointi ei kosketa, asiat asioina. Kyläreissusta ja kuulumisten vaihtamisesta selviää ilmankin. Suppea on elämänkatsomus, jos politiikkaa täytyy silloinkin pakkosyöttää. Monien toimeentulo riippuu toisten taloudellisista panostuksista. Tämän pitäisi myös näkyä ostamissaan – käyttämissään palveluissa. Poliittiset linjanvedot ja väärät sanavalinnat mieluummin haittaavat asiakassuhteita. Asiakkaita on tunnetusti useampaan junaan. Aina voi äänestää valinnoillaan.
20.1.2021 Matti
31.8.2022 Matti
Perinteisesti 25.7. lähtien sään pitäisi viilentyä Jaakon viskattua kylmän kiven veteen. Ilmojen vaihtelevuus reunailmiöineen jyllää ja sekin hokema on heittänyt häränpyllyä. Lämpimän ilmamassan jäähdyttämiseen tarvitaan normaalisti riittävän kivinen kastelu tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoisempi pohjoisvirtaus. Tänä vuonna elokuun 24. päivä aamuyön tunteina Perttu loihti jostain alas asti tippuneen kalsean murikan ja näillä paikkeilla epävirallisesti 40 millin vesisuihkun, joka sammutti kuumimman paahdejakson. Kiven molskahdus ehkä hukkui sateen ropinaan. Samalla kevät- ja kesäintoilijoiden toistuva tyytymättömyys vuodenaikoihin singahti taas esille. Voisivat lakata aikuiset ihmiset. Kevät ei valittamallakaan vähään aikaan tule. Syksyn väriloisto ei ole edes alkanut. Ja jos vaikeata on, mikä estää hakemasta joulukuusta.
Imagoa koetellaan
Neste sentään porskuttaa. Toimitusjohtajan lausunto (KL 29.7.): "Satsaamme kaikessa liiketoiminnassa joustavuuteen" sykähdytti. Ihan kaikessako? Odotan tämän näkyvän mittareilla tingittyinä kuluttajaystävällisempinä hintoina lähitulevaisuudessa. Luultavimmin protestoin ja tankkaan auton toistaiseksi Essolla. Arveluttavaa minkä maan öljylähteestä sen myymät polttoaineet on jalostettu.
17.8.2022 Matti
Positiivisen mainekuvan heijastamiseksi venäläiskytköksistä halutaan vimmatusti eroon. Kärkikastiin lukeutuu tällä erää öljy-yhtiö Teboilin hävittäminen maailmankartalta. Kotimaisten Teboil-yrittäjien kohtalo ei ole kaksinen, mutta sellaista se vaan on myrskyn kouriin joutuminen. - Vaihtakaa ketjua lohkaisut voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Syöttejä esiintyy kiihkopainostuksista huolimatta. Matkustusrajoitusten poistuessa itärajalla vähintään odotettiin ruuhkauttavaa autontankkien täyttömatkarallia naapurimaan puolelle. Outoa! Ensin ja nimenomaan pikaistuksissaan uhotaan suurella joukolla yhtä ja toista sekä vallankin toista. Todellisuudessa tarjoukset kihelmöivät mielen päällä eniten. Imagon säilyttäminen ihmisten silmissä tuntuu välillä kaksinaamaiselta sirkukselta. Meillä käytetäään maatilalla viime joulukuussa säiliöihin pumpattua polttoöljyä niin kauan kuin riittää. Mitäköhän syttyvää litkua sekin on? Tuojan auton kyljessä seisoi suurin kirjaimin Simeon.
Juoksentelu MM-yleisurheilussa takkuaa
Tämän tekstin kirjoittajan alla oleva maa on varattu NewPeak Finland Oy:n malminetsintöjä varten. Tästä huolimatta jalat ja kädet eivät tärise eikä tanner tömise, vielä. Oikeastaan kyseessä ei ollut minulle kauhean suuri yllätys, kun vuosikymmenien mittaan malminetsintöjä on tehty tällä alueella aikaisemminkin useampia kertoja. Joskus niitä toteutettiin Outokummun toimesta. Nykypäivänä alan osaaminen hallitaan yhä useammin vain ulkomailla majaansa pitävien yritysten kautta. Viimeksi ainakin lähellä vuosituhannen vaihdetta suoritettiin joitakin aiheeseen liittyviä maaperätutkimuksia. Todistusaineistoa maastosta edelleen löytyy. Mitä kulloinkin on haeskeltu, siitä on ymmärrettävästi oltu hiljempaa. Väkisinkin asiaan on pidemmän ajan kuluessa asennoitunut tavalla, että montaa kertaa syyttä suotta tuskin kuoppia kaivetaan ja peruskalliota tutkitaan. Maailmanlaajuisesti mineraalit koko ajan hupenevat. Toisaalta tekniikan jatkaessa kehittymistään haluttuja raaka-aineita pystytään erottelemaan paremmin. Olen joskus nuorempana kuullut väitteen, jonka mukaan jo toimintansa päättäneiden Sastamalan, entisen Vammalan, omaa sukua Tyrvään Stormin kylän sekä Akaan Kylmäkosken Taipaleen kylän nikkelikuparikaivosten välillä saattaa esiintyä tavallisuudesta poikkeavia määriä malmeja. Onko se totta, kuinka paljon ja mitä malmeja, ovat kaikki hämärän peitossa. Kuulostaa ehkä naurettavalta päättelyltä, mutta logiikkaa osittain tukee varausalueen tarkastelu kartalta katsoen. Kaksi paikkaa on aina linjassa toisiinsa nähden, ja kohtalokasta tai hyvää onnea hiukan mutkitellen voi järkeillä tiluksien osuneen reitin varrelle. Malmisuonetkaan eivät taida kulkea viivasuoraan pystyyn eikä vaakaan. Palaan spekuloimisesta todellisuuteen. Kokonaisuudessaan nyt varattu Onnia-niminen alue on suurehko yli 1000 neliökilometriä ja kenen tai keiden maiden kohdalle mahdollinen kaivos tulevaisuudessa perustetaan, on arvoitus. Matemaattisestikin ajateltuna alueen laajuuden huomioiden hyvin pieni todennäköisyys, mutta ei poissuljettu. Tunnetusti nämä ovat hitaasti eteneviä projekteja. Tässä vaiheessa on mielestäni ihan turha liikaa vauhkoontua, koska muuttujia jatkon suhteen on todella monia. Kannattaa odotella asioiden rullautumista kärsivällisesti rauhallisin mielin kuitenkin ajan hermolla pysyen. Mielenkiinnolla odottelen tulevia koitoksia. Otaksuttuun kultakaivokseen on vielä pitkä matka.
Suuria mullistuksia, maisemanmuutoksia sekä vilskettä ja vipinää kaivos taatusti toisi. Toivelistalla olisi tehtaanmyymäläkin, josta voisi ostaa lähimineraaleja omaan astiaan huomattavasti edullisemmin. Yhden asian olen melko varmasti päättänyt. Näillä näkymin en hakeutuisi kaivokselle töihin ainakaan kovin syvälle maan alle. Perustelen tämän sillä, että televisiosta olen katsonut monta kertaa ruotsalaisia rikossarjoja ja -elokuvia kaivospaikkakunniltakin. Niissä isolle joukolle ihmisistä on käynyt köpelösti, kaiken lisäksi "tarkoituksella". Ja kipeää on Ruotsissa kokenut Kiirunan kunnan keskustakin, jota siirretään. No, mitä pienistä, kun suuret ovat muotia. Varausalueen piiriin näyttävät päässeen pätkät junarataa ja Helsinki-Tampere moottoritietäkin. Tuleeko sinne uusi turistinähtävyys – rotko kullankaivuun takia? Erilainen potentiaalinen tilaisuus matkailualan yrittäjille. Rakennettiinko kyseinen tie kumminkin vahingossa väärään paikkaan? Hätä ei ole tämän näköinen ja liikennejärjestelyjä pystytään helposti muuttamaan kustannustehokkaalla tunnelilla, halvalla ylikulkusillalla tai niiden yhdistelmällä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.
18.11.2020 Matti
3.11.2021 Matti
Liikenteen käryt
24.11.2021 Matti
Jäte työllistää
Yksi harmi on pakkausjäte. Jo pelkästään ruokakauppaostosten sisällön nautittuaan sekavia jätteitä jää jäljelle yllättävän paljon. Niitäkin saa onneksi oma-aloitteisesti kantaa keräyspisteisiin putipuhtaana. Monenkirjavien muovikanistereiden uusiokäytön soisi niin ikään lisääntyvän. Haaskaamista hyödyntää ne vain polttamalla. Kestävämpään kehitykseen pohjautuville korvikemateriaaleillekin on tilausta, sillä pahvilaatikoissa eivät haitallisemmat litkut turvallisesti säily. Jokin aika sitten katselin tv:stä (en tiedä miltä kanavalta) dokumenttia muoviongelmasta. Sen mukaan kaikesta maailman muovista merkittävä osa on peräisin viimeisen 15 vuoden ajalta. Retuperällä ollaan. Samassa ohjelmassa mainittiin muun muassa joidenkin öljyfirmojen vielä lobbaavan muovin puolesta. Onko se sitten ihme, jos sitä joka puolella ajelehtii.
10.11.2021 Matti
1.12.2021 Matti
Metsistä omistaa edelleen valtaosan yksityishenkilöt. Maanviljelijöiden osuus on vuosien mittaan huvennut, joskin tilukset ovat heidän osaltaan suurentuneet. Pienemmän mittaluokan päätöksiä metsäpuolella tehtäessä omistuspohjan laajuuden pitäisi näkyä kokoonpanoissa. Sopuisat sumplimiset edustajia valittaessa eivät ole enää nykypäivää.
17.11.2021 Matti
20.10.2021 Matti
Vilu yllätti urheilijat Rukalla. Huipuista sunnuntain maastohiihtokisasta luopuivat ainakin Norjan miehet, Iivo Niskanen ja Sveitsin Cologna. Menestymisestä maksettava kahiseva tai maailmancupin pisteiden tavoittelu eivät motivoineet heitä matkalle lähtemään. Lajien ympärillä pyörivät suuret rahat ja tv-sopimukset, joilla on hyvin iso merkitys myös kisojen järjestäjille. Näin ollen luulisi starttaamatta jättämisen kynnyksen olevan melko korkealla. Sitä paitsi Suomen hiihtoliittoa sponsoroi nyt muun muassa Pihlajalinna. Joten kummallista, jos terveysalan yrityksestä ei löydy reseptiä kilpailemiseen ja siitä palautumiseen.
Hallitus väitteli EU:n taksonomia-asetukseen suhtautumisesta. Suomi kuulemma vieroksuu sitä. Käy kuinka käy, pelkkä pelote voi edistää asioita. Vastuullisuus on kasvava trendi, ja se on myös mahdollisuus.
Metsäpäätöksiä muutellaan tilanteen mukaan
Pakkanen hämmästytti talvilajeissa
5.1.2022 Matti
Torjunta-aineiden ja yksitotisen viljelyn haitoista puhutaan aika vähän
Väistämätön suuntaus, autot kehittyvät. Nyrkin heristykset tuskin autoteollisuutta hetkauttavat. Lapsen kengissä ollutta kaasuautoilua herätellään myöhässä. Kaasuttaminen on vaikeata kaasun jakeluverkoston heikon kattavuuden vuoksi. Miksi tässä takapajulan maassa ei osata ennakoida vaan tehdään viimeiseen asti nurinkurisesti. Sivuan asiaa toiselta kantilta. Aikoinaan laivojen rikkidirektiivistä nousi iso haloo. Suomalaisen teollisuuden päästyä apajille rikkipesureillaan ääni muuttui totaalisesti. Eriskummallista poukkoilevaa mielensä muuttamista sinne tänne.
Paperiliitto ja metsäyhtiö UPM kiistelevät. Eipä ole alalla ensimmäinen kerta eikä tuskin viimeinenkään. Osapuoliin on piintynyt ahneus. Työntekijät tavoittelevat lisää liksaa vapaa-ajan ohella. Ja taas tällä hetkellä markkina-arvoltaan vajaan 20 miljardin pörssiyhtiö hamuaa muhkeita voittoja säilyttääkseen uskottavuutensa sijoittajienkin salkuissa. Pitkäkestoiset toistuvat kiristysoperaatiot ovat jostain pois. Kostonhalusta kuultiin jo esimakua. Yritys suunnittelee uutta biojalostamoa näillä näkymin tulppaanimaahan, Kotkankin killuessa vaihtoehtona. Kun työtaistelu joskus päättyy saneeraustoimet nousevat ohjelmistoon jollain aikavälillä. Yllätyksetön seuraus jonkun UPM:n tehtaan joutuvan liipaisimelle. Pahimmillaan nähdään ulosmarsseja, työttömiä, poliitikkojen esittämää avointa sirkusta ja syyllisten etsintää.
Sydäntalven ihmetys lumipyry yllätti taas kuivalla pulverillaan. Toisin paikoin lunta oli ennen viikonlopun kertymää todella nuukasti. Myräköihin on edelleen oivat mahdollisuudet, kun helmikuun alussa vasta mennään. Uutiskynnyksen ylittävät syys- ja talvimyrskyt ovat jääneet toistaiseksi aika vaisuiksi ja vähiin. 6–7 m/s keskituulilla riepottelusta ei voi puhua. Marras-, joulukuuta vietettiin harvinaisen tuulettomissa oloissa ja maakin jäätyi omituisen aikaisin. Puiden kaataminen kumoon tai edes konkaloon onkin nyt luonnonvoimille hankalampaa. Ehtiihän sitä myöhemminkin harrastaa omavaltaista puutavaran katkontaa sekä järjestellä maisemia, kuten muun muassa vuoden 2020 äitienpäivänä ja viime keväänä 26.5.
Konkari Ahonen ponnisti palkintokorokkeelle SM-mäkikisoissa. Häpeällisen huonoksi on vajonnut taso takavuosien menestyslajissa. Joku muukin syy heikkoon pärjääämiseen täytyy olla kuin hyppypuku tai rahojen vähyys. Pienehkön väkiluvun maista esimerkiksi Norja ja urheilun ihmemaa Slovenia pystyvät tuottamaan kohtuuhyviä hyppääjiä kisoihin, muttei enää meillä. Suomeen pesiytynyt harrastamisen viehtymys katon alle tuppautuminen. Rakennetaan vihdoinkin ympärivuoden käytettävissä oleva tuuliolosuhteita säätelevä sisäaukio oheistoimintoineen, jossa vanhemmatkin tarkenevat ottaa yhteen vertaillessaan nuorten hurjapäidensä edesottamuksia. Tosin laji saattaa kuolla sukupuuttoon, mikäli suunnittelussakin menee yhtä kauan kuin Sastamalaan kaavaillussa uimahallissa. Yli 50 vuotta sitten sekin aloitettiin eri kaupungin nimellä ja vieläkään ei ole valmista.
Oletettavasti matalan äänestysaktiivisuuden aluevaalit kärsittävänä. Valituiksi tulevien ensimmäinen toimikausi on lyhyt. Lähinnä haeskellaan asemia, kuka kenenkin varpaille astuu. Pikkukunnissa näyttää olevan kyseessä pikemminkin paikallisvaalit. Hallitsevana mietteenä pyörii, säilyykö joka perukassa ikuisesti palveluita tuottava terveyskeskus vai korvataanko se vaikka uusiokäyttöön otetulla vanhalla kauppa-autolla. Äänestääkö tunteella, järjellä, luulolla tai jopa säälistä tärkeistä maakuntaa koskevista sote-kysymyksistä? No, mene ja tiedä.
Nato-kiima valtasi länsimieliset
18.1.2022 Matti
Sote-aihioon valitaan edustajia
Mäkihypyn pelastaminen
Lunta ja jäätä vuoron perään
9.2.2022 Matti
15.2.2022 Matti
Nykytalville tyypillisempää on sään totaalinen vaihtelu lyhyen ajan sisällä. Luistinratoja muodostui tammikuun aikana kohtuullisen paljon. Useamman asteen pakkasellakin tihkutti vettä. Lumen puskemiseen rahat ovat riittäneet, mutta liukkauden torjunta keskittyy enimmäkseen vilkkaammin sotketuille väylille. Tavanomaista valikointia mikä saa normaalissa arjessa maksaa. Omaan pihaansa onneksi pystyy vaikuttamaan.
26.1.2022 Matti
Alun alkaen huolellisesti valmisteltavan sote-uudistuksen mainostettiin tuovan säästöjä. Politiikan höpöhöpö -juttuja. Siitä puhe mistä puute: raha ja hoitajat. Rahojen riittäminen ja suuntaaminen lienevät suurimpia kompastuskiviä. Julkisen sekä yksityisen sektorin kapasiteettia tarvitaan kumpaakin. Huomionarvoista, että kaikki eivät ole milloinkaan vain hyväosaisia. Tasavertaisemman palvelun saavuttaminen edellyttää jonkinlaista kustannusten kompensointia. Paheneva pula, hoitajakato. Onneksi en sovellu, mutta arvostan heidän tekemäänsä työtä. Ammatti on vähintään valinta-, osaamis- ja jaksamiskysymys. Ihmeellinen visio paikata vajetta väkisin kotimaisella työvoimalla. Haaliminen ulkomailta hädässä suotavaa. Sillä velvoitteella, että tänne hakeutuvat alalle sopivat ihmiset hankkivat suomen kielen taidon. Kuntien tehtävät vähenevät. Nähtäväksi jää pienenevätkö valtuustot ja ovatko ne hyvinvointialueen kiusallisten päätösten jarru. Erityisemmäksi asian tekee joidenkin valtuutettujen vaikuttavan molemmissa elimissä.
Nato-maiden antamilla turvatakuilla pullistellaan. Täysjäsenyyden hintavuudesta ollaan sen sijaan hiiren hiljaa. Vapaaehtoisiin palvelumaksuihin se tuskin pohjautuu. Kääntöpuolia on muitakin. Joukkoja joudutaan lähettämään käskystä koekaniineiksi jonnekin potentiaalisen sotilaallisen yhteenoton omaaviin kohteisiin. Jotkut saattavat palata näiltä reissuilta takaisin kotimaahansa arkussa. Kiiruusti Natoon, kun otetaan? Hosumalla saa helposti sekasortoa aikaiseksi.
12.1.2022 Matti
Rahalaitoksen liepeillä liukastelu herättää kiinnostuksen. Paikallisen pankin viimeinen aluekonttori sijaitsi likellä. Ajauduin asioimaan sinne jollain kavalalla kelillä. Poistuessani lensin ulkona takamuksilleni. Milloinkaan ei ole pankkivirkailija kipittänyt luokseni niin vikkelästi tiedustelemaan jäinkö elävien kirjoihin.
9.3.2022 Matti
Tampereen uutta areenaa sponsoroi tietoliikenneyritys Nokia Oyj. Kansainvälisen yhtiön pörssiosakkeista ulkomaalaiset ovat kaapanneet valtaosan yli 70 prosenttia. Onko haittaavia itäomistuksia, kysyy epätietoinen. Välttääkseen leimautumisen tällä hetkellä suuntauksena on vieroksua venäläiskytköksiä. Mikäli kyseiset omistukset ajan hengen mukaisesti kuuluu eliminoida, niin mitenköhän ne on järjestetty mainitsemassani yhtiössä. Ääripainostuksessa sponsori laitettaneen toistamiseen vaihtopenkille ja areenaan luistonesto päälle. Ja kiekkoilun tynkäkisat vaarantuvat.
Paperittomuus etenee. Tällä menolla kuulemma sanomalehtipaperi häviää varastoista kevään korvalla. Koronamyllerryksen alussa ideaköyhyys typisti sisältöä. Nyt painettavien lehtien sivuja vainoaa heikko paperin saatavuus. Toisaalta tyhjimmillään käypää vaihtelua päivittäistavarakauppojen ilmeeseen iltapäivälehtien levikinedistämislööppien puuttuminen sisustuksesta. Toiverikasta ajattelua odottaa tilaushintojen leikkaamista painopaperin eioo-tilanteessa. Voisi silti otaksua tunnelman kuumentuvan digitaalittomien keskuudessa pahimman tapahtuessa. Suomalaiset ovat selityksen mestareita, joten eiköhän pyörryksiin puhumalla pälkähästä päästä tälläkin kertaa. Kirjastojen hyllyilläkin makaa fyysistä lohdutusta luettavaksi.
Pakotevauhti kiihtyy. Muovi on toistaiseksi pysytellyt poissa boikottilistoilta. Muovituotteiden valmistukseen käytetään öljyä ja lukemattomiin ympäri maailmaa värkättyihin aikaansaannoksiin sisältyy muovia. Mistä tiedetään idioottivarmasti minkä valtakunnan reviirin öljyä niihin on missäkin vaiheessa hyödynnetty? Tuota tutkimalla syntyy luultavasti isompi soppa. Joukkohysterian vallitessa saakin olla tarkkana, ettei kalauta omaan nilkkaansa. Hetkellinen lämmike voi kiepsahtaa kylmäksi suihkuksi.
Talviolympialaisten liekki sammui. Päätöspäivänä sivakoitiin naisten kuningatarmatka 30 km. Hienompaa seurata oikeaa kilpahiihtoa kuin kyttäilyä. Therese Johaug ehti maaliviivalle tuttuun tyyliinsä vikkelimmin ja Kerttu Niskanenkin kampesi mitaleille. Kolme olympiakultaa Pekingistä kulminaatiopiste norjalaiselle. Uran alkutaipaleelta jäänyt erityisesti mieleen hänen ällistyttävä suorituksensa 18-vuotiaana 2007 Sapporon MM-hiihtojen 30 kilometrillä. Koko matkan ähisten ja puhisten täysin puskista pronssille. Norja on talviurheilun eliittiä. Osaksi epäonnen saattelemanakin näistä kisoista maalle vain 37 mitalia. 16 kultaista, joka on yksissä kisoissa ennätys.
Polttonesteiden hinnat ovat kivunneet lyhyellä aikaa eniten raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan vaikutuksesta. Raakaöljy maksoi vuoden 2020 keväällä halvimmillaan alle 20 dollaria tynnyriltä, ollen nyt päälle 90 dollarin. Kuka oikeasti uskoi halpuutustason pysyvyyteen? En ainakaan minä. Jostain syystä silloin rutinat polttoaineverostakin jäivät taka-alalle. Pitäisikö polttoaineiden mittarihinnat lukita useammaksi vuodeksi? Se olisi todennäköisesti kilpailulakien vastaista. Ja vaikka sitä pystyttäisiin jollain kepulikonstilla kiertämään, äläkkä hinnoittelusta nousisi kumminkin pienemmästäkin syystä.
Minkä tehtaan UPM sulkee?
Peltilehmällä ajelu kirvoittaa
24.2.2022 Matti
Pekingistä lenkille ja puuaskartelemaan
Valikointikausi
2.3.2022 Matti
Paperipula
Markkinat
Jääkiekon mulkoilu jäi sunnuntainakin vilaukseksi. Lähdin naisten hiihdon jälkeen lenkille. Normaalin hiljaista oli, paitsi yksi koira haukkui useamman kerran. Ja jos enemmistö häipyi päivän mittaan kiekkohuumassa kaljalle, minä naulaannuin toviksi puuaskartelemaan. Se on kivaa hommaa talvellakin. Saa toteuttaa itseään ja näkee nakertelujensa tuloksen. En veistä puu-ukkoja eikä ovikaan ole sisäpuolelta haassa.
Ammattidieseliin ja työmatkakuluihin kohdistunee suurimmat paineet. Toinen juttu, mistä rahat niiden pönkittämiseen järkevästi otetaan. Turhempaa itse kustannettavaa ajamista ihan varmasti on. Harrastuksiin, lomiin, uteliaisuuteen liittyvät kulkemiset ovat ainakin vapaaehtoisia. Eikä esimerkiksi ruokakauppaan tarvitse joka päivä ängetä, kun jääkaappi ja pakastinkin on keksitty.
Politiikasta innostumattomalle nykyajan osviittaa antama apuväline, vaalikone. Puolta tusinaa kertaalleen näihin vaaleihin kokeilin samankaltaisesti vastaillen. Demokratian lopputulos, osuvimmaksi napsahti aina eri henkilö. Yleisempi linjaus näkyy selkeämmin. En ole vielä äänestänyt. Hankala ratkaista mitä kriteereitä painottaen ehdokkaansa poimii.
2.2.2022 Matti
23.3.2022 Matti
Mullantekoyrityksestä ilmoitettava
Kansallistunne tapissa
Kesäkuussa jysähti
Tällä hetkellä lainahanojen päässä roikkuu iso joukko porukkaa, jotka ovat pöllämystyneitä kohoavasta velkarahan hinnasta. Tervetuloa todellisuuteen! Lausuntoni ei luojan kiitos edes pörssikursseja hetkauta. nollakoroilla pelleily on kuitenkin ollut naurettavaa peliä. Velka on velkaa ja ottajan kuuluisi kestää maksaa siitä muutaman prosentin korkoa suhdanteista riippumatta aina. Se kannustaa räknäilemään sekä myös varautumaan. Ostaa tai sijoittaa mitä tahansa rahojensa vastineeksi, mutta jos maksaa heti tai palasissa loppusummassa eron pitää näkyä. Markkinointikin on vääristynyt monesti mieluummin maksuajan kuin itse hankittavan tuotteen ympärille. Joillekin yrityksille, kuten autoliikkeille luottopäätösten kanssa kikkailu on tuloksenteon yksi kulmakivi. Hetki koittamassa suunnan kääntymiselle?
29.6.2022 Matti
Korkoa ennenkin maksettu
Urheilulähetyksissä ulkoinen märkä hätä vaikea rasti
6.7.2022 Matti
20.7.2022 Matti
Tiivis ahneus hankaloittaa elämää
Poliitikoille ei tule uni per silmään
Hissun kissun salaa, salaa, sitä se on maalla puuhastelu. Verhot vain heiluvat. Muutama viikko sitten kerroin "jonkun" ajaneen luvatta autolla pellon lävitse vahtaamaan toisen kiinteistöllä paljastunutta UPM:n suorittamaa metsänhakkuuta. Tämä talonpoikaisjärjetön, -järjellinen typerä temppu toteutui tänä keväänä kylvönajan jälkeen Punkalaitumella Kanteenmaan suunnalla. Tällä kertaa ei ihme ja kumma Urjalan Kiimankulmalla. Asianomainen ei ole vielä ilmoittautunut. Tieto on takuulla levinnyt. Puhelinnumeroni on mahdollisuuksien rajoissa selvittää. Vaihtoehtoisesti hahmonsakin voi apeuksissaan näyttää.
Seuraavan kappaleen sisältö kulminoituu kokoukseen. Tuon sen silti julki, koska siihenkin linkittyy epäolennaista ja/tai hyvien tapojen vastaista.
Olen tehnyt elämässäni ainakin kerran hyvän teon. Istuin paikallislehden hallituksessa (ei tämä) yhtäjaksoisesti kuusi vuotta. Välillä kävin kotona (ei sekään). En ollut yrityksessä mukana kilttinä hiljaisena joo-miehenä (lopeta jo). Rehellisellä omallatunnolla totean nähneeni vaivaa oikeiden asioiden eteen. Säilytin mielestäni kasvoni jättäytymällä hallituksesta suunnitellusti ja oma-aloitteisesti pois, kun taka-ajatuksenani oli avata väylä vihdoinkin naiselle äijäkööriin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Nykyisen kokoonpanon näkee netistä. Poispääsyni varmistuttua syysyhtiökokouksessa 2020 en saanut, ja huom.! muiden läsnäolijoiden kuullen edes niinkin pientä tunnustusta kuin kiitosta kuutena vuotena antamastani panoksesta. Sen sijaan kitka- nastarengasvertailu oli mukamas tärkeämpää. Suoraan kai kultaisen käytöksen oppikirjasta.
26.7.2022
Epäasiallista käytöstä luultua enemmän
Selän takana nopean, töksäytetään ennen ajattelua hoksaamisjoukon tietäväiset suut vuotavat. Yksityisyyden suojalla pyyhitään lähinnä huulia. Jopa luottamushenkilöillä on aika ajoin peiliin katsomista. Moraalitonta, miten vaikkapa finanssialan laitoksessa voidaan "täytteeksi käsitellä privaatimpia" liikeyrityksen toimintaan liittymättömiä kysymyksiä. No, ehkä vakanssit ovat tosi pyhiä ja suojeltuja.
13.7.2022 Matti
10.8.2022 Matti
Lakoviljat ja -herneet on nyt jo hosuttuna pois pellolta ja ihan turhaan, kun "säähoroskoopin" mukaan ensi viikolla alkaa vasta kunnon kelit. Yleensä hulttion poudat on joka vuosi ollut, ainakin lähes.
20.9.2023 Matti
